Miten selvitä pahasta vauvakuumeesta??!?

Mulla on aivan toivoton vauvakuume. Meillä on jo yksi aivan ihana tyttö, kohta 4kk, ja omituista kyllä melkein heti tämän syntymän jälkeen aloin haikailla toista.. Miksi?? Olenko mä päästäni vialla, vai onko joillain naisilla jotenki NÄIN voimakas tämä lisääntymisvietti? Ennen en halunnu lapsia ollenkaan, nyt mä haaveilen jo suurperheestä!! WTF?? Mies sanoo että toinen kyllä tehdään, muttei ihan vielä, mikä varmasti onkin ihan järkevää, mut järkipuhe EI auta mun kroppaani, mä en kertakaikkiaan saa kaikesta vakuuttelusta huolimatta itseäni OIKEASTI tajuamaan että nyt ei auta itku markkinoilla... Pää ymmärtää, mut sydän ei. Tuntuu et mul on joku v*tun fyysinen tarve tuottaa lisää elämää, äitiys on mahtavinta ikinä. Tyttömme on ihana, aurinkoinen, hyväuninen ja- ruokainen, oikee äitin herranterttu- mun sydän huutaa että "leikkikaveria" pitäis tehdä, vaik haluankin ihan todella keskittyy tähän esikkoon edes vuoden, tutustua häneen, nähdä kaikki ihanat ekavuoden kehitysvaiheet- mut sit huutaa jossain takaraivossa et "enkös mä näkis ne vaikka masussa toinen kasvaiskin?"

Miten olette onnistuneet "siirtämään" kuumetta? Se vaikuttaa jo jokapäiväseen elämään; oon ihan masentunut enkä vaan voi käsittää, miksi mies ei halua vielä, vaikka ihan hyvin sen kuitenkin käsitän, mut vaan päässäni. Se on melkein jo pakkomielle (ja oon menos neuvolaan puhumaan).. Oon muutenki tosi huono näissä "jossain vaiheessa"- asioissa, tahdon aina tietää kuka, mitä, missä, MILLOIN, ennenkaikkea.. Ei mun tarttis edes vauvaa heti saada alulle, kun vaan saisi edes alkaa yrittää... MÄ OLEN TYHMÄ!! Mikä mussa on vikana? :/

:'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja caysa:
Tottakai sä näet kaikki kehitysvaiheet vaikka toinen on tulossa ja syntyy!! Siitä vaan jos vain muuten rahkeet riittää :hug:
No niin ku ne just riittäisi!!! Vauvamme on tosiaan siis aivan ihana, oon aivan rakastunut tähän, on ollut rankat korvatulehdukset ja ripulit yms. mut jotenkin vaan koen äitiyden THE SUURIMMAKSI asiaksi elämässäni, kuten varmaan aika moni muukin :)

Ongelma onki se, että se on vähä sama, ku et hoputtais joulua tulemaan jo kesäkuussa, se ei sieltä tule YHTÄÄN sen aiemmin ku mitä se tulis normaalistikaan, (ainakaan mun mieheni kanssa, ja pahimmassa tapauksessa ahdistan häntä kyselemällä joka kk että jokos..??) EN HALUA HALUTA VAUVAA NÄIN PALJON, se sattuu!!!!!!!!!!
 
Ruvetkaa yrittää toista jos sitä haluatte. Voihan olla ettei heti tärppää mut saat ainaki vähän lievitystä sun vauvakuumeeseen. :) Mun mielestä on hyvä tehä lapset pienellä ikäerolla niin niistä on toisilleen seuraa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelmiEnkeli:
Ruvetkaa yrittää toista jos sitä haluatte. Voihan olla ettei heti tärppää mut saat ainaki vähän lievitystä sun vauvakuumeeseen. :) Mun mielestä on hyvä tehä lapset pienellä ikäerolla niin niistä on toisilleen seuraa..
Niin mutta ku mies ei halua vielä :'( :'( :'( :'( :'( :'(
 
