Miten se mahtuu syntymään??

Lapsi on vasta toiveissa, mutta silti jo mietityttää, että miten se sieltä sitten ulos tulee. Pelottaa jo valmiiksi. En voi käsittää, miten mitään niin suurta voisi mahtua minuasta ulos. Miehen peniskin aiheuttaa välillä kipua kun on niin suuri. Aivan järkyttävä ajatus.

Mitä tehdä näille peloille? En nyt sentään ihan suoraan sektio-linjalle halua lähteä, pelottaa nimittäin sekin. Hölmöltä tuntuisi myös tahallisen lapsettomuuden valitseminen. Miten te, jotka olette pelänneet suuresti, olette löytäneet itsestänne uskallusta ja luottamusta synnyttää? Miten se muka mahtuu tulemaan? En käsitä! Niiden kipujen täytyy olla tajunnan räjäyttäviä!

 

en nyt osaa hienoilla termeillä selittää mutta kohdunsuu aukeaa 10 cm ja sinun luut ja kudokset on tehty niin että ne joustavat. nainen on luotu synnyttämään niin kyllä se vaan niin on että sieltä pieni ihminen vaan mahtuu ulos. usko pois!

 

Kertakaikkiaan mahotonta uskoa. Siis okei, tiedän, minäkin olen syntynyt, mutta silti. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että pystyisin sellaiseen. Minähän halkean. Tai kuolen kivusta. Just tuo epäilyttää, että se kohdunsuu aukeaa 10cm. Kun sinne sattuu jo pelkkä kosketus. Niin entäs kun se aukeaa...

 

synnytykseen. Tämä on hyvä asia käsitellä mielessään jo ennen raskaaksi hankkiutumista.... Se miten eri lailla kivun koemme on varsin yksilöllistä. Synnytyskivu kokemiseen voi valmistautua hankkimalla tetoa mistä kipu johtuu, harjoittelemalla rentoutumista ja muistuttamalla itseään, että synnytyskipu on positiivista kipua. Se voima joka naisesta löytyy synnytyksessä on ihme ja ihmeellinen. Kuten joku jo kirjoittikin, naisen elimistö muokkautuu jo raskauden aikana synnyttämään lapsen. Lantio löystyy ja synnytyksessä tosiaan kohdunsuu aukeaa ja kudokset valmistautuvat lapsen syntymään. Kukaan ei voi tietää etukäteen miten oma synnytys sujuu eikä sitä kuulu tietääkkään. Varmasti jokainen ensisynnyttäjä ainakin jännittää ja usein jopa hieman pelkää synnytystä- mutta toisaalta se myös muistuttaa meitä siitä, ettemme voi tässä maailmassa kaikkea kontrolloida ja synnytys on tapahtuma jota ei kuulukaan voida kontrolloida itse, se on otettava sellaisena kuin se tulee :heart:

Mieheni tuota samaa asiaa on hokenut koko tämän ensimmäisen raskautemme ajan, että hän ei ymmärrä miten noin pienestä paikasta voi tulla jotain niin suura ulos. Uteliaisuus on niin suuri, että hän on todennut- on kyllä tultava mukaan katsomaan sitä ihmettä ja tervetullut hän onkin. On varmasti suureksi tueksi ja turvaksi niinä jännittävinä mutta toisaalta kiehtovina kipeinä hetkinä.

Loppuun täytynee lisätä, että tiedossa olevat riskit täytyy tietysti eliminoida lääketieteellisin keinoin ja miettimällä synnytystapaa yksilökohtaisesti.

 

Noinhan sitä varmaan kaikki ajattelee. Ennen kun tulin raskaaksi, ajattelin että sit ku tuun raskaaksi, niin pelkään koko raskauden ajan synnytystä. Mut mites sit kävikään: raskauden aikana en juurikaan ajatellut, tai ehkä ajattelin, mut en pelännyt synnytystä lainkaan. Mietin silloin alkuraskaudessa, että sit ku synnytys lähenee, niin alan jännittää. Mut en raskauden loppuvaiheessakaan osannut jännätä ja silloin ajattelin, että sit ku synnytys käynnistyy, niin iskee paniikki, mut ei. Kun lapsivedet meni, sitä vaan eli mukana siinä ja kun olin 10cm auki ajattelin ihan tyynenä, että kohta se meidän vauva ponnistetaan maailmaan. Ja niin mä ponnistin. Sattuhan ne supistukset ja ponnistus, mut heti kun lapsi oli syntynyt, ajattelin että eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan. Ja ihan totta on ku sanotaan, että kun lapsen saa rinnalle, niin kaikki kivut lakkaa. Mä sain synnytyksessä epiduraalin, muita kivunlievitysmenetelmiä en käyttänyt, paitsi suihkua. Ja perusajatuksena mulla oli koko raskauden ajan, että niin monet miljoonat äisit on sen lapsen tähän maailmaan saattanut, että miksen minäkin.

