Miten saan mieheni ottamaan vastuuta?

Minusta on tahtomattani tullut perheemme tahtipuikon heiluttaja, enkä enää jaksa tätä tilannetta. Minulla ja aviomiehelläni on 2- ja 4-vuotiaat lapset, joiden hoidosta olen 100-prosenttisesti vastuussa. Enkä tarkoita, että hoitaisin kaiken itse, vaan sitä että vastuu on täysin minulla. Mieheni ei edes käytä nuorempaa vessassa, jos en siitä erikseen sano hänelle. Lapsia ei ruokita, jos minä en siitä erikseen mainitse. Asioita kyllä tapahtuu (niskoja nakellen usein), mutta vain jos minä erikseen jotain vaadin. Sama juttu on kodinhoidossa. Meillä siivotaan noin kolmen viikon välein, mutta silloinkin vain jos minä ensin olen siitä viikon verran paasannut, ja lopulta raivonnut. Minä vaihdan meillä lamput ja teen remonttihommat kotona. Niitä minun on turha toivoakaan miehen tekevän.



Nyt lähdimme viikoksi kyläilemään muualle Suomeen, ja kamelin selkä niin sanotusti katkesi. Minä pakkasin kaikki tarpeelliset tavarat ja auton, miehen kontolla oli laturit ja pulkat. No tärkein laturi unohtui kiinni pistorasiaan ja rattikelkan ratti jäi kotipihalle. Perille tultuamme minä olen ollut lähinnä lastenhoitaja. Eilen nuorempi oli miehen vastuulla muutaman tunnin jakson kun itse leikitin vanhempaa, kävin saunassa ja tein ruuan. Tänä aikana lapsi oli pissannut kahdesti housuunsa vaikka on ollut jo reilun puoli vuotta täysin kuiva. Ja minun kontolleni jäi tietysti vaatteiden pyykkääminen.



Olen aina pitänyt itseäni tasa-arvon kannattajana niin parisuhteessa kun muutenkin. Jotenkin lasten myötä kaikki asiat ovat vain kasautuneet harteilleni. Ja ei, en ole kotiäiti, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaita. Minulla on vaativa työ, ja vanhempainvapaatkin jaoimme miehen kanssa. Tienaan reilusti miestäni enemmän, mutta silti hän katsoo oman työnsä olevan paljon tärkeämpää ja arvokkaampaa. Minun pitää siis oman työni lisäksi hoitaa myös kotityöt ja kaikki muukin. Lomamatkat, treffi-illat, lasten harrastukset, lasten kaveritapaamiset, sukulaisvierailut ovat kaikki vastuullani, jos haluan että meillä jotain muutakin tehdään kuin möllötetään sohvalla. Miehen käsitys lastenhoidosta on iskeä molemmille tabletit käteen. Syntymäpäivälahjaksi sain rentoutumisyön kahdelle kylpylässä, mutta minun olisi pitänyt tämä itse varata ja järjestää siihen lapsenvahti. Eräänä toisena syntymäpäivänä olin toivonut pääseväni ulkomaille mieheni kanssa ilman lapsia. Tätä matkaa mies ei jostain syystä vain saanut varattua ajoissa, ja viikko ennen sovittua lähtöpäivää isäni järjesti reissun kun mieheni ei vain saanut aikaiseksi.



Kyllähän tuo mies osaa hommat hoitaa, jos haluaa. Kyse on vain kaiken vastuun ja järjestämisen täydellisestä siirtämisestä minun harteilleni. Kahtena vuonna olemme jo käyneet perheterapiassa selvittelemässä asioita, mutta nyt vuosi edellisestä olemme taas tässä pisteessä. Onko ero ainoa vaihtoehto?

 

Et saa mitenkään vastuutonta ja jatkuvasti oppositiossa olevaa ihmistä muuttumaan. Ehkä akteja lisäämällä asiaan voisi saada kiinnostusta.

