Miten te päätitte että lapsia saa tulla jos on tullakseen.. ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turhis

Vieras
Istuitte alas ja sovitte tarkkaan koska jätätte ehkäisyn pois ja kuinka lapsi hoidetaan jnejnejne. Vai hetken huumassa panitte ilman ehkäisyä, tuli mitä tuli....
Vai miten? (vähän kärjistettynä esimerkit juu.... :) )

Me ollaan miehen kanssa siinä tilanteessa että ollaan kypsytelty ajatusta lapsen saamisesta, mutta kun yritän miehen kanssa asiasta vähän vakavammin puhua niin hän haluaa lykätä asiaa vielä vuodella-muutamalla. Siitä huolimatta muutamaan otteeseen sängyssä mies on yrittänyt jättää kumin pois ja kun olen siittä sanonut että tuosta toiminnasta voi seurata jotain suurempaa, niin mies on tokassut että mitäs sitten, eikai se haittaa.. noh, sitä kumia käytetään edelleen mun vaatimuksesta, en haluais miehen tekevän päätöksiä siinä hekumassa ...

kuinka selvästi teidän siipat on ilmoittanut että lapsia saa tulla, vai onko se ollut ennemminkin sanaton sopimus?
 
joo no ymmärryksessä on sekin ettei niitä välttämättä heti tule, jos ollenkaan. Pakko sekin kuitenkin ottaa huomioon että saattaa tärpätä heti, ei oo tullu pillereitä napsittua ja ikääkin just "sopivasti".
 
Meillä kävi niin, että kännissä yhteisesti sovittiin, että nyt alkaa 'yritys'.
Mitään ei kuulunut ja asia tavallaan unohtui, aloin popsia pillereitäkin sitten jossain vaiheessa taas (kivuliaat menkat jne. tasoittamaan niitä ). Jossain vaiheessa taas unohdin pillerit ja katsoin mieli kaihoten raskausmahoja ja pieniä vauvoja.
Ykskaks vaan huomasin olevani raskaana ja pitkällä. :o

Kakkosen kanssa pitikin sitten jo turvautua hedelmöityshoitoon, niin että se oli sitten jo yhteinen sopimus vauvahankkeesta.
 
Me pohdittiin asiaa pitkää, tai siis mä kuumeilin pari vuotta ennen kuin ukkokin antoi siunauksensa. Sillä oli ihan järkisyitä miks halus odottaa ja sitten, kun ne järkisyyt ei enää ollukaa esteenä, ni sit annettiin vauvalle lupa tulla.. Vielä ei vaan näy, ei kuulu :(
 
Jo ihan suhteen alussa puhuttiin, että halutaan lapsia. Puhuttiin myös siitä, että sopiva ajankohta on joskus häiden jälkeen. Kun vauvakuume alkoi kasvaa pari kolme kk naimisiinmenon jälkeen, todettiin että ekana muutetaan Suomeen ja sitten tehdään lapset. Näin me sitten teimmekin; pillerit lensi roskikseen kun oltiin saatu muutto hoidettua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja diipadaapadei:
Me pohdittiin asiaa pitkää, tai siis mä kuumeilin pari vuotta ennen kuin ukkokin antoi siunauksensa. Sillä oli ihan järkisyitä miks halus odottaa ja sitten, kun ne järkisyyt ei enää ollukaa esteenä, ni sit annettiin vauvalle lupa tulla.. Vielä ei vaan näy, ei kuulu :(

:( onnea yritykseen! meidänkin miehellä on "järkisyitä", jotka nyt tosin on pariin otteeseen unohtuneet hetkeksi....
 
Me oltiin pitkään ilman ehkäisyä ja sillä mielellä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Siitä kyllä puhuttiin silloin ja oltiin sitä mieltä, että parisuhde on kyllin vahva lapsen tulla, mutta ei kuitenkaan vielä sitä sen kummemmin "yritetty".

Sitten yhtenä iltana vaan puhuttiin ja sovittiin, että nyt aletaan yrittää oikeasti. Ja sitten ei mennytkään kauan kun plussasin.
 
