Miten selviän lapsen hoitoon viemisestä?

[surullinen äiti]

Vertaistukea tarvitaan. Lapsi, 2 v., lähtee päiväkotiin. Kävimme tänään tutustumassa. Lapsi jätti äidin heti, lähti muiden kanssa pyörimään ja juoksemaan. Selvästi piti paikasta ja tilanteesta. Äiti ei. Tästä se lähtee. Instituutiot vie minun lapseni... Tarkoitus oli, että hoidan lastani kotona 3 v. En vain enää halua, kaipaan työtäni ja rehellisesti sanottuna turhaudun kotona. Olen paljon parempi äiti, kun saan tehdä työtä, jota rakastan ja olla illat kotona lapsen kanssa, läsnä ja täysipainoisesti. Miten siis pääsen tämän kaiken yli, haikeus, suru, pelko. En olisi uskonut, että tämä on tällaista. Mites muut?

 

[tutulta tuntuu]

Sydäntä raastaa jo etukäteen kun vien vuodenvaihteessa 1 v 3 kk lapseni päiväkotiin. Mutta taloudelliset syyt jne. pakottavat. Yritän vaan ajatella että onhan meillä edelleen illat, viikonloput, lomat yhdessä! Ja sellaista se elämä on, useimmilla, että hoitoon joutuu viemään, ja tuntuu varmaan yhtä kamalalta missä tahansa iässä...

 

[samat kokenut]

On mukava kuulla että LAPSI jo uskaltaa irtaantua äidistään ja jää hyvillä mielin päiväkotiin. Kertoo terveestä kehityksestä lapsen elämänkaaressa. Aika usein itkevät äitien/isien perään eikä sekään ole mitenkään epänormaalia.

Mutta me äidit ollaan juuri tuommoisia! Ei millään päästettäisi lapsia itsenäistymään, ja vaikka päästettäisiinkin(pakkohan se on) niin suru tulee puseroon.

Ei siinä auta kuin ajatella lapsen parasta ja työstää ikiomat tunteensa, surra surunsa ja itkeä itkunsa. Näitä nimittäin tulee vielä monta päiväkoti-iän jälkeen.

Tärkeää on päästää irti, jotta lapsikin voi luottavaisin mielin jäädä muille hoitoon. Liika sitominen itseensä aiheutta ongelmia LAPSEN kehitykselle normaalin itsenäistymisen tiellä.

 

[halojaa...]

Kyllä 2-vuotiaan jo on aika itsenäistyä ja pärjätä itsekseen. Paras olisi muuttaa kotoa pois.

 

[LTO2]

"On mukava kuulla että LAPSI jo uskaltaa irtaantua äidistään ja jää hyvillä mielin päiväkotiin. Kertoo terveestä kehityksestä lapsen elämänkaaressa. Aika usein itkevät äitien/isien perään eikä sekään ole mitenkään epänormaalia. "


Ymmärrän tämän edellisen kommentin asiat eritavalla. Eli on täysin normaalia jos lapsi itkee isän tai äidin perään. Se kertoo lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että lapset jotka jäävät mielellään jo alussa hoitoon kärsisivät jotenkin puutteellisesta kiintymyssuhteesta. Lasten temperamenteissa on eroja. Eli kyse on lapsesi temperamentista. Hän on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva, koska "avautuu" toisten lasten seuralle ja uudelle tapahtumalle nopeasti.

Päivähoidon henkilöstön kanssa kannattaa puhua myös omista tunteista. Oikeastaan vanhempien tunnetilojen kysely pitäisi tulla heiltä, mutta jos näin ei ole, niin puhu sinä. Pyydät itsellesi tukea hoidon aloitukseen. Tuki voi olla sitä, että he kertovat tarkemmin päivänkulkua ja niitä positiivisia hetkiä päivässä. Ne luo uskoa myös sinuun ja pikkuhiljaa nuo tunteet siirtyy. Alku aina vaikeaa. Jos ei lapsella niin vanhemmilla

 

[tee77]

Minusta tuntuu, että jokainen äiti itkee, kun vie lapsensa hoitoon. Se varmasti on yleisempää, että äidillä on haikea mieli kuin että ei olisi.

