Miten sais miehen suostumaan vielä yhteen lapseen?

Antakaahan mulle hyviä suostuttelu vinkkejä, millä mä saisin ton miehen pään käännettyä vielä yhden lapsen tekemiseen! Meillä on jo kolme lasta. mutta mä niin kovasti haluaisin vielä ainakin yhden...Mies jo näytti välillä vihreetä valoo, mutta muuttikin sitten mielensä :/ Kai mulla on sit krooninen vauvakuume...

 

Minulla sama ongelma. Kolmannen lapsen haluaisin ja ikäkin alkaa kohta painaa, joten nyt tai ei milloinkaan. Mies vain haluaisi vielä odottaa, että nämä kaksi lastamme kasvaisivat (2- ja 3-vuotiaat). Sen olen ainakin huomannut, että väsytystaktiikka ei toimi. Välillä alko mies kyllästyä koko aiheeseen, kun en muusta osannut puhua kuin vauvoista. Alkoi suorastaan ahdistaa koko aihe miestäni. Joten olen nyt ollut puhumatta koko asiasta mitään. Toista ei siihen ainakaan kannata pakottaa. Siinä vain kärsii suhde.

 

Vastakkainen ongelma :headwall:

Miten miehestä saisi vauvakuumeen pois tekemättä sitä vauvaa. Sillä on ollut vauvakuume jo viitisen vuotta ja loppujen lopuksi suostuin ainaisiin vihjailuihin. Nyt poika on sitten pian 6kk.

Mies alkoi jo laitoksella vihjailemaan toisesta lapsesta... ihan tosissaan. Minä puolestani en halua... minulle riittää tämä yksi.

Apua?!?

 

Mulla sama ongelma, mies ei vielä halua... Enkä minä enää vuoden päästä halua, kun ikä alkaa painamaan. Täytän 30 ensi syksynä ja sen jälkeen en enää halua raskaaksi tulla, nyt vielä kerkeis mut kun ei, niin ei

 

Samassa ongelmassa painin minäkin.Neljättä haluisin ja ikää on mulla kohta 34.Oon aatellu,että jos sen ennen 35 sais...mut vähiin käy aika..kun mies kaivaa aina viime tipassa kumit esiin

 

Meillä yksi lapsi 5v, ikää mulla kohta 37v, mies 40v. Puhuin aikani (n. vuoden) ja nyt sitten olen ollut puhumatta aiheesta mitään puolisen vuotta. Juuri kysyin sitten äsken, että tähänkö meidän lapsiluku jää. Mies vastasi, ettei tiedä, saas nähdä.
Juu, toivossa on siis hyvä elää, mutta ei pitkään tällä iällä! Naurattaa siis vähän nuo juuri 30 täyttävät, jotka eivät voi enää sen jälkeen lapsia tehdä...
No, meillä siis jotain toivoa ehkä, mutta itse en asiaa siirrä enää kuin max puolella vuodella. Sen jälkeen kyllä unohdetaan koko juttu!
Mies on meillä ollut se, joka ehkäisee eli kaivaa kumit esiin. Minä en ehkäise, kun minulla ei siihen ole mitään syytä.

 

Joo... kolmenkympin jälkeen on oikein oiva aika tehdä lapsia. Itse en olisi voinut kuvitellakaan lapsentekoa vielä viisi-kymmenen vuotta sitten. Täytän huhtikuussa 32 ja esikoinen (ainoa?) tosiaan pian sen 6kk.

 

Niimpä niin, olette tosi ikäloppuja ;-D. Mulla pian mittarissa 39, kuopus syntyi pari vuotta sitten, vieläkin jahkaan, että oliko nämä lapset tässä, tällä hetkellä on töitä ihan riittämiin näissäkin, joten voi olla, että vielä 4-kymppisenäkin saan vihoviimeisen. Se todennäköisyys on tosi pieni, mutta kierukkaa ei ole tullut laitettua, vaikka resepti on laukussa.

Meillä mies täyttää vuoden päästä jo 50, mutta hän on todella loisto isä, parempi, kuin exäni joka oli 10 vuotta nuorempi. Miehestäni todella näkee, kuinka tärkeitä lapset, hänen ensimmäisensä hänelle ovat.