Vauvakuume meidät taisi alusta asti yhdistääkin. Sovittiin aika nopeeta, että yhden reissun jälkeen jätetään pillerit pois. Mä olin eka sitä mieltä, että vasta sitten ku saan lukion hoidettua loppuun ja mieskin koulunsa ja työpaikka alle, mutta en osannu vastustella ku mies ehdotti nopeampaa tahtia.
 
Me ollaan ns. uusperhe, miehellä aiemmasta liitostaan 3 lasta ja nyt yksi yhteinen lapsi. Olin itse aiemmassa liitossani kärvistellyt jo usean vuoden ajan lapsettomuudesta. Kärsin endometrioosista. No liitto päättyi eroon ja löysin uuden rakkauden. Nykyisen mieheni kanssa kävimme läpi hedelmöityshoidot tuloksetta, kunnes eräänä kivana elokuisena aamuna tein testin ja plussa oli, sen tuloksena iki-ihana poika! Tätä siis "suunniteltiin" ja "yritettiin tehdä", mutta ei onnistunut, vaan ihan tärppäsi sitten, kun hänen aika oli.

Toi ois aika helppoa, jos vois suunnitella ja sopia noin, milloin lapsi voi tulla ;) :snotty: =)
 
Meitä molempia kuumeilutti ja aikamme "kyräily" toisiamme kohtaan rupesi tuottamaan tulosta siinä mielessä, että ymmärsimme olevamme toistemme puuttuvat palaset, joten...siitä se ajatus sitten eteni tekoihin :D , ei siinä niin mahdottoman syväluotaavia keskusteluja asiasta käyty. Aika ja me olimme kypsiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mömmö:
Me ollaan ns. uusperhe, miehellä aiemmasta liitostaan 3 lasta ja nyt yksi yhteinen lapsi. Olin itse aiemmassa liitossani kärvistellyt jo usean vuoden ajan lapsettomuudesta. Kärsin endometrioosista. No liitto päättyi eroon ja löysin uuden rakkauden. Nykyisen mieheni kanssa kävimme läpi hedelmöityshoidot tuloksetta, kunnes eräänä kivana elokuisena aamuna tein testin ja plussa oli, sen tuloksena iki-ihana poika! Tätä siis "suunniteltiin" ja "yritettiin tehdä", mutta ei onnistunut, vaan ihan tärppäsi sitten, kun hänen aika oli.

Toi ois aika helppoa, jos vois suunnitella ja sopia noin, milloin lapsi voi tulla ;) :snotty: =)

No ennemminkin ollaan pohdiskeltu että koska ollaan valmiita alkaa yrittämään :) eikä suunnitella että lapsi saa tulla aikavälillä lokakuu 2011-kesäkuu 2012, mut ei missään nimessä vuonna 2013..... tulee sit jos on tullakseen kunhan on päätetty että molemmat sitä halutaan.
 
Meillä meni niin, että minulta kuoli eräs läheinen ihminen. Muutaman kuukauden itkeskelin ja mietin elämän tarkoitusta, sitten sanoin miehelle että haluaisin että lähipiirissä olisi välillä syntymää eikä aina vain kuolemaa. Ja haluaisin että se syntymä tulisi meille. Mies sanoi että ok.

Sen jälkeen jäi kondomi pois. Tosin edelleen joka kerta erikseen varmistamme toisiltamme, että onko hyvä näin, ja toteamme että on. Ensimmäinen kierto tällä tavalla menossa.

Yhtään emme ole jutelleet käytännön asioista. Sitten jos lapsi oikeasti tulee, alamme puhua, kuka jää hoitovapaalle ja paljonko maksetaan asuntolainaa kuussa ja mitkä ovat ne kasvatuksen suuret linjat ja miten pärjätään, kun sukulaiset ovat kaukana. Olemme yli kolmekymppisiä, joten emme pidä ollenkaan itsestäänselvyytenä että lapsi tulee. Jos käy niin onnellisesti, kaikki muu lienee järjestettävissä.
 
Meillä kummallakin alkoi silleen hiljalleen vihjailu asiasta. Molemmat tykätään lapsista ja oltiin usein yhdessä sukulaisten lastenvahteina. Haaveilimme isosta perheestä. Lopulta asiasta keskusteltiin kunnolla ja ehkäisy päätettiin jättää pois. Nyt ollaan suurperheen vanhempia. Ollaan oltu tosi onnekkaita.
 

Yhteistyössä