B-7
Eihän se kuume koskaan lopukkaan,mun 7:s lapseni on nyt 4 vkoa jo haaveissa vielä yksi,ainakin!
Muttei vielä ihan kuitenkaan ;)
Kyllä se sun miehen pää varmaan vielä ehtii kääntyä,ihan hyvään aikaan ja sitten alat onnellisena odottamaan!
Vielä 6kk päästäkin tulee pieni ikäero ;)
Pehmittelyä miehelle vaan :whistle:
 
mullakii oli vauvakuume ja esikoinen oli vauva. sitten esikko täytti 7kk ja kävi tekemään hampaita oikein urakalla ja niinhän siinä kävi että huuto jatkui yhtä soittoa 3viikkoa ja mun kuumeilu hävis, koska olin niin väsyny... jos se sun mies ei haluu niin sun täytyy vaan odottaa.. ois julmaa toimia toisen selän takana... jaksamista kuumeilun kanssa. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippäliini83:
mullakii oli vauvakuume ja esikoinen oli vauva. sitten esikko täytti 7kk ja kävi tekemään hampaita oikein urakalla ja niinhän siinä kävi että huuto jatkui yhtä soittoa 3viikkoa ja mun kuumeilu hävis, koska olin niin väsyny... jos se sun mies ei haluu niin sun täytyy vaan odottaa.. ois julmaa toimia toisen selän takana... jaksamista kuumeilun kanssa. :D
Ja ainahan voi miettiä, mitenb kömpelä oli, kun oli viimeisillään raskaana - semmoisessa kunnossa sais sitten jousta kävelemään opettelevan perässä ja vahdata pientä maailmaan tutustujaa mahan/vauvan kanssa. 4kk vauva on ihana, mutta kyllä se siitä rankistuu, kun vauva alkaa enemmän liikkua ;) Eli ei odottaminen ole ollenkaan huonoasia ja tosiaan 6kk-1v kuluttuakin ikäero jää melko pieneksi. Yhdellä tutulla on vauvoilla ikäeroa 13kk ei kuulemma ollut ihan herkkua kakkosen vauvaaika, josta äiti ei muista mitään.

Vaan vauvakuumeella on ihmeellinen voima, se ajaa järjenvastaisestikin vauvaa haluamaan. Mutta mitä teetkin, älä tee mieheltäsi salaa - odota vuosi, sopikaa vaikka KOSKA on se joskus, kun lasta aletaan yrittää - vaikka lokakuussa 2009 tai sitten, kun vauva on vuoden tai joku aika, johon voit "orientoitua", niin ei tarvi odottaa tuntematonta vaan saat suunnitella, että sitten tiettyyn aikaan asia tapahtuu ja siitä ei tarvi vääntää kokoajan.
 
mä luulen et nuilla paikkeilla se "vauvankaipuu" on aika yleistä.. sitä alkaa jotenki ikävöimään sitä vauva masua (on unohtunu jo ne pahimmat vaivat).. meil ikäeroksi tulee n.1v6kk :D Sekin varmaan tulee eteen et just 2-4kk paikkeilla vauva on vielä vauva, mut ei enään vastasyntynyt, mutta ei vielä liiku (siis maatapitkin)! Mä kans luulen et tuo "aikataulun" sopiminen vois olla hyvä juttu!
Voisit miettiä jotain yhteistä harrastusta vauvan kanssa.. saisit muuta mietittävää ja touhuttavaa esikon kanssa..
 
mimonmami hoi! :wave:

Sun kirjotukses kuulostaa ihan siltä että mäkin olisin sen voinut kirjottaa joskus puolisen vuotta sitten! Nimittäin meidän ihana poika syntyi marraskuussa 2007, ja kun poju oli muutaman kuukauden, mulla alko taas vauvakuume kalvaa ihan kamalasti! Yritin miestä käännytellä, mutta ei kuulemma vielä ollut pikkukakkosen aika, vasta sit "muutaman vuoden päästä". Olin ihan murtunut :'(

Mutta kas ollakkaan, nyt kun poika on vuoden, niin tällä yli puolenvuoden pehmittelyllä oon saanut miehenkin heltymään jo pikkukakkoseen, yritys alotetaan tossa keväällä :heart:

Että kokemuksella voin sanoa, että yritä nauttia siitä ihanasta pikku-nuppusesta, ja samalla sivussa koitat pikkuhiljaa pehmitellä (EI painostamalla) miestäs, niin voit huomata jo piankin että pikkukakkonen voi olla ajankohtainen. TSEMPPIÄ SINNE! :hug:
 

Yhteistyössä