Hei kaikille 40+ äidelle!
Täällähän tuntuu olevan mukavaa porukkaa, ajattelin rohkaista minäkin mieleni, ja kertoa vähän itsestäni:
Olen 43-vuotias, tammikuussa syntyneen maailman ihanimman tytön äiti. =)
Tyttö on ensimmäinen lapseni, ja yllätyslapsi, vaikka sen ei tällä iällä mitenkään uskoisi olevan mahdollista.
Tuntuu, että aika menee aivan älyttömän nopeasti, ja koska olen murehtijatyyppi, olen jo alkanut miettiä lapsen elämää eteenpäin.
Kertokaahan kokemuksianne, joilla on jo vähän isompi lapsi, miten se elämä on lapsen kasvaessa näin iäkkäämpänä vanhempana lähtenyt sujumaan? Tarkoitan, kun omassa tuttavapiirissämme on kaikki täysin erilaisessa elämäntilanteessa: osalla on jo lapsenlapsiakin. Tapaatteko toisia lapsiperheitä?
Jotenkin myös arastelen nuoria äitejä, tuntuu, että heidän kanssaan olisi vaikea ystävystyä, koska oikeastaan muuta yhteistä ei ole kuin se pieni lapsi. Miehenikin on jo 53-vuotias, joten tuntuu hullulta hakeutua nuorien lapsiperheiden kanssa tekemisiin.
Ystävät ovat kyllä tosi innoissaan meidän pienestä, eivätkä ole meitä mitenkään alkaneet syrjiä, vaikka emme enää pääse entiseen tapaan kaikkiin rientoihin mukaan. Tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty kuvittelemaan meitä mihinkään muumimaailmaan, mutta voi olla, että kun se aika koittaa, niin olemme sinne innolla lähdössä
Täällähän tuntuu olevan mukavaa porukkaa, ajattelin rohkaista minäkin mieleni, ja kertoa vähän itsestäni:
Olen 43-vuotias, tammikuussa syntyneen maailman ihanimman tytön äiti. =)
Tyttö on ensimmäinen lapseni, ja yllätyslapsi, vaikka sen ei tällä iällä mitenkään uskoisi olevan mahdollista.
Tuntuu, että aika menee aivan älyttömän nopeasti, ja koska olen murehtijatyyppi, olen jo alkanut miettiä lapsen elämää eteenpäin.
Kertokaahan kokemuksianne, joilla on jo vähän isompi lapsi, miten se elämä on lapsen kasvaessa näin iäkkäämpänä vanhempana lähtenyt sujumaan? Tarkoitan, kun omassa tuttavapiirissämme on kaikki täysin erilaisessa elämäntilanteessa: osalla on jo lapsenlapsiakin. Tapaatteko toisia lapsiperheitä?
Jotenkin myös arastelen nuoria äitejä, tuntuu, että heidän kanssaan olisi vaikea ystävystyä, koska oikeastaan muuta yhteistä ei ole kuin se pieni lapsi. Miehenikin on jo 53-vuotias, joten tuntuu hullulta hakeutua nuorien lapsiperheiden kanssa tekemisiin.
Ystävät ovat kyllä tosi innoissaan meidän pienestä, eivätkä ole meitä mitenkään alkaneet syrjiä, vaikka emme enää pääse entiseen tapaan kaikkiin rientoihin mukaan. Tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty kuvittelemaan meitä mihinkään muumimaailmaan, mutta voi olla, että kun se aika koittaa, niin olemme sinne innolla lähdössä