miten sanoa miehelle??

[voi vittu sanon minä :(]

miten mä sanon miehelleni että haluan avioeron?
mä en jaksa sitä kusipäätä enää päivääkään!!
äijä kulkee viikot muualla töissä ja viikonloppusin ku pitäs olla kotona perheen kanssa, onki kaverit ja viina tärkeämpää..
muutin pojan kanssa kuukausi sitten omaan kämppään ja oli puhe että ollaan asumuserossa jonkin aikaa ja katotaan mitä tapahtuu. mies ei nää poikaa enää sitäkään vähää ku ei omien sanojensa mukaan osaa olla paikoillaan että kävis poikaa katsomassa. meillä siis yhteishuoltajuus.
en jaksa enää sitä että "pitää olla"tilivelvollinen toiselle joka ei välitä meistä paskan vertaa ja ei kuitenkaan itse ilmoittele tekemisistään. soittelee kyllä mulle jatkuvasti ja kyselee mitä oon tehny ja onko ketään käyny ja tämmösiä.. ihan niin ku ei kenenkään kanssa sais olla tekemisissä ku aina sillä sit on jotain sanomista..

 

[kemeli]

Sanot vaan. Ei sen kummempaa. Eihän se voi sitä eroa estääkään (pitkittää tosin voi). Meillä kävi vähän sama juttu, että ensin oltiin asumuserossa ja äijä otti ilon irti elämästä sillä aikaa. sit olikin ihan "järkyttynyt", kun halusin eron.

 

[Kermakakku]

Sanot niinkuin asia on. Sitten lähdet kouluun.

 

[minna]

Sanot niinkuin asia on. Sitten lähdet kouluun.

kouluun?????

 

[olkkis74]

Pistät avioeron vireille. Eiköhän se sen siinä vaiheessa viimeistään tajua kun saa paperit postissa...

 

[Kermakakku]

Sanot niinkuin asia on. Sitten lähdet kouluun.

kouluun?????

Aloittan ilmaisu viittaa alhaiseen koulutustasoon, vaikka ottaisi huomioon stressin ja kiukunkin. Koulu ei olisi pahitteeksi, sillä työstä saatava kunnon palkka on parempi kuin se, että elää yksinhuoltajana pelkillä tuilla ja elatusmaksuilla.

 

[Joxu]

Selitä toi sama mitä tos selitit. Sanot et alkaa olla mittari täynnä tätä touhua ja haluat erota nyt. Sit se et sulle tuntuu nykysin olevan viina ja kaverit tärkeempiä kuin oma perhe ja et jaksa semmosta. Eihän se muutos juurika suhun vaikuttais ku et sä muutenka oo tohon lapseen panostanu, jotenki näin sanot niin vois ehkä herättää tai sit ei. Sain käsityksen meinaa oikeesti ettei kauheesti kiinosta tulla omaa poikaa kattoo ku menee ryypääminen kaiken edelle. Oikeesti ei kannata jäädä roikkuu tollaseen, väsytät ja kulutat ittes henkisesti loppuun. Teet niin et poika voi tavata isää jos tahtoo ja jos isä ehtii. Löydät varmasti jotain paljon parempaaki. Voimia ja jaksamisia sulle ja pojalle tän tilanteen keskelle :hug: . Kaikki muuttuu viä hyväks, tosin ajan kanssa.