Jos olet päättänyt lapsen viedä hoitoon, kannattaa tutustua paikkaan kunnolla. Iltasella kannattaa varautua siihen, että lapsi voi kaivata kauheasti syliä ja voi olla kiukuttelevakin. Tarhapäivä on hyvin hektinen, joten väsymys myös tulee helposti.

Tarhan aloittaessa tulee yleensä herkästi tartuntatauteja, joten saat niitä "ylimääräisiä vapaapäiviä" lapsen kanssa ihan varmasti flunssan, vatsataudin tms. myötä. On ikävää, että lapsi sairastaa, mutta olen aina nauttinut niistä, kun saa samalla käytyä rauhassa kaupassa, tehtyä vähän ruokaa ja saa olla kiireettä lapsen kanssa. Se on osaltaan myös itselle pehmeää paluuta työelämään.

Kannattaa jutella henkilökunnan kanssa asiasta. Esimerkiksi töihinlähdön pitkittäminen (pitkät jäähyväiset lapselle) on huonompi asia kuin se, että sanoo heippa ja vain lähtee. Lapselle voi antaa ikävän tullen esimerkiksi kodista tutun unilelun tms. Itse voi myös päivän aikana soittaa henkilökunnalle ja kysyä meneekö kaikki hyvin. Jos kaikki menee hyvin, niin voit olla huoletta. Sanoisin, että ekan viikon jälkeen helpottaa ja kuukauden päästä kaikki menee jo rutiinilla.

Ai niin, on myös mahdollista, että lapsi jää aluksi mielellään tarhaan, mutta hän saattaa josssakin vaiheessa huomata, että sinne pitääkin mennä hänen mielestään liian usein ja alkuinto hälvenee. Se itkuisuus saattaa siis tulla myöhemmin. Meillä esikko meni tarhaan 1v 1kk ja kuopus 2v ikäisenä. Molemmat itkeskelivät perään noin 1 kk.

 

[2 uutta tarhalaista =)]

Meillä alkoi päiväkoti vähän aika sitten ja vaikka lapset on "jo" 3 ja 5,5v niin voi että kun tuntuu vaikealta..

He on menneet sinne mielellään ja jääneet ilman itkuja. Myönnän kyllä olevani todella kiinni lapsissani kun olen koko elämänsä ajan hoitanut heitä kotona ilman hoitoapuja. Joitakin kertoja vanhempi on ollut yökylässä (ja mennyt mielellään) mutta nuorempi vain yhden kerran naapuriin muuttaneen äitini luona.

Nyt surettaa kun lapset on aloittaneet hoidon mutta tiedän sen tekevän hyvää sekä heille että itselleni. Ja äkkiä siihen tottuu =D Hoitopaikkaan saa kuitenkin käydä tutustumassakin niin monta kertaa kuin tarve vaatii/ehtii enne hoidon alkamista. Mitä pienempi lapsi niin sitä vaikeammalta varmaan tuntuu.. Aikoinaan meinasin viedä 1-vuotiaan hoitoon ja palata töihin mutten tosipaikan tullen pystynytkään.. ja tässä sitä ollaan 4,5v myöhemmin, aloittamassa töitä reilun 5,5 vuoden kotona olon jälkeen =).

Takapakkia tosiaan saattaa tulla, itse tässä odottelen missä vaiheessa alkaa tökkimään =). Toivon mukaan ei alkaisi, kurjaa sekin. Tuossa n. 3v ryhmässä on yksi uusi lapsi joka itkee vieläkin äitinsä perään joka aamu. Vähentynyt kuitenkin paljon, alkuun itki viikon ajan monta tuntia putkeen.