Miten saisin miehen tekemään osansa kotitöistä?

Kannattaa valita sellainen kumppani jonka kanssa arki on helppoa. Sekä Maran että aloittajan. Ei kukaan jaksa loputonta kinaa pikkuasioista.

Paitsi naiset.

 

Täällä on muutkin mimmit olleet samoilla linjoilla kanssani. mara ehkä oppii - tai ei....

hetkonen, mitä mun pitää oppii?
Kotitöiden tekemistäkö?
Johan pomppas!!!

Minä olen siivonnut ja pessyt pyykkiä 10 vuotiaasta poikasesta asti. Mulla on työssäkäyvät vanhemmat, jotka eivät passanneet poikaansa tärviölle. Ruokaa olen tehnyt siitä alkaen kun pistin jalat oman pöydän alle, eli 19 vuotiaasta. Mun koti on siistimpi kuin 80%:lla naisista.

Minun kohdallani parisuhteiden kariutumisessa on ollut kyse on siitä, että minä en ole suostunut hyppimään nais(t)en pillin mukaan kuin määrättyyn rajaan saakka.
Ollaan siis ilmeisesti Witsun kanssa ns. samaa maata .

Eka parisuhteessa mun futisharrastus oli narinalistalla number one. Joka ikinen kerta kun vaihdoin treenikamoja päälle alko se marina ja kitinä, et välitä minusta yhtään kun meet..
Lisäks olis pitäny kulkee käsi kädessä ja pusutella ihmisten nähden aina ja kaikkialla. Joo kyllähän sitä voi tehdä siinä alkuhuumassa ja myöhemminki, mutta jossain se raja kulkee missä pitäis jo vähän hillitä niitä julkisia rakkaudenosoituksia. En henkilökohtasesti nää mitään syytä miks vakiintuneen parin pitäis ruokakaupan lihatiskillä pussata joka kerran. Tää julkinen pusuttelu ja seksuaalisväritteinen koskettelu oli yks mistä mulle tuli suorastaan inhotuksen aihe.
Jos ihmiset on kimpassa 2 vuotta, niin kai sitä nyt voi odottaa sen puol tuntii himaovien sisäpuolelle sitä pussaamista. Etenkin ku se jäi sitten siihe. Seksi oli yhtä ja samaa, ei pienintä toivettakaan vaihtelusta ja eri asennoista. 4 vuoden jälkeen pistin naisen ulos. Se veti siitä niin isot pultit, että melkein kyttiä tarvittiin avuksi ennenkuin sen häirinnän sai loppumaan.

Toka avoliitossa avovaimo oli himassa 4 päivää viikosta. Hän odotti koko ajan palvelua, tyyliin.. käytkö kaupassa töistä tullessa. Kauppa oli 500m kävelymatkan päässä, mutta rouva ei kävellen voinu mennä. Kun tulin himaan töistä, vastaus oli aina sama, sori, ei oo valmista ruokaa kun en oo "ehtinyt" tehdä, mitäs tehtäis ruuaksi? Oletus oli, että minä ryhdyn safkan tekoon ja hän avustaa.
Minä teen kuitenki 9-12h työpäivää ja tienasin fyrkat elämiseen. Naisen ei tarttennu maksaa mitään.
Eikä siinä mitään, olisin duunannu vaikka kymmenen safkaa, jos petipuoli olisi ollu kunnossa. Mutta kun elämä pyöri naisen puolelta - en jaksa, en viitsi, ei huvita, ei tänään, katotaan joskus myöhemmin - tasolla, niin mulla tuli raja vastaan jo kahden vuoden päästä.
Miks olla koko ajan antajana kun vastikkeeks saa vaan lisää duunia.

Kolmas nainen eli koko ajan yli varojensa. Tulot olivat xxx-euroa, menot joka kuukausi reilusti yli tulohin nähden. Luottokortti oli koko ajan tapissa, tavaraa piti saada vaikkei ollut rahaa. Ei minkäänlaista kykyä säästämiseen. Sitten oltiin mun kukkarolla koko ajan, maksatko tämän tai tuon kun mulla just nyt ole. Olisin maksanutkin ihan mielelläni, jos nainen olisi suostunut tinkimään henk.koht. ostoksistaan edes joskus yhteisen hyvän vuoksi, mut ei.
Se seurustelu loppui alle vuodessa.

Kuten Wiltsu näät, teitä naisiakin on joka junaan.
Mun kohdalle on sattunut alussa hyvinkin ihania yksilöitä joista on ajan myötä paljastunu ei niin mukavia piirteitä. Joko ne ei niin mukavat piirteet hyväksyy tai sitten ei.

 

Kuten Wiltsu näät, teitä naisiakin on joka junaan.

Minusta tuntuu, että olet nyt hiukan liian nuorena heittänyt pyyhkeen kehään...

 

Maralla on selvästi ollut aika huono tuuri naisten suhteen. Mutta ei se silti oikeuta sanomaan, että naiset kollektiivina olisivat tietynlaisia. En minäkään väitä että "pomot ja kollegat on kusipäisiä työpaikkakiusaajia" vain siksi, että minulla on kokemusta huomattavan monesta työpaikkakiusaajasta. Moni pomo ja kollega on kiusaaja, vähintään yhtä moni ei. Ja jotkut naiset ovat aivan sietämättömiä elämänkumppaneita. Jotkut eivät.

