Miten sitä VOI jaksaa KOIRAA?

[akkeli]

Meillä on ollut kaksi koiraa, huonolla menestyksellä. Ei siitä johtuen huonolla, ettemme olisi hoitaneet tai tykänneet tmv, vaan muista syistä.

Mutta. NYT viimein tajuan, etten ole koiraihminen OLLENKAAN.
Kuinka joku voi jaksaa sellaista otusta, joka kokoajan vaatii huomiota, olematta silti kovinkaan älykäs? Kokoajan sellanen "katso mua, paijaa mua, huomaa mut, lääh-lääh, olen tässä, joko huomaat, rapsuta vähän"....siis huhhuijaa...
Rakastan eläimiä ja tykkään koiristakin, mutta se niiden LOPUTON huomiontarve ja ennenkaikkea MITTAAMATON MIELLYTTÄMISENTARVE ottaa päähän!
Miksi koira tekee itsestänsä niin alistuvan?? Miksi sen tarvii miellyttää?
Joo, koira on koira ja monelle se juuri siksi sopii.
Minua ärsyttää se jatkuva miellyttäminen ja huomaa-huomaa-huomaa-juttu...
Kissat rulettaa meillä.
Sellaista sopivaa ylväyttä ja itsenäisyyttä odotan eläimeltä(kin)...sopiiko siihen sarjaan muut, kuin kissat? Kertokaahan!

Lisäys: EN halua loukata ketään ja ymmärrän, jos rakastat omaa mussuasi, mutta minä EN ymmärrä, miksi minulla nuo em. piirteet koirassa niin rasittaa...

 

[chef]

Koira on ihan ykkönen juurikin siitä syystä että se on aina valmis tekemään mitä tahansa siltä sitten pyydänkin.

Koiran saa ihan yhdellä käskyllä poistumaan huoneesta pois jos sen vain on sille opettanut, joten ei tarvitse 24/7 katsoa sitä sen "paijaa mua" ilmettä mikäli ei halua.

On myös rotuja joilla ei ole sitten niin pätkääkään miellyttämisentarvetta/halua, eli ei saa yleistää, soo soo *heristää sormea*.

Monasti vinttikoirat ovat enempi kissamaisia, kuin koiramaisia...niiltä löytyy ylväyttä ja itsenäisyyttä paljon enemmän, kuin vaikkapa aina-valmis-mihin-tahansa-bortsuilta.

 

[Meimi]

Sulla on ollut vääränlaisia koiria. Meidän koiralla ei ole yletöntä huomiontarvetta, se kyllä tykkää seurasta, mutta on mielellään yksin. Joskus kun makoilee ja joku menee viereen rapsuttamaan, koira saattaa avata silmänsä ja murista vähän, kuin sanoen, että anna mun olla. Tosin, kun rapsuttelee, niin nauttii siitä ja antaa rapsuttaa, ilmaisee, vain ettei nyt tarvisi tulla.

JA musta on aina ihanaa tulla töistä kotiin, kun koira odottaa häntä heiluen. Lapset huitelee ties missä, eikä miestäkään näy, mutta koira on tosi iloinen kun tulet kotiin...

 

[akkeli]

Koira on ihan ykkönen juurikin siitä syystä että se on aina valmis tekemään mitä tahansa siltä sitten pyydänkin.

Koiran saa ihan yhdellä käskyllä poistumaan huoneesta pois jos sen vain on sille opettanut, joten ei tarvitse 24/7 katsoa sitä sen "paijaa mua" ilmettä mikäli ei halua.

On myös rotuja joilla ei ole sitten niin pätkääkään miellyttämisentarvetta/halua, eli ei saa yleistää, soo soo *heristää sormea*.

Monasti vinttikoirat ovat enempi kissamaisia, kuin koiramaisia...niiltä löytyy ylväyttä ja itsenäisyyttä paljon enemmän, kuin vaikkapa aina-valmis-mihin-tahansa-bortsuilta.

Kiitos tästä! Kouluttaminen on toki kaiken a ja o. Nämä meidän tapaukset ovat olleet parantumattomia paijaa mua-tyyppejä, toinen tuli isompana ja toisen luonne vain oli satakympillä sitä, vaikka hyvin olikin koulutettu...

