Tässä on aika hyvä analyysi paikan päältä olevalta toimittajalta. Tosiaan, kuten hän toteaa, "Silti vaalitulos kielii ennen muuta siitä, että italialaiset ovat pettyneitä politiikkaan ja haluavat asioiden muuttuvan.
Politiikkaan kyllästyminen ei ole Italiassa uutta"
Kuten aiemmin kirjoitin, muistan hyvin, kun Berlusconi valittiin ensimmäisen kerran juuri samoista syistä, kyllästyminen ja muutoksen halu. Sittemmin useat ovat tajunneet, mikä hän on miehiään. On erikoista silti, että edelleen häntä jotkut äänestävät.
Kansallismieliset ja konservatiiviset arvot saivat ison äänivyöryn Italian parlamenttivaaleissa. Äärioikeistolainen Italian veljet on viemässä vaalivoiton.
yle.fi
Suurin osa ihmisistä ei politiikasta tajua juuri mitään. Jos äänestetään, päätös siihen tulee joko selkärangasta tai mielikuvista. Politiikka on monimutkaista, mutta ihmisen on helpompi äänestää jonkun yksittäisen asian perusteella. Se yksittäinen asia voi olla (ja aika usein on) juuri maahanmuuttokriittisyys. Mutta on niitä muitakin. Johonkin vetoaa se, että joku lupaa pari sataa euroa. Vaikkei se ees sitten toteutuisi.
Itse olen kyllä totaalisen kyllästynyt politiikkaan, mutta se ei saa minua ajattelemaan, että esim. että joku sen ulkopuolelta tuleva kaveri on automaattisesti jotain parempaa.
Mitä tuosta, että "Italian lapataan rahaa"-hommasta tulee, niin meidän yritys ainakin on ihan hyvin myynyt Italiaan. Jos maan talous olisi romahtanut, tätä tuskin olisi tapahtunut. Tosin meidän yrityksen menestys ja sen merkitys SUomelle on pisara meressä. Mutta esimerkkejä on paljon muitakin.
Tähän mennessä, populismista huolimatta, EU:ssa jaetut tuet ja lainat ovat menneet vahvasti voiton puolelle.
Se legendaarinen Kreikan laina muuten elää elämäänsä. Aika pienistä rahoista loppujen lopuksi kyse. Ja tietenkään se ei mennyt niinkuin luvattiin, mutta rahoja ei myöskään menetetty. Todennäköisesti EU:n kannalta kokonaisuudessa voiton puolelle jäätiin - jopa Suomi.
Miljardilainan ehtoja on höllennetty useaan otteeseen Suomen kustannuksella.
www.iltalehti.fi
Monimutkaisia asioita toki, enkä usko, että kovin moni, jos kukaan, ymmärtää kokonaisvaikutuksia.