Miten saada rakkautta takaisin...

Me ollaan pattitilanteessa. Miehen kanssa 5 vuotta yhteiseloa takana, pari-kolme viimeistä siitä kovinkin riitaisia, ajoittain. Yhteinen 2-v lapsi on ja alle vuoden vanha avioliitto. Nyt kuitenkin viimeinen 1/2 vuotta on ollut tosi rankka, on ollut elämänmuutoksia, töiden aloitus, opiskelua toisella paikkakunnalla yms. Parisuhteen eteen emme ole jaksaneet/huomanneet tehdä mitään, kumpikaan, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ihan kauheita riitoja on useamman kerran viikossa, minä itkeskelen päivittäin, mies on alakuloinen,aina töissä, mielellään pois kotoa ja rakkautta ei oikein ole kummallakaan enää toista kohtaan, onko ikinä ollutkaan...ei muista enää...

Seksielämä loppui lapsen syntymään ja läheisyys kokonaan viimeisen puolen vuoden aikana, ei soitella enää, ei moikata toista ja jutellaan vaan välttämättömimmät, lähinnä lapsesta. Lapsi on ihana, koti on oma mutta rakkaus puuttuu ja arki takkuilee. Perheneuvolassa on käyty kerran mutta laihoin tuloksin, käskettiin unohtamaan tunteet ja katsoa josko ne sieltä arjen sujuessa tulevat takaisin...

Mies on tosi huono puhuja ja tunteista tms. ei olla ikinä puhuttu kun se ei häneltä luonnistu. Naimisiinkin meni kuulemma kun minä niin halusin ja kaikkeen suhtautuu nyt tosi negatiivisesti. Minua kohtaan ei hänellä tunteita enää ole, ainakaan positiivisia, mutta lapsesta välittää niin paljon että on valmis jatkamaan vaikka huonossakin suhteessa jotta saa poikansa pitää...

Minä en halua mitään kämppis-suhdetta miehen kanssa mutta itseltänikin on niin voimat pois ja tunteet kuolleet etten jaksaisi enää yrittää mitään, ainakin kaikki lähestymis-yritykset ovat teennäisiä... Kuitenkin, jos ero tulee,muutan välittömästi toiselle puolelle suomea sukuni ja ystävieni sekä työpaikkani luokse, joka on sitten niin iso ratkaisu että kuitenkin haluaisin vielä yrittää jos saataisiin rakkaus tähän kotiin takaisin!

Mutta miten? Mitä mieltä te olette, tästä tilanteesta, ratkaisuista ja muutenkin?

 

Sama tilanne mulla..tosin välillä oon saanut asiat kuntoon mutta kohta taas repsahtaa. Ja minähän se olen se joka yrittää puhua ja saada asiat taas kuntoon..

Rakkaudesta meillä ei ole puhuttu yli vuoteen..kai se on helpompaa niin. En todellakaan ole onnellinen ja ihmettelen miten jaksan, kuinka kauan ja miten lapsi saa tästä "vaikutteita". En todellakaan halua lapselleni tällaista parisuhde-mallia! Toisaalta taas en halua riistää lapselta isää, joka kuitenkin joskus sentään yrittää olla lapsensa kanssa enemmän kuin tunnin päivässä...

Toivottavasti saat tilanteen korjattua, mutta pyri siihen että se parisuhde myös pysyy hyvänä. Vaadi myös mieheltä että tekee asian eteen jotain!

Me elimme asumuserossa jonkin aikaa -mies huomasi kuinka ikävöi ja välitti ja otin takaisin- -ei kestänyt kauaa kun kaikki taas alkoi..
Itselle on tullut niin tyhmä olo jälkeenpäin kun pitikin mennä luottamaan..

En voi sinua neuvoa, mutta halusin kertoa että muitakin on jotka kärsii samoista asioista kuin sinä..valitettavasti..

:hug:

 

Yleensä ihmiset rakastavat toisiaan, vaikka tuleekin hankalia ja vaikeita asioita vastaan elämässä. En halua olla mikään pariterapeutti, mutta meillä huonojen hetkien saapuessa palataan perusasioihin(tai: minä vaadin ja kaivan vastauksia mörisevästä ukosta).
Olen mm. kirjoittanut hänelle pitkiä kirjeitä. Kun saimme lapsen(n. vuosi sitten( joka minusta on ollut suhteemme eroaltista aikaa), koin olevani lukossa. En osannut enää sanoja, jotka olisivat tarkoittaneet ajatuksiani ja tunteitani. Huomasin, että mieheni vain työnsi muutosta pois mielestä ja ärhenteli minulle. Minä sitten taas hormonihirmuna otin kaikki itseeni.
Yritän sanoa, että olkaa luovia omassa ilmaisussanne. Älkää kysykö toiselta, rakastatko minua. Voi olla, että juuri nyt hän sanoisi EN.
Kuitenkaan se ei tarkoita, etteikö se arkirakkaus siellä olisi. Huoli,välittäminen, ystävyys ja kumppanuus.

Toivon, että etsitte ne biisit, jotka tuovat mieleen hyvät ajat. Kirjoittakaa runoja, kirjeitä, ihan mitä vain, jos ne ovat ajatuksia jotka painavat.
Mikä tärkeintä, korostakaa niitä syitä, miksi haluatte olla yhdessä. Älkää keskittykö ongelmiin, vaan niiden ratkaisuihin.

Ja miettikää, rakastatteko yhä, siellä jossakin...

 

Luotan häneen täysin. Luottamusta on vaikeaa löytää kaikkien ihmisten kanssa. Luottamus ja rakkaus.
Möriseminen on pieni haitta ja minulla on tämä puhumisenlahja, joten puhetta ja pohdintaa on riittävästi. Eikä se, että mieheni mörisee, ole lainkaan huono asia, sillä se yksinkin mörinä on täyttä totta, johon on luottaminen.
Mörinän kanssa, ainakaan meillä ei ole mitään tekemistä suhteen hoitamisen kanssa, kyllä hän osaa hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta.
Kriisin tullessa, hän ei osaa lähteä purkamaan tilannetta, onneksi se taito on minulla.