miten sitten ponnistetaan?

eli tuli tässä mieleen ku olen näitä sivuja tässä selannut, ku moni uudelleen synnyttäjä/synnyttänyt sanoo et ekan kohdalla ei tiennyt miten ois pitänyt ponnistaa mut toisen kohdalla sit se kävi jo paljo helpommin ja "osasi" ponnistaa oikein..? eli siis ootteko synnyttänyt eri asennosta esim.polvillaan tai kyykys ym. sit seuraavalla kerralla?
mulla 2v.sitte ihan"normi" synnytys mut olin niin pyörällä päästäni ja väsynyt että ei oo mitään muistikuvaa koko ponnistusvaiheesta.väänsin vaan ku p****a ja kyl se vauveli sieltä tuli 45min.jälkeen. miten sitte ois paras tapa ponnistaa? itse en ainakaan enää ikinä halua makuullaan tai siis puolimakuullan synnyttää,ihan epäluonnollinen asento. ootteko ponnistanut muulla tavalla,ja oliko helpompaa?

 

Ite olen synnyttänyt vain kerran ja silloin olin kylkiasennossa. Pidin itse toisesta jalasta kiinni, sai hyvin apua punnistukseen. Jotenkin näin löytyi helposti se miten ponnistaa. Itellä ponnistusvaihe kesti 19 minuuttia joten ei kauhean kauaa.

 

Ennen synnytystä ajattelin tai toivoin, että voisin synnyttää esim. jakkaralla tms. asennossa, jossa vauvaa ei tarttis punkea "ylämäkeen" tai ei sais kunnolla tukea. Mutta olin siinä vaiheessa niin kyvytön kommunikoimaan, eikä mieskään mitään muistanut, joten puoli-istuen ponnistin. Oli lyhyt - vartin - juttu ja ihan ok. Kylkiasento tuntuu munsta jotenkin kaikkein omituisimmalta, vaikka en sitä kokeillutkaan. Saas nähdä sitten ens kerralla, jos ehtis jakkaralle.

 

Ensimmäisessä synnytyksessä mulla ei ollut mitään tietoa miten ponnistetaan, yli tunnin yritin ja lopulta imukupilla vauva tuli ulos. Mutta toisessa synnytyksessä kuuntelin kätilön ohjeita ja 5 min. vauva tuli ulos. Luulen että ekassa epiduraali vaikeutti ponnistamista, mut en olis ilman sitä pärjännyt. Toinen synnytys ilokaasulla.

 

Niin piti lisätä vielä edelliseen viestiini että puoli istuva asennosta oli mulle hyvä.

 

En taida osata neuvoa..
Ponnistin puoltoista tuntia ja siinä kokeiltiin kaikki mahdolliset (ja lähes mahdottomat) asennot makuulta jakkaralle jne. Puoli-istuvassa asennossa onnistui sitten loppujen lopulta. =)

 

Minä ponnistin ensin kyljellään ja sit selällään (jälkimmäisestä ei oo paljon muistikuvaa) ja vartin kesti.

 

Yhden olen tähän maailmaan punnannut ja ponnistin ihan niinkuin jätti-isoa kakkaa..17minuuttia ja vauva oli ulkona. Kovasti kätilö kehui, kuinka hienosti meni ensisynnyttäjällä. Puoli-istuvassa asennossa ja polvitaipeista pidin kiinni..leuka rintaa vasten.

 

\

Ennen synnytystä ajattelin tai toivoin, että voisin synnyttää esim. jakkaralla tms. asennossa, jossa vauvaa ei tarttis punkea "ylämäkeen" tai ei sais kunnolla tukea. Mutta olin siinä vaiheessa niin kyvytön kommunikoimaan, eikä mieskään mitään muistanut, joten puoli-istuen ponnistin. Oli lyhyt - vartin - juttu ja ihan ok. Kylkiasento tuntuu munsta jotenkin kaikkein omituisimmalta, vaikka en sitä kokeillutkaan. Saas nähdä sitten ens kerralla, jos ehtis jakkaralle.

ihan kuin olisin kirjoittanut tän.tosin mulla ksti ponnistus yhteensä 45min tarjonnan ja supistusheikkouden takia joten lopulta autettiin imukupilla

 

Joo olen siinä ison peen kannalla ponnistamisessa, mulla ei ollut lievityksiä, ehkä tuntee nämä luonnolliset ponnistustarpeet paremmin. Ponnistus kesti mulla minuutin, mielestäni helppo juttu, aukeamiskivut ainut nega muisto.

 

Mä en osannut ponnistaa puoli-istuvassa-asennossa, en kerta kaikkiaan tajunnut, mistä oli kyse. Kyljellään alkoi sujua ja "kakkaa" mäkin tein; kuvainnollisesti että kirjaimellisesti

 

Ei mitään hajua ponnistamisesta. En edes tuntenut mitään lihaksia. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella.

 

Onko kukaan ponnistanut jakkaralla?? Tekisi mieleni kokeilla tällä seuraavalla. Edellinen tuli puoli-istuvassa asennossa, viidenminuutin punnertamisen jälkeen. Jostain olen kyllä lukenut, että kaikkein vähiten repeämisiä tulee juuri tuossa puoli-istuvassa asennossa, kun kätilöllä on hyvä näköyhteys ja pystyy kädellään tukemaan niin ettei turhia repeile.