 

[chef]

Koira on ihan ykkönen juurikin siitä syystä että se on aina valmis tekemään mitä tahansa siltä sitten pyydänkin.

Koiran saa ihan yhdellä käskyllä poistumaan huoneesta pois jos sen vain on sille opettanut, joten ei tarvitse 24/7 katsoa sitä sen "paijaa mua" ilmettä mikäli ei halua.

On myös rotuja joilla ei ole sitten niin pätkääkään miellyttämisentarvetta/halua, eli ei saa yleistää, soo soo *heristää sormea*.

Monasti vinttikoirat ovat enempi kissamaisia, kuin koiramaisia...niiltä löytyy ylväyttä ja itsenäisyyttä paljon enemmän, kuin vaikkapa aina-valmis-mihin-tahansa-bortsuilta.

Kiitos tästä! Kouluttaminen on toki kaiken a ja o. Nämä meidän tapaukset ovat olleet parantumattomia paijaa mua-tyyppejä, toinen tuli isompana ja toisen luonne vain oli satakympillä sitä, vaikka hyvin olikin koulutettu...

Mulla on muutama tuttu joka antaisi varmaan vasemman käden peukalonsa jos saisivat sun koirat...ja antaisivat varmaan vaikka vaihdossa omansa sulle, sillä näiltä koirilta ei löydy riittävässä määrin miellyttämisenhalua jotta niiden koulutus onnistuisia ns. sormia napsauttamalla. Aina pitää mennä sen vaikeimman kautta :saint:

 

[akkeli]

Sulla on ollut vääränlaisia koiria. Meidän koiralla ei ole yletöntä huomiontarvetta, se kyllä tykkää seurasta, mutta on mielellään yksin. Joskus kun makoilee ja joku menee viereen rapsuttamaan, koira saattaa avata silmänsä ja murista vähän, kuin sanoen, että anna mun olla. Tosin, kun rapsuttelee, niin nauttii siitä ja antaa rapsuttaa, ilmaisee, vain ettei nyt tarvisi tulla.

JA musta on aina ihanaa tulla töistä kotiin, kun koira odottaa häntä heiluen. Lapset huitelee ties missä, eikä miestäkään näy, mutta koira on tosi iloinen kun tulet kotiin...

Mut eikö sulla rassaa se, et se koira makoilee...siis kun yleensä ne koirat taitavat makoilla talossa kuin talossa varmaan suurimman osan ajastaan ja minua vaivaa se valtavasti...siis tottakai nekin saavat levätä ja nukkua, pitää saada, mut liian usein taitavat maata vain tylsyyttään...? En sano, et TEIDÄN koira, vaan se yleiskuva joka on tullut koirista...:/
Tai tylsyys ja tylsyys...siis minulla on se kuva, et jos koiraa ei paijaa, silitä, juoksuta, leikitä tmv. se menee heti surullisen näköiseks tyyliin "minua ole ikinä kukaan hoitanut..."...siis tämä minulla vaivaa..en tiedä kuvittelenko heidän surullisuutensa vai mikä on, mut ne koiran silmät, argh...

 

[Meimi]

Sulla on ollut vääränlaisia koiria. Meidän koiralla ei ole yletöntä huomiontarvetta, se kyllä tykkää seurasta, mutta on mielellään yksin. Joskus kun makoilee ja joku menee viereen rapsuttamaan, koira saattaa avata silmänsä ja murista vähän, kuin sanoen, että anna mun olla. Tosin, kun rapsuttelee, niin nauttii siitä ja antaa rapsuttaa, ilmaisee, vain ettei nyt tarvisi tulla.

JA musta on aina ihanaa tulla töistä kotiin, kun koira odottaa häntä heiluen. Lapset huitelee ties missä, eikä miestäkään näy, mutta koira on tosi iloinen kun tulet kotiin...

Mut eikö sulla rassaa se, et se koira makoilee...siis kun yleensä ne koirat taitavat makoilla talossa kuin talossa varmaan suurimman osan ajastaan ja minua vaivaa se valtavasti...siis tottakai nekin saavat levätä ja nukkua, pitää saada, mut liian usein taitavat maata vain tylsyyttään...? En sano, et TEIDÄN koira, vaan se yleiskuva joka on tullut koirista...:/
Tai tylsyys ja tylsyys...siis minulla on se kuva, et jos koiraa ei paijaa, silitä, juoksuta, leikitä tmv. se menee heti surullisen näköiseks tyyliin "minua ole ikinä kukaan hoitanut..."...siis tämä minulla vaivaa..en tiedä kuvittelenko heidän surullisuutensa vai mikä on, mut ne koiran silmät, argh...

