Miten raskaudenaikainen stressi vaikuttaa vauvaan?

[vieras]

Pitkäaikainen stressi?

 

[jenni87]

Noh... minun tapauksessa ei ( kai? ) aiheuttanut mitään.

Pelkäsin kyllä, että olisi aiheuttanut. Sitäluokkaa se minunkin stressini oli.

 

[vieras]

mutta jos stressi olisi vaikutanut vauvaan,näkyykö se sitten silloin kun vauva syntyy?

 

[jenni87]

mutta jos stressi olisi vaikutanut vauvaan,näkyykö se sitten silloin kun vauva syntyy?

Kai se näkyy?

Oon kuullut, että vois aiheuttaa vauvoille esim. ärtymystä. En sitte tiedä...

 

[noh..]

Kyllähän se stressi jollain tavalla vauvaan vaikuttaa, koska äidin stressihormonit erittyvät vauvaan.. Olen kuullut, että esim. itkuisuus voi lisääntyä.

Minä stressasin raskausaikana, vauva huusi ekat 3kk kellon ympäri koliikkia ja on vieläkin helposti ärtyvä ja temperamenttinen. En sitten tiedä, ovatko yhteydessä toisiinsa.

 

[vieras]

Kyllähän se stressi jollain tavalla vauvaan vaikuttaa, koska äidin stressihormonit erittyvät vauvaan.. Olen kuullut, että esim. itkuisuus voi lisääntyä.

Minä stressasin raskausaikana, vauva huusi ekat 3kk kellon ympäri koliikkia ja on vieläkin helposti ärtyvä ja temperamenttinen. En sitten tiedä, ovatko yhteydessä toisiinsa.

aijaa....

 

[vieras]

missä mä voin lukea tutkimuksia? vai onko muilla kokemuksia?

 

[metsänpeitto]

En tiedä, mutta kaksi lasta kolmesta meillä on ollut ärhäköitä. Ensimmäinen oli lauhkea, hänen odotusaikanaan en ollut stressaantunut.

Mutta tuo voi olla ihan sattumaakin

 

[vieras]

nostan....

 

[vieras]

Mulla oli esikoisen aikaan tressiä ihan älyttömästi, lauhkea on ollut aina kuin lammas, ei koskaan kipeänä ja täydet yöt tosiaan alkoi nukkumaan 3kk ikäisenä.

 

[vieras]

minullakin oli paljon stressiä ja kaikki on ok!

 

[ilmukka]

Noh... minun tapauksessa ei ( kai? ) aiheuttanut mitään.

Pelkäsin kyllä, että olisi aiheuttanut. Sitäluokkaa se minunkin stressini oli.

onneks ei täälläkää mitää aiheuttanu!!!

 

[Taurus]

Miten mulla on sellainen käsitys, että asian huomaakin vasta vanhemmalla iällä. Että se vauva ei siis synny "äiti stressasi raskausaikana" leima otsassaan...

Mutta toivon itsekkin ettei asia näin ole

 

[vieras]

Miten mulla on sellainen käsitys, että asian huomaakin vasta vanhemmalla iällä. Että se vauva ei siis synny "äiti stressasi raskausaikana" leima otsassaan...

Mutta toivon itsekkin ettei asia näin ole

niinpä

 

[Mukamaspipsa]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

 

[vieras]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

kuulosta hienolta!Mutta mikä vikansa?

 

[vieras]

?

 

[Mukamaspipsa]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

kuulosta hienolta!Mutta mikä vikansa?

Voi anteeks, huomasin vasta nyt kysymyksesi, liekö valvot enää =)

Heitin tavallaan huvikseen nuo "viat", ku kaikillahan niitä on kuites. Meinasin vaan ihan jotain ärsyttävää käyttäytymistä välillä ja sellasta =)

 

[vieras]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

Miehellä 5 naista kun odotin vauvaa....kauhea stressi ja vielä synnytyksen jälkeen aivan mahoton stressi,maito loppu ennen aikoijaan.Vauva on aurinkoinen,mutta ei halua olla hetkeäkään yksin,koko ajan jotenkin pelokas ja läheisyyden kipeä.
Jaksan hymyillä vauvalleni mutta sisälläni on hirveä möykky pahaa oloa...ja kun meillä piti olla kaikki niin hyvin...(soimasin itseäni asioista,mutta nämä naiset eivät edes oleet minua viehättävämpiä,osan tiedän =( Miehellä oli joku oma itsetuntokriisi yms...

Nyt erottu ja kasvatan yksin lapsen ja etenen päivä kerrallaan,mutta koskee niin maan prkl...

sori vuodatus....

siis osalla vaikuttaa osalla ei!

 

[Mukamaspipsa]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

Miehellä 5 naista kun odotin vauvaa....kauhea stressi ja vielä synnytyksen jälkeen aivan mahoton stressi,maito loppu ennen aikoijaan.Vauva on aurinkoinen,mutta ei halua olla hetkeäkään yksin,koko ajan jotenkin pelokas ja läheisyyden kipeä.
Jaksan hymyillä vauvalleni mutta sisälläni on hirveä möykky pahaa oloa...ja kun meillä piti olla kaikki niin hyvin...(soimasin itseäni asioista,mutta nämä naiset eivät edes oleet minua viehättävämpiä,osan tiedän =( Miehellä oli joku oma itsetuntokriisi yms...

Nyt erottu ja kasvatan yksin lapsen ja etenen päivä kerrallaan,mutta koskee niin maan prkl...

sori vuodatus....

siis osalla vaikuttaa osalla ei!