 

Raskausajan hormonit vaikuttaa niin, että lantion nivelet ja liitokset löystyy ja pehmenee, eli joustaa sitten synnytyksessä kun lapsi tulee ulos.

Ei - ei se tosiaan kivutonta ole, mutta sillä kivulla on joku merkitys kuitenkin. Itse pelkäsin ponnistamista, mutta kummasti se olikin se mukavin osuus ja jäänyt mieleen kivuttomana. Epparin leikkausta en tuntenut - sitäkin himpun verran etukäteen pelkäsin.

Itsellä auttoi kun luin mm. Janet Balaskasin kirjan "aktiivisynnytys" vaikka se on vanha kirja, siinä on hyvin selitetty synnytyksen eteneminen.

 

Kyllä muakin vähän jännitti synnytys ja siinä synnytyksessä lähinnä juuri se ponnistusvaihe, kun lapsi tulee ulos. Sit kun vihdoin pääsi synnyttämään, niin salissa alkoi todella pelottamaan se kipu.. aattelin, että se on varmaan niin #&%?$!*ä, että mää en kestä sitä, mutta kun ponnistusvaihe alkoi, niin se oli helpoin koko synnytyksessä.. en edes muista mitään kipua. Sitä vaan ajatteli, että kohta se oma rakas on rinnalla. Mulla piti vielä vähän leikata välilihaa, mutta puudutuksen kun sai, niin sen leikkaus ja ompeleminenkaan ei sattunut.

Ei muuta kun rohkein mielin vaan synnyttämään.. onhan se väkisinkin vähän kivuliasta, mutta mieti miten pieni hetki se on siitä koko odotusajasta. Ja kautta aikojen on kaikki naiset synnyttäneet ja jos se todella olisi niin kamalaa, että hädintuskin hengissä selviää, niin tuskin kellään olisi enempää kuin yksi lapsi.

Minä ainakin voin mennä uudelleen synnyttämään, ei se niin kamalaa ollut. Ei muuta kuin tsemppiä

 

\

Raskausajan hormonit vaikuttaa niin, että lantion nivelet ja liitokset löystyy ja pehmenee, eli joustaa sitten synnytyksessä kun lapsi tulee ulos.

Juuri näin. Jokainen, jolla lapsia on, on joskus synnyttänyt myös sen
ensimmäisen kerran ja siitäkin selviää!
Ensisynnyttäjille tehdään monesti eppari (välilihanleikkaus) ja se helpottaa lapsen ulostuloa niinikään!
Itsekin ehkä pelkäsin eka kerralla eniten sitä, miten se sieltä mahtuu tulemaan...mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että jos uudelleen olisin EKA kertaa synnyttämään menossa, keskittyisin enemmän siihen muuhun jaksamiseen, HENKISEEN VALMISTAUTUMISEEN ja itsensä psyykkaamiseen. On toki vähän vaikea valmistautua sellaiseen, mitä ei ole ennen kokenut, mutta tuo henkinen puoli on minun mielestäni ensisynnyttäjällä se, johon kannattee eniten panostaa.

