Miten reagoisitte?

Hei!

Tämä ei nyt varsinaisesti kuulu tälle palstalle, mutta aika laidasta laitaan täälläkin asioita kysellään...Haluaisin saada mielipiteitänne seuraavaan asiaan...

Odotan esikoistamme rv 17. Olemme avoliitossa oleva 20+ pariskunta. Raskaudestani ei ole sukumme järin kiinnostuneita. Oikeastaan äitini on ainut, joka on hurahtanut ensimmäisen lapsenlapsensa syntymään ja osteleekin jo vauvalle kaikenlaista pientä. Muutama sukulaiseni (isä ja mummo) on onnitellut, sekä mieheni äiti, mutta muilta ei ole edes onnitteluja tullut. Saati, että vointini ketään kiinnostaisi.

Omille mummoilleni "kerroin" masuasukista äitienpäivänä kortilla. Kortissa luki:...(iso)mummolle. Kortin lopussa oli toivottajana minä puolisoni kanssa ja masukki lempinimellään. Lapsi on kummallekin mummolleni ensimmäinen neljännessä polvessa. En halunnut viedä huomiota suoraan heiltä äitienpäivänä ja asia oli mukavaa kertoa kortissa. Annoin siis molemmille kortit kasvotusten ja oletin, että siitä saa hyvän keskustelun avauksen tulevasta pienokaisestamme... Ylläri-pylläri kumpikaan ei sanonut sanaakaan koko asiasta...

Noh, toinen mummoni oli asiaa sitten isälleni ihmetellyt ja soitinkin hänelle illalla ja puhuimme sitten asiasta. Hän oli mielissään tulesta pienokaisestaan. Äidin äiti oli myös asiaa tiedustellut joskus myöhemmin äidiltäni, mutta ei ole reagoinut siihen mitenkään tai onnitellut tms. Kummatkin mummoista ihan skarppeja...

Veljelleni laitoin eilen asiasta tekstiviestin, koska hänet tavoittaa todella huonosti puhelimella ja näemme harvoin. Meillä on ollut viime vuoden puolella vähän riitaa, mitä olen kuitenkin yrittänyt sopia ja "vikaa" oli kummassakin. Olemme kuitenkin nähneet tämän vuoden puolella ja ainakin näennäisesti tulleet ihan ok toimeen. Noh...ei siitä sen enempää, mutta hän ei myöskään reagoinut asiaan mitenkään. Yritin jopa soittaa hänelle tänään, mutta eipä vastannut...

Mieheni suku taitaa vetää asiassa pohjat...Tulemme ihan hyvin heidän kanssaan toimeen, käymme sukujuhlissa jne. (samoin minun suvun). Raskaudestani tietää heidän suvussaan vain miehen vanhemmat. Miehellä on neljä sisarusta (joista kolme vanhempaa). Heidän perheessä/suvussa esikoisemme tulo on tabu! En tiedä, että kuvittelevatko he "ongelman" jotenkin korjaantuvan, jos siitä ei puhu...Ei pienokaistamme kukaan ongelmaksi sentään ole sanonut, mutta sellainen olo vähän tulee...

Olen pahoittanut mieleni aika pahasti osaan sukulaisista. En oleta, että heidän pitäisi hyppiä ilosta, mutta olisi se mukava edes onnittelut saada tjs. Siitä nyt puhumattakaan, että vointini ketään suvustani kiinnostaisi(paitsi äitiäni ja puolisoani). Olenko jotenkin yliherkkä? Pitäisikö onnitteluja odottaa vasta siinä vaiheessa, kun pienokainen on sylissä..? Parisuhteemme on ihan onnellinen, ettei siinäkään se vika ole ja kumpikin tulee ihan hyvin toimeen oman ja toisen suvun kanssa.

Kiitos, jos joku jaksaa lukea ja vielä laittaa mielipiteensä. =)

 

Ehkä joillain menee vaan enemmän aikaa sulatella asiaa. Mut varmasti ne on sulaa vahaa viimeistään silloin kun pikkunen syntyy =) :hug:

 

Löytyy meidänkin suvusta tuota porukkaa. Ja jotkut olivat tosi innoissaan meidän ekasta lapsesta, jotkut selkeästi vähän että "no niinpä tietysti ja huoh"... Tämä tuleva kolmas lapsi aiheuttanut vähän samoja reaktioita. Mutta samapa tuo, pääasia että me itse tiedetään mitä tehdään.

 

Ehkä vanhempi polvi on sitä mieltä, että ootte liian nuoria/ette avioliitossa tai jotain, Kun niistä ei vaan aina tiedä. :/ :wave:

Jos sitten kun vauva syntynyt muuttuu mielet. Todennäköisesti. =)

 

Näin äkkipäätä vois ajatella että tuossa vaiheessa raskautesi ei välttämättä tunnu kovin konkreettiselta sukulaisillenne.

