Miten tästä selviää?

Löytyisiköhän ketään jolla vastaavanlaista tarinaa kuin mulla tai muuten vaankin saa kommentoida. Pitää vaan purkaa sydäntä...

Mulla lapset 2v ja 10 kk. Mies tuli vain yhtenä päivänä kotiin ja sanoi että hän ei enää halua jatkaa ja lähti. On nähnyt lapsia jonkin verran kyllä (erosta 2 kuukautta), mutta enemmänkin saisi nähdä mun mielestä... Tuntuu ihan uskomattomalta että mies voi noin vaan häipyä ja jättää 2-vuotiaan tyttönsä ja vasta 10 kuukauden poikansa ilman isän jokapäiväistä läsnäoloa.

Jotenkin on niin epätodellinen olo ja mielessä vain että miten tästä ikinä selviää. Elämästä kahden näin pienen lapsen kanssa...

 

:hug: oikein kovasti voimia. kyllä sä selviät!olet vahva suomalainen nainen joka pärjää ilman miestäkin, ystävät ja läheiset pyydät avuksi ja kyllä se uusi onnikin joskus voi osua kohdalle

 

:/ epäreilua sinua kohtaa väistää velvollisuutensa noin. Ikävältä saatan kuulostaa mutta vauva aika on rajallinen ja siitä se helpottaa sitten kun lapset isompia. Koita jaksaa!!

 

Täälä sama tilanne, mies lähti. Lapset 6v ja 7,5kk. Meilläkin erosta pari kuukautta, päivä kerrallaan yritetään päästä eteenpäin.

 

Nosta nokkaas ja pysy vahvana, kyllä sä selviät. Vaikeaa on mutta ajan kanssa helpottaa. Mie luulin, että vaikeinta on selvitä arjesta kahden muksun kans...mutta se toisen ihmisen kaipuu mulle meinaa nyt olla se kompastuskivi....eikä se arjen pyörittäminen...se menee jo mukavasti..

 

meillä menee myös lusikat jakoon.. meillä 2,5-vuotias poika, joka jää mun kanssa tähän.
En tiedä miten tähän pisteeseen tultiin, mutta en jaksa enää miehen tempauksia.
Mä olen tottunut tätä meidän arkea pyörittämään ilman miestäkin, mutta peesaan blackdeviliä toisen aikuisen ihmisen kaipuusta..

 

mulla ei ollut mahdollisuutta valita elääkö yhdessä vai ei..
Mutta kyllä sitä kuitenkin pärjää yksin lastenkin kanssa ja arjen pyörittämisessä, se toisen ihmisen kaipuu on vaan suuri niinkuin muutkin jo sen mainitsi!

Mulla oli tyttö 5v ja odotin vauvaa kun mieheni kuoli...
Nyt tyttö 6 ja poju vajaa 11kk ja hyvin on arki pyörinyt!

 

Minun mieheni kuoli pojan ollessa 3 kk. Nyt poika 7 kk. Hieman eri tilanne kuin teillä, mutta kyllä sitä pärjää. Sisulla mentävä, vaikka välillä tuntuu et maailma kaatuu päälle eikä sängystä pääse ylös.

 

kactus: :hug:

Helvettiä tää elämä on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan kun poikakin alkaa isästä kyseleen jne... Mutta päivä kerrallaan eteenpäin tästä selviää!!

 

:hug: Iso halaus sulle!

Siis en voi uskoa tuollaista toimintaa.
Meillä häipyi mun aviomies 26.10 ilmoittaen että hänellä on uusi "suhde", oli vielä sen verran ääliö että totesi sen lasten kuullen ja lähti ovesta pihalle. Ja nyt asuu tämän uuden rakkaansa luona. Minä elelen nyt sitten 2 tyttären kanssa, toinen on 3 vee ja vanhempi 9 vuotias erityislapsi. Sydän särkyy kun itsekään ei tällaista jaksa ymmärtää, saati sitten pieni ihminen jolle maailman hahmottaminen muutenkin vaikeaa...

Olen kyllä saanut jo käytännön asiat rullaamaan suht mukavasti, ja tiedän että pärjään hyvin ilman häntä koska tähänkin asti olen meidän perheessä käytännönjutut hoitanut. Lapset mua tässä säälittää ja todella paljon.

Voimia sulle yh-äiti78! :hug: