V
vieras
Vieras
Olen jo pitkään miettinyt että miksi pidän yllä ystävyyssuhdetta joka tuottaa vain surua ja pahaa mieltä. Olen jo vuosia ollu se "Kaisa" jolle voi tehdä oharit ja jolle ei tarvitse kertoa kuulumisia, se "Kaisa" joka on siellä jossain, silloinkin kun olin masentunut niin koskaan ei kysytty miten sinä voit tai annettu tukea. Minun piti aikoinaan olla myös sylikummi mutta yhtäkkiä ristiäisissä hän vaihtoi sylikummiksi veljensä vaimon. Nyt hääjärjestelyissä toinen kaasoista tiesi häistä 2 kuukautta ennemmin ja nyt yhtäkkiä minut pyydettiin toiseksi kaasoksi, suurin osa kommunikoinnista tapahtuu toisen kaason kautta ja tunnen oloni jotenkin joksikin seinäkankaaksi. Polttareita suunnitellessa tämä toinen kaaso oli se joka päätti suoraan sanoen kaikesta, minä olin taas se syrjäinen passari. Kaikki muut ystävät menevät aina edelle kun heidän pitäisi tulla käymään luonana, tulee vain tekstari että en nyt pääse käymään kun se ja se soitti niin pitää mennä sinne. Viimeinen tikki taisi olla polttarit jossa morsian kehui toista kaasoa maasta taivaisiin, myöhemmin illalla hän kaikkien kuulen kertoi juttuja kuinka minä suutuin hänelle kerran paikallisessa baarissa kun hän löysi miehen ja kuinka kerran kotiin tullessa ei puhuttu mitään kun olin taas suuttunut jne. Ystävä vain taisi unohtaa syyt miksi olin vihainen, en toki siksi että toinen löysi miehen vaan siksi että hän katosi molempina kertoina kokonaan ja jouduin selviytymään yksin vieraassa paikassa useita tunteja.. ihmiskammoisena erittäin tuskastuttavaa ja pelottavaa. Toiseksi ystävä oli kokonaan unohtanut masennukseni jonka aikana ystävyyssuhteemme ainoat riidat tapahtuivat. Ajattelin kuitenkin hoitaa kaason tehtäväni kunnialla loppuun mutta sitten ei psyyke enää kestä. Minullakin on tunteet.