Myöhemmin, kun se selvemmin näkyy tilanne voi olla toinen.

Riippuuhan se myös siitä kuinka läheiset välit teillä on sukulaistenne kanssa.

Plus että jos suvussa on keskenmenoja tms historiaa joillekin voi olla vaikeaa iloita toistenkaan puolesta tai halutaan olla varovaisia tunteen ilmaisussa.

Meillä huomasi selvästi, että kenen kanssa enemmän oltiin tekemisissä olivat ihan intona. Ketä nähtiin vähemmän ja yleensä vaan jossain koko suvun kekkereillä eivät sitten olleet noinaankaan.
Tosin tuo ei minua hetkauttanut, kun ihmiset tunsin.

Tämä oli tätä mun tajunnanvirtapohdintaa toivottavasti jotain iloa tästä edes jollekin....

 

Onnittelut raskaudesta! Kyllähän raskaus-uutisiin normaalisti vastataan onnittelulla. Ethän itse häpeile ja arastele raskautta! Näytä onnesi muillekin ja kerro aina jossain välissä jotain odotuksesta.

 

Voihan se tosiaan olla, että ääni vielä muuttuu kellossa raskauden edetessä tai lapsen syntyessä. Tärkeintä on tietysti, että olemme itse asiasta onnellisia, mutta toki sitä kaipaisi muiltakin edes jonkinlaista reagointia asiaan...

Noh...antaa ajan kulua. Tuntuisi vaan aika hölmöltä pyytää sellaisia ihmisiä esim. meillä käymään, jotka eivät reagoi asiaan mitenkään ts. ei kiinnosta. Meille kuitenkin tapahtumana ainutlaatuinen...

Kiitos teille vastauksistanne =) :flower:

 

Onneksi olkoon raskaudestasi :flower: Älä sure, ettei raskaudestasi olla kiinnostuneita. Kunhan lapsi syntyy, hänestä varmasti ollaan. Mitä tulee tuohon vointisi kyselemiseen, niin aika moni ihminen ei varmaankaan edes ajattele, että sinun vointiasi pitäisi kysyä...ethän ole sairas vaan hyvin luonnollisessa olotilassa eli raskaana =)

 

Mitä sinä haluat - punaista mattoa, torvisoittokuntaa, paljon lahjoja ja ylenpalttista ylistystä raskautumisen johdosta?

Ei se nyt niin järjettömän ihmeellinen asia (vielä) ole, paitsi asianomaisille itselleen sekä ehkä joillekin isovanhemmille ja lisäksi joillekin vauva-asioista erityisesti kiinnostuneille.

Toisille (vaikkapa lapsettomalle veljelle) asia on täysin vieras ja outo, monille asialla ei lopulta ole suurta henk. koht. merkitystä, ja varsinainen onnittelujen paikkahan kai on se, kun se lapsi on syntynyt.

Kieltämättä jonkun kohteliaan kommentin voisi heittää asiasta kuultuaan, mutta kohteliaisuuskaan ei kuulu varsinkaan nuoren polven taitoihin.

Jotkut voivat pitää aihetta kiusallisena tai arkanakin.

 

Höh. Mielestäni suhtautuvat normaalisti. Itse olin jo koulutettu, ja olimme naimisissa, ja silti anoppi haukkui meidät, kun meille on tulossa lapsi. Kysyi miksi? ja sanoi jotain että miehellä koulut kesken. Eikä meidän lapset ole muutakaan sukua sen kummemmin kiinnostanut.

eli mieleestäni kuvittelet tai odotat vähän liikaa. Kaikilla on oma elämänsä.

 

Mä en nyt oikeen ymmärrä mitä ajat takaa? Pitäisikö koko suvun nyt rientää kukkapuskan kanssa onnittelemaan. Ymmärrän kyllä että teille esikoisen tulo on iso asia, mutta niinkuin joku muukin kirjoitti niin ei se kaikille ole, siis vaikka iloisia olisivatkin. Jos mulle joku sukulainen kertoo odottavansa vauvaa, onnittelen tietysti, mutta jos kuulen muualta niin en minä mitään onnitteluja erikseen soittele tms. Itse en ole kummassakaan raskaudessa laskenut kuka onnitteli ja kuka ei, mulle sillä ei ainakaan ole niin merkitystä.