No mua ei rassaa tosiaan tuo koiran makoilu, ja kyllä, sitä tapahtuu aika paljon. Mutta mitäpä sitä muutakaan. Mää tykkään että paljon parempi vaihtoehto on tuo makoilu kuin yletön leikkiminen sisällä, se kun tietää mattojen ruttaamista ja törmäämistä huonekaluihin. Sitä leikkimistä tulee sitten lenkillä ja koirapuistossa ja toki aina välillä sisälläkin.
Meidän koira on jokseenkin ylpeä luonne, ja se ei esim tule kylkeen kiinni ja odota että rapsutetaan tai leikitetään. Se saattaa istuskella eteisen lattialla ja jos menen viereen matolle, parin metrin päähän istumaan, se saattaa vain kattoa mua, ei tule viereen, ei ainakaan jos ei kutsuta eikä aina silloinkaan (joo, tiedän että pitäisi tulla). Se kattoo vaan silmiin, kuin ilmaisten, että mitä nyt?

 

[chef]

Sulla on ollut vääränlaisia koiria. Meidän koiralla ei ole yletöntä huomiontarvetta, se kyllä tykkää seurasta, mutta on mielellään yksin. Joskus kun makoilee ja joku menee viereen rapsuttamaan, koira saattaa avata silmänsä ja murista vähän, kuin sanoen, että anna mun olla. Tosin, kun rapsuttelee, niin nauttii siitä ja antaa rapsuttaa, ilmaisee, vain ettei nyt tarvisi tulla.

JA musta on aina ihanaa tulla töistä kotiin, kun koira odottaa häntä heiluen. Lapset huitelee ties missä, eikä miestäkään näy, mutta koira on tosi iloinen kun tulet kotiin...

Mut eikö sulla rassaa se, et se koira makoilee...siis kun yleensä ne koirat taitavat makoilla talossa kuin talossa varmaan suurimman osan ajastaan ja minua vaivaa se valtavasti...siis tottakai nekin saavat levätä ja nukkua, pitää saada, mut liian usein taitavat maata vain tylsyyttään...? En sano, et TEIDÄN koira, vaan se yleiskuva joka on tullut koirista...:/
Tai tylsyys ja tylsyys...siis minulla on se kuva, et jos koiraa ei paijaa, silitä, juoksuta, leikitä tmv. se menee heti surullisen näköiseks tyyliin "minua ole ikinä kukaan hoitanut..."...siis tämä minulla vaivaa..en tiedä kuvittelenko heidän surullisuutensa vai mikä on, mut ne koiran silmät, argh...

Kyllä sä oikeassa olet...jos koiralla on tylsää, se vaan makoilee. Mutta onko se koiran syy? Mikäli koiralle tarjoaa riittävästi virikkeitä, koira ei makoile vaan nukkuu ihan kunnolla ja herätessään on taas valmiina lähtöön.

Meillä treenataan/kisataan 3 kertaa viikossa, ja treenien jälkeen koira on oikeasti väsynyt. Usein väsymys kestää vielä seuraavaan päiväänkin. Ja tuolloin ne ovat oikeasti niin väsyneitä etteivät edes jaksa kerjätä rapsutuksia vaan mieluummin tosdiaan nukkuvat. Eli harvemmin meillä koirat vain löhöilevät tekemisenpuutteen vuoksi.

 

[no]

paskamaisinta koirassa on se ulkoilutus, säällä ku säällä

 

[evita]

Meillä on ollut kaksi koiraa, huonolla menestyksellä. Ei siitä johtuen huonolla, ettemme olisi hoitaneet tai tykänneet tmv, vaan muista syistä.

