Miten surullista kun haaveet/unelmat/mielikuvat elämästä puolison kanssa ei kohtaa...

[ev]

Toinen tahtoo asua kaupungissa kerrostalossa, toinen ok-talossa haja-asutusalueella. Toinen ei halua eläimiä kuin korkeintaan kissan, toinen haaveilee kanoista, koirista ja jopa lampaista tmv.

Ja ihan turha sanoa että mitäs ette puhuneet noita selväksi kun yhteen menitte. Kun ei se elämä aina menekään niinkuin kuvitteli sen menevän. Mekin perustettiin perhe nuorena sen kummemmin siinä iässä osattu ajatella tulevaa, elettiin päivä kerrallaan. Nyt kun ikää on jo enemmän alkaa tulla esiin erilaiset mieltymykset ja odotukset elämään.

Nyt asutaan kaupungissa rivarissa. Ei mitään, tämä on tosi kiva alue, kiva asunto. Saunakin on pihan perällä, ihan kuin ok talossa. On omaa pihaa enemmän kuin normaalisti rivareissa on. Mutta mä VIHAAN tätä paikkaa. Olen asunut täällä n. 20v, mieheni koko ikänsä eli 34v. Mä niin tahtoisin oman paikan. Haaveilen omasta harrastekanalasta, voisin ottaa muitakin elukoita. Vuohia, lampaita tai jtn. Koirat saisi olla vapaana omalla pihalla, ei olisi naapurit kyyläämässä aidan takana jne... Mjutta eih.... Mies ei sellaista halua. Se haaveilee muutosta helsingin keskustaan kunhan lapset lentää pesästä. Mies tykkää mökkeillä, on sellainen metsien mies, mutta silti se kavahtaa ajatusta ok talosta. Pelkää kaikkia niitä hommia joita ok talossa voi olla edessä, pelkää liikoja lumitöitä jne jne jne.

Ja minä näivetyn täällä. Ero EI EI tule kyseeseen, olemme umpirakastuneita vielä näinkin monen yhdessäolovuoden jälkeen, ainoa mikä "hiertää" on tämä mistä nyt tässä kerroin. Surullista koska teemme niin tai näin, jompikumpi joutuu tekemään päätöksen josta ei ole niin mielissään.

 

["hmmm"]

Entä jos ostaisitte oman mökin ensin ja olisitte siellä sitten enemmän vapaa-ajalle niin sinä saisit olla lähempänä luontoa ym.? Voihan se miehen mieli muuttua vielä myöhemmin.. tai sitten ei.

Ja lumityöthän hoidetaan traktorilla, jos on iso piha Innostuisko mies ajatuksesta saada oma pikku traktori?

 

["vieras"]

mustakin on surullista että mun mies haluaisi käyttää kaiken vapaa-ajan matkusteluun ympäri maailmaa, ja jopa muuttaa ulkomaille ja maasta toiseen.

minä haluan lomalla myös levätä eikä reissaaminen ole tippaakaan rentouttavaa, enkä halua muuttaa ulkomaille saatika vielä reissata maasta toiseen.

 

[ahma]

hankkiudu yksityiseksi ilmaiseksi lomittajakandidaatiksi jollekin, jolla niitä elukoita on. Sä saat maistella unelmaas käytännössä ja joku unelmansa eläjä saa hetken tärkeän hengähdystauon siitä ja pääsee vaikka kaupunkiin riekkumaan. Ei kaikkea tartte tässä elämässä tehdä iha ite, ainakaan aluksi?

 

["Vieras"]

Minustakin kesämökki olis hyvä idea teille. Vaikka vuokralle jos ei ole mahdollisuutta ostaa. Saisi välillä olla luonnon helmassa.
Itsekin viihdyn mökillä mutten haluaisi asua omakotitalossa, kerrostalo on ihanan huoleton. Mökilläkin on pihatöitä mutten koe niistä paineita, esim. ruoho saa kasvaa pitemmäksi kuin kaupungissa, jossa aina pitää ajatella mitä naapurit tuumaa jos ei oma piha ole tiptop.

 

["a.p"]

siis meillä ON mökki, siksipä osaankin sanoa että mies siellä viihtyy ja on oikea metsien mies siellä. se RAKASTAA ajaa nurtsia, hakkaa halkoja, kulkea virttyneet vaatteet päällä, tukka pystyssä ja hommailla omiaan pitkin pihaa ja verstasta jossa se nikkaroi lähes kaikkea.

siksi mun on niin vaikea uskoa ettei se viihtyisi ok talossa, kun se rakastaa niin mökilläkin olla. siellä on jotenkin enemmän itsensä kuin kaupungissa. se on rennompi, rauhallisempi, seesteisempi.... ja hän itsekin myöntää että juu, EHKÄ hän viihtyisi ok talossa, MUTTA hän pelkää. pelko on kuulemma se ainoa syy miksi ei halua ok taloon, pelkää että MITÄS JOS siellä onkin tylsää pidemmän päälle, mitäs jos tulee vesivahinko, se pitää yksin maksaa eikä ole taloyhtiötä joka maksaisi osan jne jne. mies on muutenkin sellainen että pelkää kaikkea uutta. ilman minua meillä ei olisi edes mökkiä, mies pelkäsi liikaa sitä vastuuta. mutta nyt kun se on meilä, mies rakastaa sitä eikä kuulemma osaa enää ajatella aikaa ilman omaa mökkiä.