Mutta jos kerran toisensa jälkeen päätyy tietynlaiseen ihmissuhteeseen, yleensä kannattaa katsoa peiliin kuten joku jo sanoikin. Minä esimerkiksi selvästi teen itse jotain, mikä saa aikaan sen että tulen kiusatuksi neljässä viidestä työpaikasta. Jokainen sitten ihan itse valitsee, miten pitkään haluaa kärsiä huonossa suhteessa tai huonossa työpaikassa. Ei siitä tarvitse ketään muuta syyttää -saati kokonaista sukupuolta.

Olen minäkin nähnyt, miten mieheni paras ystävä vieroitetaan hänestä vain siksi, että ystävän uusi nainen ei voi sietää minua. Alkuun syytin pelkästään tuota uutta naista, mutta sittemmin olen kyllä alkanut ihmetellä millainen mies antaa naisystävänsä valita ystävänsä? Tai ylipäänsä katselee naista, joka puuttuu ystävyyssuhteisiinsa? Meillä isäntä sanoi noin kolmansilla treffeillä että hänellä on sitten myös naispuolisia ystäviä eikä se asia tule muuttumaan. Olin melko ihmeissäni että tuollaista tarvitsee edes sanoa.

Julkiset hellyydenosoitukset: tässä kohtaa kyllä ymmärrän Maraa. On oikeastaan aika epäkohteliasta nuoleskella julkisesti. Oma mieheni voi pitää kädestä tai suukottaa jos tulee minua vaikka junalle vastaan mutta muuten kyllä säästetään hellyydenosoitukset kotiin.

Seksistä: ihminen ei voi synnynnäiselle temperamentilleen mitään. Toiset ovat elämyshakuisempia kuin toiset. Myös seksin suhteen. Ei kannata väkisin yrittää olla suhteessa ihmisen kanssa jonka mieltymykset tässä suhteessa poikkeavat kovin paljon omista. Ihmettelen kyllä vähän tuota että eri asentoja pitäisi oikein vasiten kokeilla. Yleensähän sitä aika vaistonvaraisesti tulee vaihdeltua asentoa paljonkin ja toiset jutut sitten toimii, toiset ei.

Oikeastaan kaikki mitä tässä nyt kirjoitin sopii aloittajallekin. Pointtini on se, että ei se yhteen muuttaminen ole mikään elinkautinen linnatuomio. Ei kannata tuhlata hirveästi aikaa ihmiseen, joka ärsyttää joka päivä. Minä en usko myöskään mihinkään neuvotteluihin ja kompromisseihin paitsi ehkä sitten kun lapsia tulee. Kannattaa pariutua vaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa arki on helppoa ja joka sopii itselle paitsi arvomaailman, myös tapojen suhteen. Puhumattakaan siitä että sen kumppanin olisi hyvä haluta aika lailla samoja asioita sekä elämältä yleensä että arjessa. Tietysti sellaista kumppania voi joutua hakemaan pidempään, mutta on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Eikä mikään kuluta ihmistä niin kuin se, että kotona ei ole hyvä olla.

Tietysti vähän aikaa voi aina katsella, miten tilanne kehittyy, koska ihmisillä on erilaisia vaiheita. Joskus ei seksi innosta, joskus ei siivoaminen. Mutta yli puolta vuotta en kyllä itse antaisi armonaikaa.

 

Kerran satuin tietyömaan kohdalle työmatkalla, pysähdyttiin pidemmäksi aikaa ja kattelin siinä bussin ikkunasta aikaa tappaakseni kun äijät teki hiki hatussa helteessä fyysitä duunia. Mietin että sitten kun ne menee himaan siellä on perseeseenammauttu ämmä vinkumass ja kakarat vittuilemassa. Itse olisin mennyt työpäivän jälkeen kavereiden kanssa mieluummin kaljalle, seitkytluvullahan ne tais harrastaa sitä suhteellisen yleisesti ja liitot pysy koossa. Jos ap saa laatumunaa pojalta niin se voi hemmotella sitä vaikka sitten pitämällä paikat kämpässä kunnossa ja pesemällä sen pyykit eikö vaan?

Onpas sinulla ruusuinen kuva seitkytluvun miehen elämästä! Kyllä ne äijät pääsivät nauttimaan poikamieselämästään ilman kotijoukkojen huoltoa muutaman vuoden kuluttua, sillä mitä iloa on miehestä ja isästä, jota ei koskaan nähnyt? Vaivaa ja huolta heistä kyllä oli. Kaljalle haiseva köriläs aamuyöllä kömpimässä viereen ja kähmimässä paskaset kalsarit jalassa, puistattaa vieläkin, kun sen muistan!!

 

Tutkimusten mukaan miehet, jotka saavat säännöllisesti seksiä, tekevät enemmän kotitöitä.

Joten sotku- ja runkkaamisongelmaan on yksinkertainen ratkaisu.