Mutta näyttää siltä, että se on jättämässä firmanne. Pyykin pesu kannattaa ottaa tarkasteluun: kuinka usein vaatteita vaihdetaan, pienen fläkin takia ei tarvi vaatetta varsinkin kotona pidettävää pyykkikoriin laittaa vaan sen voi veden kanssa hangata pois ihan itse vaatteen omistaja.

Pyrkiä pois negatiivisuuden kierteestä. Jos ei ole lemmikkejä voi suuret roskat ja seinien vieret, ovien takuset lakaistakin ja vain matot imuroida. Ei siivouksen tarvi olla aina imurointia. Fläkit lattioilla voi ottaa fairy-mikroliinallakin suoraan hankaamalla pois, ns. pikaputsaus nimeltään. Ei tarvi aina tehdä asioita niin ns. pihjanmaan kautta.

Mieti, mikä siipassasi voisi olla hyvää? Vaakakupissa, onko huonoja tapoja: käykö hän vieraissa, onko ilkeä, dramaattinen, huono puhumaan?

Puhumistaitoja toimiva perhe-elämä vaatii, mutta jos toinen tai molemmat siiposta ei osaa puhua eikä neuvotella yhteisistä asioista, niin silloin ei tule toimimaan. Huom. en tarkoita nyt siivousta, se on pienehkö ongelma ja edellä mainitut konstit jo hyödyttää.

 

Monissa poliittisissa puolueissa on pedofiilejä jotka ovat hyväksyttyjä. Joskus ihmiset joista juorutaan heidän olevan pedofiilejä. Näyttävät kuitenkin monien mielestä olevan hyviä tyyppejä. Mistä on kyse.
No varsinkin uskonnollisissa yhteyksissä monesti yhteisöstä lähteneitä entisiä jäseniä hakataan takaisin sisään vaikka pedofiilijuoruilla. Jos tuhlaajapoika palaa kotiin häntä suojellaan yhteisön sisällä ja sillä selvä. Tietysti juorut jäävät kiertämään ja näin saadaan vaikka ulkpuolisille käsitys, että uskonyhteisö suojelee pedofiiliä. Tämä on melko omituista koska näinhän uskonyhteisö ryvettyy ja vähemmistö haluaa ulkopuolelta liittyä siihen. Ilmeisesti näihin yhteisöihin ei halutakaan uusia jäseniä vaan ainoastaan jäseniä syntymällä sisälle. Tästä syystä lestadioliaisilla on suuret perheet.
No entäs politiikka, sama homma. Varsinkin vasemmisto ja erityisesti äärivasemmisto harjoittaa tätä. Toisinaan äärivasurit tekevät tätä jopa lapsilleen jotka eivät halua mukaan liikkeeseen Samoin tekevät Venäjämieliset Suomalaiset jotka toimivat jossain poliittisessa liikkeessä sekä Suomessa asuvat Suomenvenäläiset perheet. Tämä maalitus on hävytöntä ja oikeastaan vaarantaa lapset pedodiilien käsiin. Varsinkin 80-luvulla YYA-Suomessa oli ilmiö jossa alaikäiseen tosin kuitenkin 16-vuotta täyttäneeseen väitetysti sekaantunutta ei vainottu. Tämän oli saanut aikaan se, että Äärivasemmiston maalituskonieito oli tehnyt pedofiilisyytökset epäuskottaviksi.
Oikeastaan lopullisena mileipiteenäni on se, että pedofiilimaalittaja olipa hän mitä uskontokuntaa tai kansallisuutta tai poliittista laitaa tahansa tulisi kohdella yhtä julmasti kuin todellista pedofiiliä jonka varmuudella tiedetään syylistyneen pedofiiliseen toimintaan.