 

[ahma]

voihan sen talon myydä

 

["hmmm"]

voihan sen talon myydä

Niinpä! Jos se joskus alkaa tuntua siltä että omakotitalon hoitamisesta on liikaa vaivaa tai ei jostain syystä vain kykene niin voihan sen myydä ja muuttaa takaisin sinne kaupunkiin.

Tokihan se omakotitalon ja mökin hoitaminen on kaksi eri asiaa.. Omakotitalossa on enemmän sitä työtä, joka päivä esim. talvella lumityöt.

Minun mies on myös sellainen joka pelkää kaikkea uutta. Asuntoakaan ei olisi ostettu ilman minua ja nyt on mies saanut huomata että ei se asuntolainan maksaminen olekaan sen kummempaa kuin vuokran maksaminenkaan. Matkoillakaan ei mies kävisi ilman minua, kaikki uusi tuntuu niin hankalalta hänen mielestään.

 

["a.p"]

[QUOTE="hmmm";22997935]Niinpä! Jos se joskus alkaa tuntua siltä että omakotitalon hoitamisesta on liikaa vaivaa tai ei jostain syystä vain kykene niin voihan sen myydä ja muuttaa takaisin sinne kaupunkiin.

Tokihan se omakotitalon ja mökin hoitaminen on kaksi eri asiaa.. Omakotitalossa on enemmän sitä työtä, joka päivä esim. talvella lumityöt.

Minun mies on myös sellainen joka pelkää kaikkea uutta. Asuntoakaan ei olisi ostettu ilman minua ja nyt on mies saanut huomata että ei se asuntolainan maksaminen olekaan sen kummempaa kuin vuokran maksaminenkaan. Matkoillakaan ei mies kävisi ilman minua, kaikki uusi tuntuu niin hankalalta hänen mielestään.[/QUOTE]

no tätäkin olen puhunut miehelleni, että ainahan sieltä "maalta" pääsee takaisin jos sille tuntuu.

mieheni tekee sinällään ilkeesti mulle, että puhuu säännöllisesti siitä kuinka hän tietää että mä "kärsin" täällä ja etten ole tyytyväinen,ja että kyllä hän muuttaa mun kanssa minne vaan. noooooh, kun mulla on joku talo kiikarissa (n. kerran vuoteen ihastun johonkin netin kautta) hän onkin tooooosi nihkee eikä ota mitään kantaa asiaan. kuten tänään. juuri on tullut ihana ok talo myyntiin josta aloin puhumaan miehelle, mies ei sanonut sanaakaan vaan lähti "pesee pyykkiä" kesken kaiken..... mutta sitten kun tää talo on mennyt eikä mulla ole taas kiikarissa mitään taloa, alkaa mies taas puhuu kuinka on valmis muuttaa kyllä mun kanssa....

 

[kaninkolossa asuva]

Ite samassa tilanteessa, haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle noin100km päähän. Lähemmäs suuria kaupunkeja, kuitenkin maalle ja lähemmäs omia sukulaisiani. Kumpikaan meistä ei ole sukurakas, mieheni tapaa ainoaa veljeään noin kerran vuodessa, vaikka asutaakin melko lähekkäin, muita sukulaisia vain yhteisellä mökillä. Ja siellä minne haluan muuttaa, onmyös mieheni sukua serkkuja yms paljon.
Mies ei ole niinkään nykyiseen paikkaan sitoutunut vaan työhsä, joka kieltämättä tuo paljon rahaa, muta kun työ on periaatteessa mukana kulkeva (pienin järjestelyin) voisimme ihan hyvin muuttaa.
Olenkin katsellut jo taloja sillä silmällä ja ehkä huomenna mennään katsomaan yhtä niistä. Alueeseen tutustuminen jne voi saada mieheni myönteiseksi. Muuttaa emme kuitenkaan aijo ennen kesää, että lasten ei tarvi kesken vuotta koulua vaihtaa.
Etsi sinäkin sopivia taloja ja "vie" miehesi niitä katsomaan, se ehkä avaa hänenkin mielensä. Aloita jostain täysin mahdottomasta kohteesta, jonka jälkeen voit sanoa seuraavasta, miten paljon parempi se on. Ja heti ekaa taloa tuskin kukaan ostaa, omakotitalon osto on kuitenkin iso asia.