 

Muakin kiinnosti jakkaralla ponnistaminen mutta ei tullu kuuloonkaan kun oltiin tosi hommissa. Kokeilin kyljellään sekä konttausasennossa mutta sattu niin pirusti. Ihan normaalisti puoli istuvassa asennossa ponnistin ja olin tyytyväinen oli hyvät ponnistuset ja vauva syntyi 6min ponnistuksella.

 

Minä ponnistin "klassisesti"selällään puoli-istuvassa asennossa. Kätilö ehdotti kyljellään, mutta kun kokeilin, se sattui kamalasti. Ponnistusvaihe kesti 35 min ja en oikein tuntenut ponnistamisen tarvetta, mulle laitettiin niitä voimistamaan oksitosiinitippa.

 

Esikoista synnyttäessä ponnistusvaihe kesti reilun tunnin, olin jo ihan varma ettei se pihalle omin avuin tuu... Punkesin ja kirosin vuorotellen, ja kuinka ollakaan sieltä se lopulta putkahti
Epiduraali oli kivunlievityksenä ja puoli-istuvassa asennossa, muuta ei tullu ees mieleen kokeilla kun olin ihan puolikuollut väsymyksestä.
Nyt kakkosta odottaessa vähä kammolla odotan onko samanlainen kokemus tulossa, epiduraalin aion ottaa jos siltä tuntuu, mut vaikeuttaako se tosiaan ponnistusta niinku tuolla joku mainitsi?
Mulle jäi tuosta ekasta synnytyksestä vähä semmonen olo etten oikein tienny mitä ois pitäny tehä ja sit kun neuvottiin niin en osannu... :ashamed:

 

Puoli istuvassa asennossa olen ponnistanut molemmissa synnytyksissä. Samalla jalat on tuettuna kätilön ja toisellapuolella miehen kylkeä vasten. Tuo jalkojen tukeminen tuntuu mulla ainakin auttaneen. Ei auttanu sukista repiminen, vaan kyllä siinä enemmin tukea tarvii. Molemmissa synnytyksissä ponnistusvaihe on kestäny alle 20 min.

Muita asentoja ei ole tullu ees mieleen siinä synnytysvaiheessa kokeilla. Hyvin on mennyt.

 

täällähän puhutaan asiaa =) ,nimittäin tuossa että ponnistaminen tosiaan on kuin p****skaa pukkais =) . Muistan eka kerralla kun huusinkin aivan paniikissa että mullahan tulee p**ka , ja siihen kätilö että anna tulla vaan kaikki mitä tulee, ja vauvahan se sieltä tuli . Tuosta vaan puhutaan "oikeilla sanoilla" todella harvoin ja mielestäni se on väärin, ensikertalaisen ois hyvä tietää että vauvaa ponnistaessa on kuin kakkaa lykkäis

 

mä ainakin tunnen kakan ponnistamisen ja vauvan ponnistamisen eron!kakan ponnistaminen tuntuu enemmän peräsuolessa kun taas vauvan ponnistaminen emättimessä, vaikeaa selittää!kolemen synnytyksen jälkeen on jo itsestään selvyys!

 

[vieras]

VS: miten sitten ponnistetaan?
Lainaa viestiä

mä ainakin tunnen kakan ponnistamisen ja vauvan ponnistamisen eron!kakan ponnistaminen tuntuu enemmän peräsuolessa kun taas vauvan ponnistaminen emättimessä, vaikeaa selittää!kolemen synnytyksen jälkeen on jo itsestään selvyys!

Tuohon kommentoisin, että toisilla kipu ja ponnistaminen tuntuvat enemmän selän (peräsuolen) puolella, jolloin se tosiaan p***ta tuntuu. Joidenkin mukaan kipu on silloin myös pahempaa. Liittyneekö tuntemusten sijainti kohdun eri asentoon, kun sekin on yksilöllistä...en tiedä.

 

\

Onko kukaan ponnistanut jakkaralla?? Tekisi mieleni kokeilla tällä seuraavalla. Edellinen tuli puoli-istuvassa asennossa, viidenminuutin punnertamisen jälkeen. Jostain olen kyllä lukenut, että kaikkein vähiten repeämisiä tulee juuri tuossa puoli-istuvassa asennossa, kun kätilöllä on hyvä näköyhteys ja pystyy kädellään tukemaan niin ettei turhia repeile.

2 lasta olen ponnistanut JAKKARALTA maailmaan ja voin suositella lämpimästi ,helppoja ,kerta ponnistuksella maailmaan!
Viimeisimmästä,hermopuristuksen takia en päässyt sängyltä ylös,ja sängyltä puoli-istuvassa asennossa ponnistin,hankalaa oli!Ensimmäisestä samoin sängyssä ponnistin ja epiduraalin ansiosta ei ollut mitään tuntoa vyötäröstä alaspäin,maailmaan poika saatiin,mutta en kyllä tuntenut ponnistavanikaan..jotain sain kuitenkin aikaiseksi =)

 

mulla ei ekan lapsen ponnistaminen tuntunut lainkaan, joten aika vaikea oli ponnistaa.loput taas sujuivat itsestään kun sattui niin #&%£$!*.