meidän poika oli 1v 10kk ja otettiin vaippa kokonaan pois kun ainoa mikä sinne tuli oli kakka. Teki muutaman kerran kalsareihin ja kerran jopa lattialle kun kokeilin pitää ihan nakuna. Vaihdoin kalsarit ja totesin, että ei saa kakata housuun vaan potalle.
Eräänä iltana sitten panttasi kakkaa kun näin että hätä oli ja kielsin kakkaamasta housuun... Istuttiin tunti vessassa nakuna, lueskeltiin ja leikittiin siinä ohessa mutta ilmoitin vaan aina, että nyt tehdään se kakka sinne pottaan! Pojalla oli siis niin hätä että hyppeli siinä ihan hädissään ja vähän itkeskelikin. Halasin ja lohdutin ja kerroin kuinka äitikin kävi aamulla kakalla... Lopulta ei voinut enää pidättää ja kakka tuli seisaalteen potan päälle, mutta pottaan kuitenkin! Kehuin ja poika oli ihmeissään että mikäs helkatti toi on?!?!? Annoin namin palkinnoksi, koska oli niin hieno kakka!
Seuraavana päivänä alkoi luumu-kuuri, eli syötin pojalle kaikkea mahaa edistävää, jotta kakkaaminen ei ainakaan sattuisi. Askarreltiin yhdessä pieni rasia, jossa potan kuva ja sisällä pikku nameja. Kerroin että namin saa aina kun tekee kakan!
Hassu juttu, mutta sen jälkeen alkoikin kakkaaminen sujumaan. Pari ekaa päivää oli tosi vaikeita, ja poika ihan selkeesti pelkäsi asiaa, mutta kun sai palkinnon ja äiti ja isi oli niin ylpeitä niin pelko hävisi kokonaan pois.
Nyt on mennyt reilu kuukausi ja poika on siis täysin päiväkuiva, mitä nyt pikku vahinkoja joskus sattuu. Kakasta ilmoittaa itse ja namitkin on jo pikkuhiljaa unohtuneet, eli pitää asiaa jo ihan luonnolllisena juttuna.
