Miten selvitä arjesta tällaisena

Usein tuntuu että elämäni ei ole elämisen arvoista. Pelkään olla tilanteissa missä on paljon ihmisiä, oloni on vaivautunut, tuntuu kuin kaikki seuraisivat vain minun liikkeitäni ja tekemisiäni. Seuraksena siitä että tuntuu näin, rupeaa pääni tärisemään, tuntuu että koko kehoni tärisee, onko paniikkihäiriökohtaus. Johtuneeko tämä kaikki siitä että aikoinaan olin koulukiusattu. En ole puhunut asiasta kenellekkään, paitsi sain sanottua sen ääneen miehelleni aika vasta. Vähättelen aina itseäni ja tekemisiäni koska tunnen olevani täysi nolla. Oikeastaan olin koko peruskoulun ajan kiusattu. Koskaan en esim. kelvannut ryhmätöissä kenenkään ryhmään, opettaja sitten sanoi että mene tuohon ryhmään, ja työskentelystä ei sitten tullut mitään kun tiesin että muut ryhmän jäsenet eivät minua joukkoonsa halunneet. Pinnasin paljon koulusta koska en halunnut sinnne mennä. Tiesin että minua vain halveksuttaisiin siellä.
Vielä tänäkin päiväna minulla on ammatillinen tutkinto kesken kun tuntuu että en voi olla koulussa, liekö jäänyt traumoja koulun käynnistä. Aivan sama missä liikun minulla on aina tunne että muut eivät minua tänne halua. Miten te muut koulukiusatut olette selvinneet? Ja miten minä tästä voisin päästä yli, että saisin elää ilman tunnettta, että minusta ei ole mihinkään? Kiitti etu käteen jos jaksatte vaivautua antaan vinkkejä, ja kertomaaan omia kokemuksianne!!!!

 

No en nyt oikein osaa muuta sanoa kuin että kannattaisi ehkä käydä juttelemassa ihan ammattiauttajan kanssa, se olisi sinulle parasta, luulen niin. Voimia ja iloista syksyä! :flower:

 

Mä suosittelen kans avun hankkimista ihan ammattilaiselta, jotta tilanteesi helpottuu ja pääset purkamaan menneisyyden solmut rauhassa, sitten tulevaisuuskin alkaa näyttää valoisammalta.

 

Heissan! Olipa kouluaikasi tutun kuuloinen. Aikanaan jouduin itekin kiusatuksi. Kuljin yläasteen läpi lähinnä tiilenpäitä laskien ja muita väistellen... Nyt olen onnellinen äiti ja onnellinen vaimo. Tosin toisinaan itkuherkkä ja loukkaantuvainen, mutta sitten taas elämä voittaa.
Itelläni auttoi, kun sain juteltua asiasta ystävien kanssa. Ystävien, joita aika on eteeni tuonut ja suonut. Opin näkemään yläasteajan vain yhtenä kautena elämässäni ja tajusin, ettei vika ole minussa. Vika oli pikemminkin herkässä elämänvaiheessa ja siinä, että joukossa oli niitä, jotka eivät kestä erilaisuutta. Niitä, joiden oma itsetunto "kohentuu" vain toista mollaamalla.
Ongelmasi kuulostaa tällä hetkellä tosiaan paniikkihäiriöltä. Eräällä ystävälläni on sellainen ja välillä on kausia, jolloin häntä ei näy missään, koska hän ei kestä isoja sakkeja. Mutta sitten taas on helpompaa.
Keskustele ihmeessä pulmastasi vaikka terveydenhoitajan kanssa. Hän kyllä ohjaa sinua eteenpäin. Ei ole mikään häpeä joutua kiusatuksi, vaan hävettävää on kiusata toista. Itsesi ja perheesi takia on hyvä käydä menneisyyttä läpi. Sillä tavalla voit voittaa kipusi ja siitä voi nousta sinulle vahvuus.
Omalla kohdallani ainakin voin sanoa, että ilman niitä kipuja en olisi ehkä koskaan oppinut rakastamaan syvästi ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä.
NAUTI ELÄMÄSTÄSI! Sinä ansaitset sen!
=)

 

Itkettää, kun luen kirjoitustasi. Luokallani oli tyttö, jota kaikki kiusasivat, minä myös. Viime aikoihan olen ajatellut häntä usein, kun omat lapseni ovat kouluiässä, ja kiusaamisesta nykyisin paljon puhutaan muutenkin. Hävettää ihan hirveästi, ja haluaisin tietää, mitä hänelle kuuluu. Ja suututtaa, kun olin yhtä tyhmä. Olin itse vahva, miksi en siis puolustanut häntä???????
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!! Katso peiliin, siellä sinä olet. Sano itsellesi, että olet vahva, fiksu, kaunis...OLET PARAS!!!!!!!!

