Meillä kyllä nämä murkkuikäiset poikamme lähtevät mielellään huvipuistoihin, mökille jne. mutta kyläilyt ovat sitten pois kuvioista tämän ikäisillä lapsilla (11 ja 13 vuotiaat), eli emme ole pakottaneet heitä kylään enää, koska mitä hyötyä on ottaa lapsi mukaan jos "hän möllöttää sohvalla" vailla mitään mielenkiintoa olla siellä. Toinen juttu on se, että tämän ikäinen lapsi on todella ujo, ainakin meillä, he siis ujostelevat sosiaalisia tilanteita, tämä ei ole mikään vika, tai huonoa kasvatusta, vaan että murkkuikä on niin mullistava juttu että se ujous astuu myös kuvaan. Vai eikö teistä äideistä kukaan muista omaa murkkuikäänsä??? Minä muistan ja juuri sen kuinka hiivatisti ujostutti lähteä kyläilemään, en siis pakota omianikaan lähtemään, mutta joskus tulee poikkeuksia, kuten esim. mummojen sekä pappojen synttärit, rippijuhlat yms. "isommat juhlat", niihin otamme pojat mukaan sillä perusteella että on epäkohteliasta olla lähtemättä. Sitten joskus teemme myös niin että jos emme ole vaikkapa vierailleet kokonaiseen vuoteen jossakin, otamme isot pojat mukaan. Jos lähdemme kokopäiväreissulle esim. lintsille, emme jättäisi tämän ikäisiä yksin, minusta he tarvitsevat kyllä valvovaa silmää näin pitkälle ajalle. Tiedän että jotkut kaverinsa saavat yöpyä yksinkin kotona, minä en jättäisi murrosikäistä ilman aikuista kotiin, jokseenkin vastuutonta minusta! Nämä olivat omia mielipiteitäni, mutta tuo ujous tässä iässä on minusta yksi seikka joka kannattaisi ottaa huomioon.
En osaa varsinaista vinkkiä antaa Sinulle, muutakuin sen että sopisitte että vierailut sovitaan kukin aina erikseen, ja riippuen siitä kuinka kaukana kyläpaikka on, pääseekö sieltä nopsaan pois jos jotain sattuu jne. En suoranaisesti siis antaisi lapsen päättää kaikista yhteisistä reissuista että lähteekö vai ei, koska se antaa hurjasti hänelle päätäntävaltaa joka voi sitten kasvaa vielä tuosta, eli näin ollen hän saattaa jatkossa haluta päättää monesta muustakin asiasta mikä olisi selvästi vanhempien päätettävä asia. Vetäkää raja johonkin ja sopikaa asioista, näin meillä on tehty. Tuleehan meillekin vielä kiistoja esim. mummolaan lähdöstä, mutta tällöin perustelemme lähdön sillä että nämä vanhat ihmiset odottavat niin kovasti että näkevät lapsenlapsiaan että se on nyt vaan lähdettävä. Jatkuvaa perusteluahan tämänikäiset lapset tarvitsevat, eikä näistä kyläilyistä voi kovin tiukkoja "sääntöjä" laatia, minusta vierailut/ajankohdat riippuvat monesta seikasta, joita mainitsinkin tuossa aiemmin. Jokainen kyläily, juhla tms. on sovittava jokainen erikseen, tilanteen ja tilaisuuden mukaan, vanhempien periaatteita noudattaen. Murkkuikäinen monesti aliarvoi oman tarpeellisuutensa olla paikan päällä, minä kitkisin tuollaisen pois, koska esikoisemme kohdalla se on suoranaista ylimielisyyttä joskus. Olemme monesti huomauttaneet hänelle tällaisesta asenteesta, että sillä ei pitkälle pötkitä, pitää ajatella muitakin kuin itseään, omaan napaan tuijottajia en näistä kolmesta lapsestamme haluaisi tuleman. Ja niinhän sitä sanotaan että rajat on rakkautta, eiköhän se päde myös näihin murrosikäisiin kullannuppuihimme
=) Heidän suhteen saa vaan olla aika ovela jotta pärjää
kaikki keinothan on sallittuja, eiköstä vaan