 

Onhan täällä siis muillakin sama ongelma kun mulla... Mä oon yrittäny jankuttaa ja jankuttaa kaikki mahdolliset hyvät puolet lapsen tekemisessä, mutta ei oikein tehonnu. Sit oon ollu puhumatta koko asiasta välillä ollenkaan, sit taas vähän vihjaillu että oispa niin ihanaa, kun olis se yksi lapsi vielä... Mies tosiaan välillä oli jo suostuvainen, mutta päätti sitten, että ei kuitenkaan lasta tehdä. Mutta kun mä haluan! Mä oon nyt 32v. ja oon aatellu että en mä vielä mikään ikäloppu oo lasta hankkimaan!

 

Itse sain kuopuksemme tänä vuonna, päivää ennen omia 38-vuotis synttäreitä. Sain aivan IHANAN poika vauvelin lahjaksi =) Ja tunnen erään äidin, joka sai kuopuksensa 45-vuotiaana. Ikä on vain suhteellista ja mitenkä sen itse mieltää

 

Kummasti se vaavi on täälläkin ollut mielessä B) Mies ei oikein innostu asiasta, enkä nyt itekään ole ihan varma vielä. Mutta itseni tuntien, tiedän että kun vauva-ajatus iskee mieleen, niin se on sitten menoa =)

Ja meillä niitä lapsukaisia on 5, minä 36 vee...

 

Tuota vauvakuumeeseen neuvoja. ei ole, mutta....... Itselläni oli ajoittain vauvelikuumetta, mutta pois suljin sen takavasemmalle :kieh: Mullahan oli muka ikää niin paljon eikä tuo mieskään enää olisi jaksanut, mutta........... Sain hirmuisen pahan tulehduksen, ohon sain tosi vahvat antibiootti kuurit ja pilsut pettivät.
Tulin raskaaksi. Ja kyllä se mies piti mua kuin kukkasta raskauden aikana.Ja tämä iltatähti on kyllä sulattanut mieheni ja muidenkin sydämmet :hug: Jälkeenpäin mies on sanonut, ettei kaduta yhtään, vaikka epäillikin omaa jaksamistaan vauvelin kanssa(39-v) =)

 

Meillä on kaksi ja minäkin olen vielä kolmatta haaveillut. Mies oli aluksi innostunut mutta ei enää. Enkä voi moittia. Sen verran rankkaa on ollut nämä pian neljä vuotta, vaikka yli kaiken lapsiamme rakastetaankin. Mutta olen jo 39. Vakipaikka on, mutta aion vaihtaa työpaikkaa ja parhaillaan opiskelen opintojani loppuun. Taloa ei ole vielä rakennettu se miehellä haaveissa. Opintojen ja ammatin saamisen jälkeen suurin syy on kuitenkin ehkä oma jaksaminen. Rehellisesti sanottuna en tiedä jaksaisinko minä ja parisuhteemme raskausajan väsymystä+pahoivointia ja sen jälkeisiä valvottuja öitä. Ja onnellisia olemme, että meille on yleensä suotu nämä kaksi aivan ihanaa pientä ihmistä. Mutta teille vauvakuumeilijat (ja kait minäkin siihen joukkoon kuulun jatkuvasti mutta...) kokeilkaapa toista taktiikkaa painostamisen ja jankuttamisen sijaan. Entäpä jos hellitte ja hemmottelette miestänne + keskitytte hetkeksi parisuhteen hyvinvointiin. Sitten voi olla mieskin suostuvaisempi ... ehkä... toivottavasti =) Iloista joulumieltä! :xmas:

 

Tuo on kyllä totta, että ehkä kannattais hemmotella oikein kunnolla miestä ja hoitaa parisuhdetta, niin eihän sitä tiedä, jos mies sit jossain vaiheessa vaikka heltyis vielä lapsen tekoon(toiveajatteluako...). Se on tosiaankin niin, että kun on lapsia ja vielä kauhee vauvakuume, niin parisuhteen hoitaminen jää taka-alalle, sitä ajattelee koko ajan vaan sitä lapsen tekoa. Iloista joulun odotusta kaikille! :xmas:

 

Joo tuo helliminen ja perhe elämää sillai ihanasti.Kyllä on kivaa kun on lapsia jne.Ja kääteitä psykologiaa,se vois tehota.
Eli jättää puhumaatta kokonaan,sanoa kuinka ihan perhe tämä on ja se siitä.

