Miten taaperon saa opetettua haukkaamaan sopivankokoisia paloja?

["Palapala"]

Pakko paloitella ihan kaikki kun muuten tunkee suuhunsa niin paljon kun kerralla menee. Esim. Paahtoleipä viipaleesta runtaa puolet suuhun kerralla, sellainen kaupan pinaatti lettu menee kokonaisena suuhun, banaania työntää niin paljon kun menee ja haukka vasta sitten. Tänään annoin ison mansikan kun ajattelin, että ei saa mahtumaan kokonaisena suuhun eli on pakko haukata mutta kokonaisena meni sekin vaikka ei meinannut mahtua.

Puhetta ymmärtää välillä todella hyvin mutta jos koitan miten vain näyttää ja selittää että haukkaisi palasen niin sitten ei syö mitään ja kaivaa muutkin mahdolliset ruuan jämät hämmentyneen näköisenä pois suusta.

Oppivatko lapset siis itsestään ajan kanssa "sopivan ruokamäärän laittaminen suuhun" vai miten asiaa voisi opetella? En uskalla kohta enää kokeilla sillä taktiikalla, että lapsi kyllä itse oppii kunhan huomaa ettei saa pureskeltua. On niin monta kertaa ollut todella kinkkinen tilanne kun ei saakkaan yskittyä ruokaa pois itse ja on saanut taputella selkää ja kaivaa sormin syvältä, että ruoka on tullut oksennuksen kanssa ulos kun lapsi ei saa henkeä.

Kaikki tuntuvat pitävät minua outona ja hössöttävänä kun paloittelen ruuan ja esim. Anoppi oppikin sitten kantapään kautta, että lapsi todella tunkee suuhunsa kaiken mitä saa mahtumaan kun ei minua tai miestäni uskonut. Ei kyllä toista kertaa varmaan anna koska tulehtuminen oli silläkin kerralla lähellä ja anoppi säikähti kunnolla Tällöinkin oltiin juuri sanottu, että pitää paloitella mutta vastaus oli "höpö höpö, ei noin isoille enää ruokaa pilkota". Lapsi siis on 1 v ja 4 kk.

Neuvokaas viisaammat esikoisen äitiä

 

["Hanna"]

En usko että siihen auttaa muu kuin aika ja kokemus. Ei ne lopun ikäänsä suuta täyteen mätä

Meillä myös kaiken kerralla suuhunsa ahtava poika 1v2kk.

 

["vieraana"]

En tiedä miten oppii, mutta meillä juuri appiukko viikonloppuna oli huolissaan siitä, että kirsikkatomaatit on liian isoja kun olin vain puolittanut ne. Neuvoja näyttää löytyvän suuntaan jos toiseenkin

 

[Vierras]

No kylläpä nuo meidän mukulat on oppinu ihan itsekseen sylkemään ylimääräiset pois suustaan. Ei oo kyllä mitään olsentamiseen päättyneitä yskänkohtauksia koskaan ollu. Toki joskus suu menee liian täyteen ja just paahtoleipä menee helposti taikinaksi suussa jolloin sitä joutuu avittamaan pois jossei lapsi saa ite syljettyä.

Nytkin meillä tuo 7kk ikäinen kuopus kyllä mättää ihan huoletta isoja paloja esim just kokonaisen ison mansikan, puolikkaan pienen perunan, ison palan parsakaalia tms kokonaisena suuhunsa mutta hyvin se ne sitten pureskelee ja syö.


Keskimmäinen lapsi on sellainen että pitkään just tunki liikaa tavaraa suuhunsa, vaikka sen leivän ois palotellu niin ois tunkemu sitten monta palaa leipää kerralla suuhunsa. Mutta kyllä sekin sitten sylkäs/ pulautti suunsa tyhjäksi ilman sen kummempia ongelmia ja ihan hyvin on oppinu syömään.

Meidän lasten kohdalla on toiminu siis se että lapsi saa rauhassa ja kiireettömässä tilanteessa syödä ja katsoa vanhempien syömisestä mallia. Jos siinä liikaa hössöttää vieressä niin lapsi vaan hätääntyy, äidin on parempi keskittyä omaan ruokaansa, niin lapsi näkee mallia.

 

["diipadaa"]

Minulla ja miehelläni yhteensä 5 lasta, joista nuorin ja meidän yhteinen kuopuksemme siis nyt 1v3kk. Kaikki lapsemme ovat hyvin erilaisia syöjiä ja jostain syystä tämä nuorin monessa mielessä kaikista haastavin. Ottaa kyllä ruokaa palan kerrallaan, mutta tosiaan ahtaa näitä paloja suunsa ihan liian täyteen eikä saa sitten työstettyä sopivaksi ja usein sylkäisee ihan kaiken pois. Ja juu, olemme tarjoilleet ruokaa lautaselle myös siten, että annamme vain palan tai pari kerrallaan, mutta siihen kilahdukseen on sitten usein loppunut koko ruokailukin...

Itse pitäisin paloittelua kuitenkin turvallisimpana vaihtoehtona. Sormin sitä ruokaa saa tunkettua paljon suuhun (paloiteltunakin), mutta entä jos annatte lapselle HAARUKAN käteen? Meillä tämä toimi muutaman kuukauden.. kun motoriikka vielä hapuili, haarukkaan osui tuurilla yksi pieni pala ja onni sen palan saamisesta suuhun asti voitti ahneuden.