Peräpää tulee olemaan taatusti turrana ja varmaan tikkejäkin sieltä sitten jälkeenpäin löytyy, mutta jos ajattelee, että sekin kuuluu asiaan ja on normaalia, sekään ei tunnu sitten niin kamalalta! :hug:
Kipu, repeämät, tikit, toipuminen, väsymys...kaikki se on osa ihan tavallistakin synnytystä. :hug:

 

\

Kertakaikkiaan mahotonta uskoa. Siis okei, tiedän, minäkin olen syntynyt, mutta silti. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että pystyisin sellaiseen. Minähän halkean. Tai kuolen kivusta. Just tuo epäilyttää, että se kohdunsuu aukeaa 10cm. Kun sinne sattuu jo pelkkä kosketus. Niin entäs kun se aukeaa...

ei synnytys olekkaan kivutonta. valehtelisin jos sanoisin että ei se satu. jokainen kokee kivun tosin erilailla. itsellä synnytys oli kivulias, suorastaan yhtä #&%?$!*ä, kaverini mielestä synnytys oli sellainen no joo sattuhan se mutta ei nyt niin että ei kestäisi.

nykyään on hyvät kipulääkkeet, itselläkin avautumisvaiheessa kivut hävisivät lähes kokonaan, ponnistusvaihe taas oli ihan asia erikseen mutta eipä siitä sen enempää. päasia on että et ole synnytyksessä/raskaudessa yksin, voit kertoa kivustasasi ja peloistasi neuvolassa ja jutella ihmisten kanssa asioista.

 

Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Kaikilla äideillä tulee pysyviä muutoksia lantionseudun sisäelinten anatomiaan. Lähes takuuvarmasti ensisynnyttäjät repeävät, kyse on vain siitä minkä verran. Usein alatiesynnytyksen vaivat näkyvät kuitenkin vasta vaihdevuosi-iässä, joten niistä ei tarvitse ihan koko loppuelämää välittää. Mutta totta on myös se, ettei kaikilla mene asiat hyvin, vaan äiti ja vauva saattavat vammautua pysyvästi alatiesynnytyksessä. Joillakin naisilla on vain liian ahdas elimistö ja tiukat kudokset, jotka eivät anna periksi ilman pahoja repeilyjä tai vauvan vammoja. Näistäkin asioista olisi hyvä olla tietoinen, jottei tule ihan shokkina jos jotain meneekin pieleen.

 

Eipä välttämättä mahdukaan syntymään,siksi sektio!

 

Kyllähän ne taitaa nykyään sitä synnytystapa-arviota tehdä että nähdään mahtuuko lapsi maailmaan. Naisen alapää on kyllä niin erikoinen värkki että sitä ei uskoisi.

Itsekin sitä miehen kanssa ihmettelin että miten vauva mahtuu tulemaan ja miten alapää löystyy synnytyksen jälkeen. 4 kiloinen poika tuli ilman repeämiä ja paikat melkeinpä tiukemmat kuin ennen

Rohkeasti vain, omaan kehoon luottaen ja lääkitystä omien tuntemusten mukaan =)

 

Ei aina noihin synnytystapa -arvioihinkaan ole luottamista,omakohtaista kokemusta löytyy!!

 

\

Ei aina noihin synnytystapa -arvioihinkaan ole luottamista,omakohtaista kokemusta löytyy!!

Jos sinun kohdallasi eivät asiat ole menneet hyvin, kuten useimmiten, olen pahoillani. Kaikille ei kuitenkaan voida varmuuden vuoksi sektiotakaan tehdä. Kukaan ei varmasti ole tahallaan sinulle arviossaan erehtynyt. Toisten pelottelu ei kuitenkaan auta sinua enää, eikä meitä tulevia ensisynnyttäjiä. Itse asun maassa jossa LANTIOITA EI TUTKITA ETUKÄTEEN VAAN SEKTIOON MENNÄÄN SYNNYTYKSESTÄ JOS EI MAHDU, eli OLKAA HYVÄT YSTÄVÄT SIELLÄ SUOMESSA TYYTYVÄISIÄ ETTÄ EDES YRITTÄVÄT ARVIOIDA! Sektio tehdään Suomessa suunnitellusti aivan varmasti kaikille joiden lantio todetaan 100% varmuudella liian ahtaaksi. Varmuuden vuoksi jos niitä tehtäisiin niin kaikkihan pitäisi leikata Toisten pelottelu ei kuitenkaan vie sinun huonoa kokemustasi pois.