Mutta. NYT viimein tajuan, etten ole koiraihminen OLLENKAAN.
Kuinka joku voi jaksaa sellaista otusta, joka kokoajan vaatii huomiota, olematta silti kovinkaan älykäs? Kokoajan sellanen "katso mua, paijaa mua, huomaa mut, lääh-lääh, olen tässä, joko huomaat, rapsuta vähän"....siis huhhuijaa...
Rakastan eläimiä ja tykkään koiristakin, mutta se niiden LOPUTON huomiontarve ja ennenkaikkea MITTAAMATON MIELLYTTÄMISENTARVE ottaa päähän!
Miksi koira tekee itsestänsä niin alistuvan?? Miksi sen tarvii miellyttää?
Joo, koira on koira ja monelle se juuri siksi sopii.
Minua ärsyttää se jatkuva miellyttäminen ja huomaa-huomaa-huomaa-juttu...
Kissat rulettaa meillä.
Sellaista sopivaa ylväyttä ja itsenäisyyttä odotan eläimeltä(kin)...sopiiko siihen sarjaan muut, kuin kissat? Kertokaahan!

Lisäys: EN halua loukata ketään ja ymmärrän, jos rakastat omaa mussuasi, mutta minä EN ymmärrä, miksi minulla nuo em. piirteet koirassa niin rasittaa...

Minusta on aika hauskaa, että sanot että koirien hoito ei ole epäonnistunut sen takia, että että ette pitäisi koirista - ja kuitenkin kerrot pitkään ja hartaasti miksi et pidä niistä. =)

 

[Mä]

Mua ei ärsytä meidän koirassa mikään muu kuin se helvetinmonen karvan määrä lattioilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kun tästä koirasta aika jättää, niin tiedänpähän etä uutta koira en ota! Olen luonteeltani sellainen siivousintoilija, etten vain kestä niitä karvoja yhtään, ja joka päivä meillä imuroidaankin!

 

[akkeli]

Meillä on ollut kaksi koiraa, huonolla menestyksellä. Ei siitä johtuen huonolla, ettemme olisi hoitaneet tai tykänneet tmv, vaan muista syistä.

Mutta. NYT viimein tajuan, etten ole koiraihminen OLLENKAAN.
Kuinka joku voi jaksaa sellaista otusta, joka kokoajan vaatii huomiota, olematta silti kovinkaan älykäs? Kokoajan sellanen "katso mua, paijaa mua, huomaa mut, lääh-lääh, olen tässä, joko huomaat, rapsuta vähän"....siis huhhuijaa...
Rakastan eläimiä ja tykkään koiristakin, mutta se niiden LOPUTON huomiontarve ja ennenkaikkea MITTAAMATON MIELLYTTÄMISENTARVE ottaa päähän!
Miksi koira tekee itsestänsä niin alistuvan?? Miksi sen tarvii miellyttää?
Joo, koira on koira ja monelle se juuri siksi sopii.
Minua ärsyttää se jatkuva miellyttäminen ja huomaa-huomaa-huomaa-juttu...
Kissat rulettaa meillä.
Sellaista sopivaa ylväyttä ja itsenäisyyttä odotan eläimeltä(kin)...sopiiko siihen sarjaan muut, kuin kissat? Kertokaahan!

Lisäys: EN halua loukata ketään ja ymmärrän, jos rakastat omaa mussuasi, mutta minä EN ymmärrä, miksi minulla nuo em. piirteet koirassa niin rasittaa...

Minusta on aika hauskaa, että sanot että koirien hoito ei ole epäonnistunut sen takia, että että ette pitäisi koirista - ja kuitenkin kerrot pitkään ja hartaasti miksi et pidä niistä. =)

En sano, etten pidä. Pidän kaikista eläimistä jo siksi, että ne ovat eläviä, tärkeitä ja suloisia. Mutta koiran luonne ei mene yksiin minun oman luonteeni kanssa, jotain sellaista...siitä huolimatta olen koiramme hoitanut hyvin ja kouluttanut asianmukaisesti, ehkä hammastapurren, mutta kuitenkin.

 

[chef]

Mua ei ärsytä meidän koirassa mikään muu kuin se helvetinmonen karvan määrä lattioilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kun tästä koirasta aika jättää, niin tiedänpähän etä uutta koira en ota! Olen luonteeltani sellainen siivousintoilija, etten vain kestä niitä karvoja yhtään, ja joka päivä meillä imuroidaankin!

Perun karvaton koira vois olla aika hyvä valinta sulle