Meillä meinaan tehos tuo,mulla oli 3 lasta kun tavattiin ja miehellä silloin jo kamala vauvakuume.No,2 vuotta kestin ja tehtiin yhteinen.Laitoksella jo puhui kuinka toinen yhteine olis ihana!!
Ja sitä jankutusta jatkui..
M;ä olin ihan loppu tuohon ja sovittiin että kunnes tyttö täyttää 1 mies ei sano sanaakaan lisälapsista..
Tyttö täytti vuoden ja sitten olinkin raskaana!!
Eli mulla alkoi oma ajatuskin siitä vauvasta jo kulkea ja niin sitä tehtiin.

Mut mies oli tosi hiljaa sen ajan jonka pyysin ja lopussa kiitos seisoi!!

Musta on kyllä väärin evätä toiselta lapsi,jos se on kovin tärkä toiselle.Yhteinen päätös,mutta ei voi puleen eikä toiseen päättää-yksipuolisesti.

TOivottavasti saatte vielä pikkukäärön... =)

kata 17+0 plus iso katras lapsia
(mies kysyi jo valmiiksi vieläkö tämän jälkeen... :snotty: Huoh...
ja pahoitteli kun ei tullut kaksosia..)
Voih..

 

Mullakin aivan sama ongelma. Haluaisin kyllä toista lasta (eka vm 1998). Mutta mies aina sanoo, että odotetaan että poika hieman kasvaa. Nyt täyttää jo 9v!!! Keväällä olisi tarkoitus ostaa oma asunta, ja hän pelkää ettei pärjätä taloudelliseti, jos mä olen kotona. Onko kellään kokemusta tai varmasti onkin, kun on talosta lainaa ja on pienen vauvan kanssa kotona? Saako jotenkin lainoihin helpotusta vai? Täytän itse tammikuussa jo 33v. Ja mies kesällä. En koe vielä olevanai ikäloppu vauvan tekoon. Työskentelen itse päivähoitoalla ja vauvakuume on kova kun hoivailee muiden vaippapöksyjä. Poika kyllä odottaisi kovasti, että hänestä tulisi isoveli.

 

Meillä on kaksi lasta. Mies sai vuosikaudet taivutella minua ennen kuin suostuin kolmanteen. Nyt olen raskaana kuudennella kuulla, enkä ole yhtään katunut. Olemme tosin molemmat 39-vuotiaita, mutta ihan terveitä ja voimissamme eli emmeköhän pärjää.

 

Et mitenkään Sehän tietää lisää rahanmenoa, seksittömyyttä ja entistä vähemmän omaa aikaa jayöunta.

 

Tosta taloudellisesta puolesta, me otettiin asuntolaina sillon kun olin toisesta lapsesta äippälomalla, nyt oon kolmannesta hoitovapaalla, enkä töissä oo ollu lasten aikana ollenkaan. Omakotitalossa asutaan nykyään. Eihän sitä rahaa ikinä liikaa ole, mutta pärjätty ollaan mielestäni ihan hyvin. Mielummin maksaa lainaa kun vuokraa. Eli meillä ei asuntolaina ainakaan ollu este lapsien teolle.

 

\

Mullakin aivan sama ongelma. Haluaisin kyllä toista lasta (eka vm 1998). Mutta mies aina sanoo, että odotetaan että poika hieman kasvaa. Nyt täyttää jo 9v!!! Keväällä olisi tarkoitus ostaa oma asunta, ja hän pelkää ettei pärjätä taloudelliseti, jos mä olen kotona. Onko kellään kokemusta tai varmasti onkin, kun on talosta lainaa ja on pienen vauvan kanssa kotona? Saako jotenkin lainoihin helpotusta vai? Täytän itse tammikuussa jo 33v. Ja mies kesällä. En koe vielä olevanai ikäloppu vauvan tekoon. Työskentelen itse päivähoitoalla ja vauvakuume on kova kun hoivailee muiden vaippapöksyjä. Poika kyllä odottaisi kovasti, että hänestä tulisi isoveli.