 

Monissa poliittisissa puolueissa on pedofiilejä jotka ovat hyväksyttyjä. Joskus ihmiset joista juorutaan heidän olevan pedofiilejä. Näyttävät kuitenkin monien mielestä olevan hyviä tyyppejä. Mistä on kyse.
No varsinkin uskonnollisissa yhteyksissä monesti yhteisöstä lähteneitä entisiä jäseniä hakataan takaisin sisään vaikka pedofiilijuoruilla. Jos tuhlaajapoika palaa kotiin häntä suojellaan yhteisön sisällä ja sillä selvä. Tietysti juorut jäävät kiertämään ja näin saadaan vaikka ulkpuolisille käsitys, että uskonyhteisö suojelee pedofiiliä. Tämä on melko omituista koska näinhän uskonyhteisö ryvettyy ja vähemmistö haluaa ulkopuolelta liittyä siihen. Ilmeisesti näihin yhteisöihin ei halutakaan uusia jäseniä vaan ainoastaan jäseniä syntymällä sisälle. Tästä syystä lestadioliaisilla on suuret perheet.
No entäs politiikka, sama homma. Varsinkin vasemmisto ja erityisesti äärivasemmisto harjoittaa tätä. Toisinaan äärivasurit tekevät tätä jopa lapsilleen jotka eivät halua mukaan liikkeeseen Samoin tekevät Venäjämieliset Suomalaiset jotka toimivat jossain poliittisessa liikkeessä sekä Suomessa asuvat Suomenvenäläiset perheet. Tämä maalitus on hävytöntä ja oikeastaan vaarantaa lapset pedodiilien käsiin. Varsinkin 80-luvulla YYA-Suomessa oli ilmiö jossa alaikäiseen tosin kuitenkin 16-vuotta täyttäneeseen väitetysti sekaantunutta ei vainottu. Tämän oli saanut aikaan se, että Äärivasemmiston maalituskonieito oli tehnyt pedofiilisyytökset epäuskottaviksi.
Oikeastaan lopullisena mileipiteenäni on se, että pedofiilimaalittaja olipa hän mitä uskontokuntaa tai kansallisuutta tai poliittista laitaa tahansa tulisi kohdella yhtä julmasti kuin todellista pedofiiliä jonka varmuudella tiedetään syylistyneen pedofiiliseen toimintaan.

HOITOLAAN?

 

Tiedän oikein hyvin, mistä ap puhuu. Meillä oli samanlaista. Tuo miestyyppi kuuluu johonkin omaan maailmaansa, jossa mies on alkukantainen, yksinkertainen ja vailla vastuuntuntoa oleva olio.

On hemmetin raskasta olla ainut aikuinen talossa, kun se suurin ja vaikein lapsi on isokokoinen mies. Kyllä siinä yhden naisen voimat loppuvat ja lapset saavat väärän mallin perhe-elämästä.

Missä noita kasvaa vieläkin? Olen kuvitellut, että nykyäidit kasvattavat ja opettavat poikansakin selviämään arjen asioista ja kantamaan vastuunsa. Omat poikani ainakin osaavat ja tekevät kaikkea perheissään, pitävät sitä luonnollisena.

Ei auta keskustelut, ei nalkutus, rajähtäminen eikä kehumiset tai kiitokset. Ei edes seksi tai sillä pihtaaminen ja houkuttelu. Tulin siihen tulokseen, että jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä asioita tai laskeskelee pääsevänsä
vapaakyytiläisenä jatkossakin, kantakoon vastuun vain itsestään ja maksakoon elatusmaksuina ja muutkin isän vastuut rahana jatkossa.

 

Minun mielestäni tämä tilanne vaikuttaa siltä, että äidin pitää lähteä viikoksi pois ja jättää mies ihan yksin hoitamaan kotia ja lapsia. Onnistuuko se häneltä kun työnjohtaja on poissa? Entä ap, haittaako jos mies hoitaa asiat omalla tavallaan (joka voi olla paljon huonompi kuin sinun tapasi)?