Tämä ketju pysyi melko kauan asiallisena ja ap:tä kannustavana, toivottavasti myös jatkuu sellaisena
Itse odotan innolla ensimmäistä synnytystäni VAIKKA MINUNKIN LANTIONI VOI OLLA PIENI TAI VOIN REVETÄ, mutta lapsia en voi synnyttämättä saada, ja pelkäämällä vain lisäisin noiden kaikkien komplikaatioiden riskiä

 

Lisäänpä vielä senkin, että ulkoiset mitat ei kerro mitään lantion sisämitoista. Ite olen tosi pieni ja useampikin ihmetellyt, että "oliko vaikeakin synnytys". Ei ollut. Helposti ja suht nopeasti tuo syntymäpainoltaan 3400g poika sieltä tuli =)

 

...voisin tähän vielä antaa esimerkin "naisen ihmeellisyydestä" B) ...

Minulla on kaveri, jolla niinikään 4 lasta.
Tämä nainen on eritttttttttäin pieni ja hento. Sellanen teinityttö. :saint:
Kaikki hänen muksunsa ovat olleet 4kilosia ja synnytykset ovat menneet normaalisti, alateitse, ongelmitta! Ihmeellistä mutta totta. <br><br>

 

\

\

Ei aina noihin synnytystapa -arvioihinkaan ole luottamista,omakohtaista kokemusta löytyy!!

Jos sinun kohdallasi eivät asiat ole menneet hyvin, kuten useimmiten, olen pahoillani. Kaikille ei kuitenkaan voida varmuuden vuoksi sektiotakaan tehdä. Kukaan ei varmasti ole tahallaan sinulle arviossaan erehtynyt. Toisten pelottelu ei kuitenkaan auta sinua enää, eikä meitä tulevia ensisynnyttäjiä. Itse asun maassa jossa LANTIOITA EI TUTKITA ETUKÄTEEN VAAN SEKTIOON MENNÄÄN SYNNYTYKSESTÄ JOS EI MAHDU, eli OLKAA HYVÄT YSTÄVÄT SIELLÄ SUOMESSA TYYTYVÄISIÄ ETTÄ EDES YRITTÄVÄT ARVIOIDA! Sektio tehdään Suomessa suunnitellusti aivan varmasti kaikille joiden lantio todetaan 100% varmuudella liian ahtaaksi. Varmuuden vuoksi jos niitä tehtäisiin niin kaikkihan pitäisi leikata Toisten pelottelu ei kuitenkaan vie sinun huonoa kokemustasi pois.

Tämä ketju pysyi melko kauan asiallisena ja ap:tä kannustavana, toivottavasti myös jatkuu sellaisena
Itse odotan innolla ensimmäistä synnytystäni VAIKKA MINUNKIN LANTIONI VOI OLLA PIENI TAI VOIN REVETÄ, mutta lapsia en voi synnyttämättä saada, ja pelkäämällä vain lisäisin noiden kaikkien komplikaatioiden riskiä

Kyllä jokaisen naisen joka raskaaksi haluaa,pitää pystyä järkevästi asioihin suhtautumaan,ei nämä asiat ole kenenkään pelottelua tässähän keskustellaankin jokaisen omasta kokemuksesta. Toiset joutuvat varautumaan myös mahdolliseen sektioon synnytyksessään. Ei siinä hernettä tarvitse vetää nenäänsä. Ei se sektiokaan mikään huono kokemus ole,siitä vankkaa kokemusta löytyy.

 

MUISTAKAA TOSIAAN, ETTÄ ISOLLA NAISELLA VOI OLLA PIENEMPI LANTIO JA VÄHEMMÄN LIIKKUVA, JA PIENELLÄ JOUSTAVA, ELI ULKOMITAT EI KERRO MITÄÄN.

Suurin osa lapsista mahtuu syntymään normaalisti, muuten oltais kuoltu sukupuuttoon jo satoja vuosia sitten. Ja jos ei mahdu (tai muusta syystä), niin sektio ei ole mikään tapppio, vaan erilainen ja ihan yhtä hyvä tapa saada lapsi maailmaan.

 

Kyllä ne yleensä mahtuu ja jos epäillään ettei mahdu lapsen koon tai äidin lation takia tehdään sectio..Mullaki aika tiukat "paikat" mutta niin se lapsi vaan sieltä tuli..Kyllä mä jossain vaiheessa anelin että olisivat leikanneet "jotain" että lapsi pääsee tulemaan sieltä mutta kätikö totes vaan että "ei tarvi, mahtuu tulemaan hyvin".Ja kyllähän se tulikin, pieniä nirhaumian tuli vaan..