 

Kyllä ääni muuttuu kellossa kun nyytti on syntynyt ja suku hänet näkee! Joten huoli pois, ja nauti raskaudestasi täysin rinnoin, ole ylpeä tilastasi ja osoita se myös perheellesi, kyllä se asian ihanuus alkaa sitten mennä jakeluun heillekin =)
Kunpa minäkin pian taas... yritämme toista lasta! =)

 

Kiitos vastauksistanne...en todellakaan oleta, että pitäisi rientää kukkapuskan kanssa onnittelemaan tai punaista mattoa levittää. Hei haloo! Mutta ei kai esim. tekstiviesti paljon aikaa vie??? Onko ihmiset tosiaan nykypäivänä NOIN itsekkäitä? Voisi olettaa jonkinlaista myötäelämistä mm. ystävämme ovat olleet asiasta todella innostuneita (myös lapsettomat)... Noh...taidan olettaa liikoja...

 

\

Voihan se tosiaan olla, että ääni vielä muuttuu kellossa raskauden edetessä tai lapsen syntyessä. Tärkeintä on tietysti, että olemme itse asiasta onnellisia, mutta toki sitä kaipaisi muiltakin edes jonkinlaista reagointia asiaan...

Noh...antaa ajan kulua. Tuntuisi vaan aika hölmöltä pyytää sellaisia ihmisiä esim. meillä käymään, jotka eivät reagoi asiaan mitenkään ts. ei kiinnosta. Meille kuitenkin tapahtumana ainutlaatuinen...

Kiitos teille vastauksistanne =) :flower:

olettasin että sukunne kyllä reagoi kun asia konkretisoituu l. vauva syntynyt

toisaalta joillekin voi olla vaiketa iloita raskaudestanne etukäteen- omalle
kohdalle sattunut vastaavaa sellaisten kohdalla, jotka ei itse onnistuneet saamaan biologisia lapsia

 

Mulla on nyt menossa seitsemäs (3keskenmenoa niistä) raskaus ja kertaakaan ei miehen vanhemmat tai sisarukset oo onnitellu, ku ovat kuulleet raskaudesta. kommentit on ollu lähinnä, et "jaa". Mut sitten ku vauva on syntyny, niin ovat olleet ihan innoissaan ja onnitelleet sitten.

 

\

Kiitos vastauksistanne...en todellakaan oleta, että pitäisi rientää kukkapuskan kanssa onnittelemaan tai punaista mattoa levittää. Hei haloo! Mutta ei kai esim. tekstiviesti paljon aikaa vie??? Onko ihmiset tosiaan nykypäivänä NOIN itsekkäitä? Voisi olettaa jonkinlaista myötäelämistä mm. ystävämme ovat olleet asiasta todella innostuneita (myös lapsettomat)... Noh...taidan olettaa liikoja...

No kuvittele asia omalle kohdallesi? Jos miehen sisar odottaisi vauvaa, olisitko tohkeissasi ja soittelisit ja tekstailisit? Mistä tiedät, että sinulla ei olisi omassa elämässä tarpeeksi miettimistä kuin toisten raskaus, jos joku toinen olisi raskaana? Ei mielestäni he ole yhtään sen itsekkäämpiä kuin sinä, joka mietit, että miten muut reagoi sinun raskauteen. Ei kai siihen nyt tarvitse mitenkään reagoida. Olla ihan normaalisti. En minä ole kenellekään mitään tekstaillut raskauksien vuoksi, enkä usko, että muutkaan. Jos joku varta vasten soittaa ja kertoo, että hän on raskaana, saatan onnitella, en edes välttämättä, koska joskus sanotaan että tietää huonoa onnea onnitella etukäteen. Ei kai se nyt mitän ihmeellistä ole, että joku on raskaana. Maailman luonnolisin asia. Tavallista. Sinulle tietysti ainutkertainen kun eka raskaus mutta ei muille.

 

Jotkut vanhemmat ihmiset eivät onnittele ennen vauvan syntymää ihan sitä syystä, että ennen vanhaan näin ei tehty. Raskaus pidettiin piilossa eikä siitä puhuttu, vaikka sen jo huomasikin. Lapsia kuoli synnytyksiin ja äitejä, joten liian aikaisin ei haluttu onnitella. Ja koettiin, että raskaus on tosi privaatti juttu.

Oma mummoni, yli 80-vee, sanoi mulle raskausaikana, kun oli tiukempi paita, jotta ihana mahani todella näkyisi, että "älä sinä ylpeile tuolla mahallasi" ja "maha piiloon". Loukkaannuin, kunnes kuulin syyt. Voipi johtua nihkeys vanhemman polven kanssa kohdallasi siis tälläisestakin jutusta.