 

["Palapala"]

En nyt muista oliko tästä puhetta 8 kk ja vai 1 v neuvolassa ja terkkari kyllä sanoi, että toiset vain ahtavat suuhunsa kerralla niin paljon kun mahtuu mutta en sitten älynnyt kysyä millä tuosta tavasta pääsee eroon vai pääseekö muuta kuin ajan kanssa.

Mutta tuntuisi, että olisi helpompaa antaa leipä tai banaanin pätkä kokonaisena käteen mutta ei vaan toimi meillä kaveri (jolla saman ikäinen lapsi) taas valitti, että hänen lapsensa nyppii leivästä paloja joita laittaa suuhun. Hän taas koki, että tulee liikaa murusia pöydällen kun lapsi ei haukkaa suoraan leivästä palaa

 

[viisi lasta]

Mitä jos antaisit vähän sitkeämpää tai kovempaa purtavaa niin lapsi ei voi tunkea kaikkea suuhun. Esin puolikas ruispala paahtoleivän sijasta ja siihen voita päälle (yleensä lapset innostuu nuolemaan voin pois ja leipä pehmenee samalla..)

 

["Hanna"]

Mitä jos antaisit vähän sitkeämpää tai kovempaa purtavaa niin lapsi ei voi tunkea kaikkea suuhun. Esin puolikas ruispala paahtoleivän sijasta ja siihen voita päälle (yleensä lapset innostuu nuolemaan voin pois ja leipä pehmenee samalla..)

Meillä ei auta tuokaan, kokeiltu on.
Ruisleivästäkin pureskelee monta palaa kerralla suuhunsa ja lopputulos muistuttaa hamsteria

 

["Palapala"]

Ei toimi ruisleipä koska haukkaa siitäkin niin ison palan kun saa. Etuhampaat tulivat todella aikaisin ja samoin kulmahampaat on jo mutta yhtään poskihammasta ei vielä ole eli saa haukattua sitkeästäkim ison palan mutta ei saa pureskeltua. Eikä kyllä pidä mistään margariinista tai voista. Leipä lentää lattialle heti maistamisen jälkeen jos siinä on margariinia. Nyt kyllä tuli mieleen tykkäisiköhän levitettävästä tuorejuustosta kun kaikki yrtit, sipulit, juustot yms. Ovat herkkua.

Yrittää ilmeisesti vain sitkeästi niellä oli suussa kuinka paljon tahansa ruokaa koska ei ole koskaan ilman kehoitusta sylkenyt tai kaivanut ruokaa ulos suusta jos se on ollut syötävän makuista. Kehoitettuna kyllä kaivaa mutta syöminenkin tyssää sitten siihen.

 

[Lastenlääkäri]

Noin pienelle lapselle kuuluu antaa ehdottomasti vain sellaista ruokaa, jota ei tarvitse pureskella, siis esim.. maitoon keitettyjä vellejä, maitoa, lihalientä, hienoksi hakattua kananmuna tai kalaa maidon kanssa tai maitoon liotettuja vehnäkorppuja, jotka on leivottu maitoon! Maito sellaisenaan tai maitoon keitetty velli ovat ehdottomasti parhaat ravintoaineet lapselle ainakin 5-6 vuotiaaksi! Missään nimessä noin pienelle lapselle ei saa antaa kasviksia, hedelmiä tai marjoja (kuten esim. mansikoita), koska lapsi niistä saa helposti kuolemantaudin, kuten lavantaudin, koleran, ruton, riisitaudin, anemian, matoja, maahankaaduttajan, keripukin tai muun kamalan taudin! Maassamme kuolee sentään tuhansittain lapsia vuosittain liian aikaisen hedelmien, kasvien ja marjojen syönnin takia joten niitä ei missään nimessä saa antaa lapselle ennen 21 vuoden ikää!

 

[viisi lasta]

Noin pienelle lapselle kuuluu antaa ehdottomasti vain sellaista ruokaa, jota ei tarvitse pureskella, siis esim.. maitoon keitettyjä vellejä, maitoa, lihalientä, hienoksi hakattua kananmuna tai kalaa maidon kanssa tai maitoon liotettuja vehnäkorppuja, jotka on leivottu maitoon! Maito sellaisenaan tai maitoon keitetty velli ovat ehdottomasti parhaat ravintoaineet lapselle ainakin 5-6 vuotiaaksi! Missään nimessä noin pienelle lapselle ei saa antaa kasviksia, hedelmiä tai marjoja (kuten esim. mansikoita), koska lapsi niistä saa helposti kuolemantaudin, kuten lavantaudin, koleran, ruton, riisitaudin, anemian, matoja, maahankaaduttajan, keripukin tai muun kamalan taudin! Maassamme kuolee sentään tuhansittain lapsia vuosittain liian aikaisen hedelmien, kasvien ja marjojen syönnin takia joten niitä ei missään nimessä saa antaa lapselle ennen 21 vuoden ikää!

Nyt tais "lastenlääkärillä" unohtua karkean ruoan vaikutus puheen kehitykseen, puhumattakaan purentaviosta jotka korjaantuu pureskelemalla, pureskelemalla, pureskelemalla...!