Meillä "Ykkönen" on 6-vuotias ja kakkonen nyt 1,5-vuotias. Olen siis ollut kotona kohta liki kaksi vuotta, asuntolainat ja opintolainatkin on vielä niskassa, mutta hyvin ollaan toimeen tultu. Mies on siis töissä ja tienaa leivän pöytään, minä hoidan kotia ja lapsia. Esikoinen on tietty eskarissa päivät, niinkuin sinulla sitten koulussa jo.
Itselle ei paljon rahaa jää, kun taloudelliset velvoitteet hoitaa pois pienistä kuukausituloista, mutta eihän se olekaan pakko ostaa uutta vaatetta sun muuta joka viikko, tai edes kuukausikaan. Vähällä selviää kun on selvittävä.
Ja se vielä, että mitään muuta rahaa en saa, kuin vain sen peruskotihoidontuen. Miehellä sen verran "hyvät" tulot, että hoitolisiä ei meikälle tule.

 

Mä en oikein tiedä kuinka paljon on hyvä tuloinen. mä itsen olen hoitoalalla ja palkka on mitä on. Koulutettu olen ja siivojan hommia en tee. mut hyvin me ollaan pärjätty. Joten ei kai se toinen niin vararikkoon meitä vie. Meillä ei kummalakaan ole luottokorttej ym. lainoja tai velkaa kellekkään. Joten tuo asuntolaina on eka lainamme 15-vuoteen. Siis olemme olleet sen verran yhdessä. Nyt mieheni sanoi et tän ehkäisylaastarikierron jälkeen voitais yrittää sitä lasta. Eli alskaen kahen viikon päästä!!!!!! Tulisipa tyttö, kun on tuo koululainen poika ennestään.

 

\

Mä en oikein tiedä kuinka paljon on hyvä tuloinen. mä itsen olen hoitoalalla ja palkka on mitä on. Koulutettu olen ja siivojan hommia en tee. mut hyvin me ollaan pärjätty. Joten ei kai se toinen niin vararikkoon meitä vie. Meillä ei kummalakaan ole luottokorttej ym. lainoja tai velkaa kellekkään. Joten tuo asuntolaina on eka lainamme 15-vuoteen. Siis olemme olleet sen verran yhdessä. Nyt mieheni sanoi et tän ehkäisylaastarikierron jälkeen voitais yrittää sitä lasta. Eli alskaen kahen viikon päästä!!!!!! Tulisipa tyttö, kun on tuo koululainen poika ennestään.

Juu, hoitoalalla miekin. Ja sehän on tunnetusti hyväpalkkaista hommaa! Mutta vähällä tulee toimeen ja tottakai mies sitten maksaa ja ostaa ne kalliimmat hankinnat, joita on vain hankittava. Esim. lasten ulkoiluvaatteiden laadusta en tingi, eli haluan kosteussuojahaalarit niin syksyksi kuin talveksikin, koska ne sitten maksaa ittensä takaisin rapakeleillä. Pese vähemmän, ja niin sähköä kuin vettäkin säästyy. Omakotitalossa noita huomaamattomia rahareikiä kun on...
Ja kyllähän noita lainoja saa aina muokattua pankissa. Varaa vain ajan ja menee neuvottelemaan. Meillä ainakin tuo toimi moitteetta!
Onnea teille uuden vauvan hankintaan!! Miulla tuo pikkukakkonen on tyttö, esikoinen siis poika, ja molemmat ovat aivan ihania!!

 

\

Et mitenkään Sehän tietää lisää rahanmenoa, seksittömyyttä ja entistä vähemmän omaa aikaa jayöunta.

Näinhän se on! :kieh: Kannattais tosiaan panostaa siihen parisuhteeseensakin jossain vaiheessa eikä vaan keskittyä hankkimaan lisää lapsia...

 

meillä oli ihan päinvastainen juttu... mies olisi halunnut vielä kolmannen, minä en.aikannsa siitä puhu ja sit lopetti ku sanoin että minä meen toukokuussa töihin( loppuu h.vapaa, 5 vuotta kotona). yritti vielä puhua adoptiostakin... mutta mä sanoin että sä hoidat sen sitten, mulla on vauvaluku jo täynnä. eipä puhu enää että meille vauvan haluaisi.. mutta toinen koira meille on tulossa.

voi se olla näinkin päin, että nainen ei enää halua kuten minä, eikä mun päätä saa millään käännettyä.