O
"opiskelija"
Vieras
Eilen olimme opintokäynnillä ja siellä tuli opettajan kanssa puhetta tulevasta pitemmästä työssäoppimisjaksosta, kepeästi vain tuumasin, että no se sitten tietää taas pinkkaa oppimis-tehtäviä. Ope jatkoi hyväntuulisesti, että niin tietysti ja vaatimustasoahan myös nyt nostetaan, syvennetään opittuja tietoja ja taitoja.
Sen jälkeen olen ollutkin vielä enemmänkin jännityksessä kohta puoliin alkavasta työssäoppimisjaksosta, koen, että minulla on vielä harjoittelemista ihan perustaidoissakin ja mitä tässä nyt sitten käykään, kun tasoa nostetaan. Meneekö koko työssäoppimisjakso ihan pieleen, vaikka kuinka parhaani yrittäisin? Saatikka toivottavasti en olisi työssäoppimisjaksolla vakityöntekijöiden tiellä?
Ahdistaa myös jo ensi kevät ja silloin eteen tuleva näyttöviikko, ei pahemmin naurattaisi, jos saisin silloinkin numeroksi ykkösen. Miten voin tuollaisella numerolla ikänä mitään töitä löytää?
(Viime keväänä kun hoitojaksolta sain ykkösen numeroksi, hoitotyö kun oli ihan uutta minulle)
Ja kuitenkin kun tykkään auttaa + hoitaa ihmisiä, eikä ole muita koulutusaloja tuohon työhön kuin tämä sosiaali-ja terveysala.
Jotenkin tuntuu, että motivaatio ja yrittämisen halukin alkaa tässä jännityksessä rapisemaan ihan tyystin tykkänään.
Koko ajan vain pohdin ja mietin ja funtsaan, että miten toimia parhaalla mahdollisella tavalla työssäoppimisjaksolla? Tuntuu, että itsellä on muutenkin tässä huolikuorma kohta keikkaamassa nuriten, kun on perhe-elämässäkin tarpeeksi miettimistä + murehtimista.
Sen jälkeen olen ollutkin vielä enemmänkin jännityksessä kohta puoliin alkavasta työssäoppimisjaksosta, koen, että minulla on vielä harjoittelemista ihan perustaidoissakin ja mitä tässä nyt sitten käykään, kun tasoa nostetaan. Meneekö koko työssäoppimisjakso ihan pieleen, vaikka kuinka parhaani yrittäisin? Saatikka toivottavasti en olisi työssäoppimisjaksolla vakityöntekijöiden tiellä?
Ahdistaa myös jo ensi kevät ja silloin eteen tuleva näyttöviikko, ei pahemmin naurattaisi, jos saisin silloinkin numeroksi ykkösen. Miten voin tuollaisella numerolla ikänä mitään töitä löytää?
(Viime keväänä kun hoitojaksolta sain ykkösen numeroksi, hoitotyö kun oli ihan uutta minulle)
Ja kuitenkin kun tykkään auttaa + hoitaa ihmisiä, eikä ole muita koulutusaloja tuohon työhön kuin tämä sosiaali-ja terveysala.
Jotenkin tuntuu, että motivaatio ja yrittämisen halukin alkaa tässä jännityksessä rapisemaan ihan tyystin tykkänään.
Koko ajan vain pohdin ja mietin ja funtsaan, että miten toimia parhaalla mahdollisella tavalla työssäoppimisjaksolla? Tuntuu, että itsellä on muutenkin tässä huolikuorma kohta keikkaamassa nuriten, kun on perhe-elämässäkin tarpeeksi miettimistä + murehtimista.