Miten te olette selvinneet erosta? Kiitos jos joku jaksaa lukea.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nadia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Nadia

Aktiivinen jäsen
20.02.2005
3 616
0
36
Meillä vasta kaksi viikkoa asuttu erillään ja oon aivan rikki.
Itse pyysin miestä lähtemään ja silti tää sattuu niin hemmetisti!!!

Miksi pyysin, en ymmärrä. Pelkäsin arkea. Sitä samaa päivästä toiseen, ei seksiä, ei hellyyttä, ei mtn.

Silti musta nyt tuntuu et sen arjen mä just haluan takaisin.

Jopa pyysin miestä palaamaan, mutta hän ei enää tahdo, koska pelkää että kyllästyn taas.

En mä tiedä, tuntuu et oon ihan sekaisin, itken ja nauran kun hullu ja ahdistaa ja en voi olla paikallaan, en saa aikaiseksi mitään.
En nuku, en syö, en käy edes suihkussa, en jaksa vaan.

Ihan tyhmää selitystä tämä tekstikin, piti vaan edes kirjoittaa, kun ei ole ketään kelle kertoa.
 
Kuulostaa melko normaalille, että tunteet heittelee. Oothan vieraillu sivuilla: http://www.eroperhe.net/keskustelu/index.php
On täynnä samankaltaisia tarinoita kuin itse kirjoitit. Kirjaudu niin näät enemmän.
:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:
Meillä vasta kaksi viikkoa asuttu erillään ja oon aivan rikki.
Itse pyysin miestä lähtemään ja silti tää sattuu niin hemmetisti!!!

Miksi pyysin, en ymmärrä. Pelkäsin arkea. Sitä samaa päivästä toiseen, ei seksiä, ei hellyyttä, ei mtn.

Silti musta nyt tuntuu et sen arjen mä just haluan takaisin.

Jopa pyysin miestä palaamaan, mutta hän ei enää tahdo, koska pelkää että kyllästyn taas.

En mä tiedä, tuntuu et oon ihan sekaisin, itken ja nauran kun hullu ja ahdistaa ja en voi olla paikallaan, en saa aikaiseksi mitään.
En nuku, en syö, en käy edes suihkussa, en jaksa vaan.

Ihan tyhmää selitystä tämä tekstikin, piti vaan edes kirjoittaa, kun ei ole ketään kelle kertoa.

Mulla oli monia pieniä keinoja, joilla pikkuhiljaa kitkuttelin eteenpäin ja niin sitten aikakin tuli lopulta apuun ja teki tehtävänsä. Mutta lähtökohta tietysti se, että selvittää itselleen eropäätöksen lopullisuuden. Silloin ei pysty tekemään varsinaista erotyötä, jos on vielä toiveita yhteenpaluusta.

 
Niin sitä vaan sinniteltiin tämäkin päivä hengissä.
Yöt on pahimpia, lapset nukkuu ja omat ajatukset juoksee.
Nyt en muista enää yhtään huonoa hetkeä, vain hyvät hetket.
Muistan kaikki suunnitelmat tulevaisuuden varalle.
Nyt ei ole mitään tietoa, ei mitään mitä odottaa. :'(
 
haluutko oikeesti miehes takas vai pelkäätkö olla yksin? vai oisko syyllisyys?

mullekin tuli tommosia hetkiä että mietin teinkö sittenkin oikean ratkasun mutta suurin syy oli syyllisyys. ajan kanssa toi helpottaa. oon nyt sitä mieltä että se ero oli elämäni järkevin teko. en kadu sitä yhtään. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
haluutko oikeesti miehes takas vai pelkäätkö olla yksin? vai oisko syyllisyys?

mullekin tuli tommosia hetkiä että mietin teinkö sittenkin oikean ratkasun mutta suurin syy oli syyllisyys. ajan kanssa toi helpottaa. oon nyt sitä mieltä että se ero oli elämäni järkevin teko. en kadu sitä yhtään. :D [/quote

Jos joku tietäisi noihin ylläoleviin vastauksen :ashamed:
 

Yhteistyössä