Iloista odotusta!
=)

 

Ehkä ainakin mummot tarvitsevat aikaa tottuakseen ajatukseen, että heidän "pienestä" lapsenlapsestaan tulee äiti... minäkin olin aikoinaan vähän pettynyt, kun mummuni suhtautui niin vaisusti kun kerroin tulevasta esikoisesta. Mutta kovasti tykkäsi sittemmin ensimmäisestä lapsenlapsenlapsestaan ja myöhemmin kaikista toisistakin meidän lapsista, ehkä se, että olimme avoliitossa ja opiskelunikin olivat vielä kesken vaati vähän sulattelua =) Eivät lapsettomat veljenikään asiaan varmaan niin suuresti reagoineet, tosin toista odottaessani muistan pahoittaneeni mieleni, kun innoissani kerroin veljelle tulevasta vauvasta ja hän kysyi, että taasko

 

Anteeksi, mutta ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, jos kaiken maailman sukulaisilta ei satele onnitteluja. Minulla on melko läheinen suku, mutta ei vielä vauvan synnyttyäkään ole onnitteluja tullut kovinkaan monelta. Läheisimmiltä vain. Tulee varmasti heti, kun nenäkkäin nähdään, mutta ei kaikki tätykät ja setykät ala varta vasten soittelemaan. En olisi edes ymmärtänyt odottaakaan soittoja...

Ja tosiaan nuorempia & vielä lapsettomia vauvauutiset ei kyllä liiemmin hetkauta. Ei ne vauvat sillä tavalla vielä siinä vaiheessa elämää kiinnosta. Kannattaakohan siitäkään itseensä ottaa?

Nautiskelehan sinä raskaudestasi, äläkä liikaa mieti miten kenenkin pitäisi uutisiin reagoida. Teidän maailmanne mullistui uutisen myötä, mutta eihän jokainen sukulainen voi mitenkään tuntea samoin.

:hug:

 

Itseäni ei myöskään oma mummoni onnitellut raskaudesta ja hän oli sitä mieltä ettei vatsaakaan saanut esitellä. Jotain häveliäisyyteen liittyvää? Sitten kun vauva syntyi niin oli siitä iloinen tottakai.

Muuten kyllä kaikki muut onnittelivat ym. ja olisin ollut todella ihmeissäni jos olisivat käyttäytyneet samoin kuin sinun sukulaisesi. Olin 19 kun tulin raskaaksi.

 

\

Onneksi olkoon raskaudestasi :flower: Älä sure, ettei raskaudestasi olla kiinnostuneita. Kunhan lapsi syntyy, hänestä varmasti ollaan. Mitä tulee tuohon vointisi kyselemiseen, niin aika moni ihminen ei varmaankaan edes ajattele, että sinun vointiasi pitäisi kysyä...ethän ole sairas vaan hyvin luonnollisessa olotilassa eli raskaana =)

Peesi. Kyllä ihmiset varmaan on ihan onnellisia, vaikka ei sitä kovin selkeesti osaa näyttää. Ja varmasti onnitteluja satelee sitten paljon, kun nyytti on jo sylissä.

 

Jossain päin on semmoinen tapa, ettei "saa" onnitella ennenkuin vauva on syntynyt. Vähän niinkuin taikauskoista taustalla, että sitten vasta kun tuotos on onnellisesti maailmassa niin on onnittelujen aika. Älä ota nokkiisi vielä nyt vaan vasta sitten, jos onnitteluita ei kuulu eikä näy kun vaavi on syntynyt.

 

Teille suuri, asia ja elämänmuutos, ulkopuolisille ehkäpä vain ihan normaali jatkumo parisuhteelle. Perustaa perhe, hankkia lapsia. Ei sitä oikeesti kauheesti kouhkata ja onnitella piireissä. Raskaus ei oo mikään sairaus (vaikka se tulevasta äidistä voi siltä joskus tuntua...), eli ei niitä vointeja vaan osata tai tajuta kysellä.

Mun äiti ei puhunut yhtään mitään koko mun raskausaikana vauvoista (kaksoset). Sairaalaan sitten soitti ja hämillään vaan kysy, että no repesitkö? Sanoin, että en. Äippä vastas, että jaa et ees revenny. Ei onnitellut, ei kai osannut. Viikon päästä tuli meille kotiin 10? kourassa, tökkäs rahan mulle ja sano, en osaa mitään ostaa, osta ite. Ei onnitellut, ei tuonut kukkia, ei laulanut, ei tilannut torvisoittokuntaa.

Kaikkea hyvää teille. Kyllä se siitä, kyllä ne lämpiää sitten, kun osaavat. =)

 

en tajua, miksi sua pitäisi onnitella. en mäkään onnittele raskaana olevia, yhtä kaveria lukuunottamatta, joka tuli raskaaksi monien vaikeuksien ja hoitojen kautta. onnittelen sitten kun vauva syntyy. en voinut myöskään sietää jos mua onniteltiin raskaudesta, sitten tietysti onnittelut kun lapsi oli maailmassa, olivat mieleisiä.

tällainen tää maailma on. iät ajat ihmiset ovat lisääntyneet ilman sen kummempaa hössötystä tahi paapomista.