Mä käsitin, että kyseessä oli pelkästään odotuksen aikasesta stressistä.
Uskon enemmänki, että ku vauva on jo olemassa, niin kyllähän se vaistoaa äidin stressin (ja mietin vielä, että vaistoaako se sen tosiaanki jo mahassa???)

Uskon kuites enemmän siihen mahan ulkopuoliseen elämään. Toki lapsi vaistoaa hermostuneisuuden, vaikka kuinka hymyilis.
Mua monet kerrat harmittanu, ku tuntuu, että lapsien alkuelämä meni mun hermoilujen kanssa (tuleeko se iskä kotiin vai ei). Yritin olla ku ei mitään, mutta kyllä se varmasti jossain näkyi tai tuntui.

Kuites nuo nuoret neidit (kohta 19 ja 18) vaikuttaa olevan ihan fiksuja tyttöjä.

 

[vieras]

Mistä minä saan tietä ettei se vaikuttanut minun vauvaan kun hän syntyy?

 

[vieras]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

Miehellä 5 naista kun odotin vauvaa....kauhea stressi ja vielä synnytyksen jälkeen aivan mahoton stressi,maito loppu ennen aikoijaan.Vauva on aurinkoinen,mutta ei halua olla hetkeäkään yksin,koko ajan jotenkin pelokas ja läheisyyden kipeä.
Jaksan hymyillä vauvalleni mutta sisälläni on hirveä möykky pahaa oloa...ja kun meillä piti olla kaikki niin hyvin...(soimasin itseäni asioista,mutta nämä naiset eivät edes oleet minua viehättävämpiä,osan tiedän =( Miehellä oli joku oma itsetuntokriisi yms...

Nyt erottu ja kasvatan yksin lapsen ja etenen päivä kerrallaan,mutta koskee niin maan prkl...

sori vuodatus....

siis osalla vaikuttaa osalla ei!

Mä käsitin, että kyseessä oli pelkästään odotuksen aikasesta stressistä.
Uskon enemmänki, että ku vauva on jo olemassa, niin kyllähän se vaistoaa äidin stressin (ja mietin vielä, että vaistoaako se sen tosiaanki jo mahassa???)

Uskon kuites enemmän siihen mahan ulkopuoliseen elämään. Toki lapsi vaistoaa hermostuneisuuden, vaikka kuinka hymyilis.
Mua monet kerrat harmittanu, ku tuntuu, että lapsien alkuelämä meni mun hermoilujen kanssa (tuleeko se iskä kotiin vai ei). Yritin olla ku ei mitään, mutta kyllä se varmasti jossain näkyi tai tuntui.

Kuites nuo nuoret neidit (kohta 19 ja 18) vaikuttaa olevan ihan fiksuja tyttöjä.

ni siis ymmärsin kysymyksen,mutta kerroin että stressiä myös syntymän jälkeen!

 

[Mukamaspipsa]

Mä olin esikoista odottaessani todella huonosti voiva. Oltiin yritetty vauvaa seitsemän vuotta ja kun se vihdoin oli totta, niin mies lähtikin vieraaseen suhteeseen. Olen miettiny monesti, että jospa sillä pikkusella oli niin paha olla siellä stressimahassa, että siks syntyi n. kuukautta aikaisemmin.

Mitään kummaa en kyllä huomannut vauvassa. Ihan rauhallinen tyttö tuo oli.

Nyt on vajaa 19-vuotias ja en usko, että hänen "vikansa" johtuvat tosta stressiodotuksesta =)

Miehellä 5 naista kun odotin vauvaa....kauhea stressi ja vielä synnytyksen jälkeen aivan mahoton stressi,maito loppu ennen aikoijaan.Vauva on aurinkoinen,mutta ei halua olla hetkeäkään yksin,koko ajan jotenkin pelokas ja läheisyyden kipeä.
Jaksan hymyillä vauvalleni mutta sisälläni on hirveä möykky pahaa oloa...ja kun meillä piti olla kaikki niin hyvin...(soimasin itseäni asioista,mutta nämä naiset eivät edes oleet minua viehättävämpiä,osan tiedän =( Miehellä oli joku oma itsetuntokriisi yms...

Nyt erottu ja kasvatan yksin lapsen ja etenen päivä kerrallaan,mutta koskee niin maan prkl...

sori vuodatus....

siis osalla vaikuttaa osalla ei!

Mä käsitin, että kyseessä oli pelkästään odotuksen aikasesta stressistä.
Uskon enemmänki, että ku vauva on jo olemassa, niin kyllähän se vaistoaa äidin stressin (ja mietin vielä, että vaistoaako se sen tosiaanki jo mahassa???)

Uskon kuites enemmän siihen mahan ulkopuoliseen elämään. Toki lapsi vaistoaa hermostuneisuuden, vaikka kuinka hymyilis.
Mua monet kerrat harmittanu, ku tuntuu, että lapsien alkuelämä meni mun hermoilujen kanssa (tuleeko se iskä kotiin vai ei). Yritin olla ku ei mitään, mutta kyllä se varmasti jossain näkyi tai tuntui.

Kuites nuo nuoret neidit (kohta 19 ja 18) vaikuttaa olevan ihan fiksuja tyttöjä.

ni siis ymmärsin kysymyksen,mutta kerroin että stressiä myös syntymän jälkeen!

En minä epäillytkään, että et olisi ymmärtänyt. Mutta tulipahan itelläki purettua syntymänki jälkeistä stressiä. Sen ku jäin pohtimaan =) ja

 

[ap]

Mistä minä saan tietä ettei se vaikuttanut minun vauvaan kun hän syntyy?

nostan