 

Niinkuin muutkin sanoivat niin varmasti auttaisi jos menisit puhumaan jonkun ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa. Sinun on syytä nostaa ITSELUOTTAMUSTASI!!! Ja ammattiauttaja voi sinua siinä auttaa. Sitten kun itseluottamus kasvaa niin sinullakin tulee helpompi olo ja tunnet itsesi vahvemmaksi ja varmemmaksi silloin sinua ei enää kiinnosta ja vaivaa se mitä muut sinusta ajattelevat, vaan pystyt sen sijaan olemaan oma itsesi ja ajattelemaan että mitäs se teille kuuluu mitä minä teen ja ajattelen! Onnea matkaan ja varmasti kaikki järjestyy, onhan sinulla mies joka varmasti auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Hän varmasti ilomielin auttaakin, mutta muista että on tärkeää kertoa hänellekkin miksi sinusta tuntuu näin ja mitä haluaisit tulevaisuudellta. Niin silloin hänelläkin on helpompi auttaa sinua. Onnea matkaan, ja haleja :wave:

 

olen ollut myös koulukiusattu ja se jättää kyllä arpensa ihmiseen! :\| Aivan samanlailla tunnen kuin sinä, jännitän seurassa ja olo on vaivautunut, tunnen olevani muita huonompi.. Tunnen alemmuutta :ashamed:
On todella vaikeaa oppia arvostamaan itseään ja pitää aivan samanarvoisena kuin muutkin ihmiset, osaavana jne.
Tiedän siis miltä susta tuntuu, voimia! :flower:
Mulle monet sanoo että mitä sinä vanhoja mietit, enhän mietikkään, haluan unohtaa, mutta nuo kokemukset on osa mua, ne jättäneet muhun jälkensä :\|
Äitinä olo on tuonut mulle itseluottamusta :heart:

 

\

olen ollut myös koulukiusattu ja se jättää kyllä arpensa ihmiseen! :\| Aivan samanlailla tunnen kuin sinä, jännitän seurassa ja olo on vaivautunut, tunnen olevani muita huonompi.. Tunnen alemmuutta :ashamed:
On todella vaikeaa oppia arvostamaan itseään ja pitää aivan samanarvoisena kuin muutkin ihmiset, osaavana jne.
Tiedän siis miltä susta tuntuu, voimia! :flower:
Mulle monet sanoo että mitä sinä vanhoja mietit, enhän mietikkään, haluan unohtaa, mutta nuo kokemukset on osa mua, ne jättäneet muhun jälkensä :\|
Äitinä olo on tuonut mulle itseluottamusta :heart:

lisään vielä että mun mielestä on aivan uskomatonta että ammattikoulussakin jouduin kokemaan henkistä kiusaamista!! Se oli ISO pettymys! Mutta meitä on niin moneksi..

 

minäkin olen koulukuisattu, alkoholistiperheen lapsi ja vielä insestin uhri lapsena. jaminulla joskus ellainen olo, että kaikki seuraavat mun tekemisiä

 

Mua on myös kiusattu yläasteen ajan. Silloin ei tehnyt mieli mennä ollenkaan kouluun. Nykyään en ole enää niin arka vaan ajattelen, että paskat mitä muut ajattelee musta. Kouluaikaisia kiusaajia en kylläkään ajattele edes vielä lämmöllä.

 

Tuntui pahalta lukea tekstiäsi, koska olen itse kokenut samaa.. kun puhuit ns. pään nytkähtelyistä, niin se voi hyvinkin olla paniikkihäiriö, koska itselläni todettiin se noin pari vuotta sitten ja syön siihen lääkkeitä, jotka ovat auttaneet elämässä eteenpäin. tosin koulukiusaus saattoi laukaista sen tai sitten se on geeneissä. Suosittelen ihan omalla lääkärillä käyntiä, jolle voit kertoa tästä tärinästä.. yksi asia kerrallaan! Kun olet kohdannut ja hoitanut yhden ongelman, niin on helpompaa katsoa asioita valoisammalta puolelta. usko pois, vaikka en itsekään uskonut vielä pari vuotta sitten, että pääsisin ollenkaan irti menneisyyden pahoista kokemuksista..