Miten pystyä iloitsemaan ystävien raskauksista?

[itseään vihaava]

Tilanne se, että mies ei halua lasta ja en halua painostaakkaan eli tyydyn vain odottelemaan että jos hän joskus haluaisi.

Muutama ystävä on nyt raskaana ja en vaan pysty iloitsemaan. Tottakai olen onnitellut ja ei se multa tietenkään pitäisi olla pois! Mutta heti kun joku ilmoittaa olevansa raskaana ja alkaa valittamaan huonoa oloa tuntuu että vetäydyn. Otan etäisyyttä ja en pidä yhteyttä. Kaikki ovat esikoistaan odottavia joten ymmärtäähän sen, että raskaus pyörii mielessä ja kaikki varmasti uutta ja jännää.

Silti alan raivostua kun kerta toisensa jälkeen kenenkään kanssa ei mistään muusta voidakkaan puhua. Jokainen keskustelun aihe käännetään varovaisesti "joo meilläkin tehdään just nyt ruokaa. mies tuolla mulle kokkailee kun tän huonon olon takia en jaksa nousta sohvalta!" tai jos itse vaikka sanoo että eipä erikoista kuulu, tässä olen kotona yksin niin "joo mäkin kun nyt pitää antaa miehen mennä vielä kun voi"..

Olen koittanut keksiä itselleni muuta mielenkiinnonkohteita. Esimerkiksi aloittamalla aktiivisen liikunta harrastuksen josta saa hyvää mieltä ja vie ajatuksia muualle. Mutta kerta toisensa jälkeen pitää sitten katsoa kaikki ultrakuvat ja kuunnella lista raskausoireista ja vauvan hankinnoista.

Vihaan itseäni niin paljon! Haluan olla onnellinen heidän puolestaan mutten vaan pysty. Tuntuu etten edes halua heitä nähdä. Tunnen vaan ärsytystä ja kateutta ja tekisi mieli juosta seinää päin kun olen niin itsekäs. :/

 

[Niinjanäin]

Keskustele miehen kanssa. Ellei se auta sun täytyy päättää haluatko tämän parisuhteen, vai sellaisen miehen jonka kanssa toiveet kohtaavat paremmin.

 

["vieras."]

Oletko puhunut tilanteesta ystävillesi? Mitä jos sanoisit suoraan, että sulle tulee paha mieli, etkä tarkoita pahaa, mutta toivoisit, että puhuttaisiin muista asioista.

 

[dghdgidgk]

Jos sä oikeasti haluat lapsen eikä ole mitään tietoa haluaako miehes ikinä niin mieti nyt ootko valmis valitsemaan miehen ja lapsettoman elämän.
Tunteesi ovat ymmärrettäviä mutta ainakin sulla luultavasti on mahdollisuus saada vielä lapsia. Kaikilla kun ei ole että tavallaan tilanteesi on oma valintasi.

 

["Eee"]

Mulla on kaveri, joka roikkui pitkään parisuhteessa, jossa mies ei halunnut lapsia, mutta tämä kaverini olisi halunnut. Lopulta se suhde sitten kaatui siihen, että heillä oli liian erilainen näkemys, mutta kaveri oli sitten odottanut yli 10 vuotta turhaan ja nyt vaan koko ajan toivon, että hän löytäisi uuden miehen ja vakaan parisuhteen ja saisi sen toivomansa lapsen, mutta aika huonolta alkaa jo näyttää.

Mieti tarkkaan, mitä sinä haluat, ap!

 

[itseään vihaava]

[QUOTE="vieras.";29246276]Oletko puhunut tilanteesta ystävillesi? Mitä jos sanoisit suoraan, että sulle tulee paha mieli, etkä tarkoita pahaa, mutta toivoisit, että puhuttaisiin muista asioista.[/QUOTE]

Olen varovaisesti sanonut mutta ei ole tepsinyt. En halua pahoittaa heidän mieltään.
Mies kyllä haluaa lapsia, mutta eí ainakaan yli viiteen vuoteen. Eihän se pitkä aika ole mutta tälleen ajateltunu tuntuu ikuisuudelta!

Jotenkin toivon alitajunnassa ettei kukaan näistä ottaisi yheyttä. Koska se menee sillä kaavalla mukamas kiinnosuneena kysytään mitä kuuluu ja kun vastaan niin sieltä tulee vain "juu. kävin tänään muuten ultrassa plaaplaa on nyt niin raskasta olla töissäkin "

Ja joo, oon miettynyt miltä mahtaa heistä tuntua kun välttelen raskaudesta puhumista mutta ei voi mitään..

 

["harmaa"]

Aloitusviestissä sanoit, että mies ei halua lapsia ja odotat, että hän muuttaisi mielensä, sitten sanoit, että mies haluaa lapsia, mutta ei vielä. Siis haluaako mies lapsia vai ei? Tiedätkö itsekään mitä miehesi haluaa? Oletteko puhuneet asiasta? Tämä on oikeasti sellainen asia, josta pitää puhua suhteen alussa. Ja jos toinen sanoo, että ei halua lapsia, ei kannata todellakaan luottaa siihen, että mieli tulee muuttumaan, sillä niin ei välttämättä käy.

 

[Vierras]

Mies kyllä haluaa lapsia, mutta eí ainakaan yli viiteen vuoteen. Eihän se pitkä aika ole mutta tälleen ajateltunu tuntuu ikuisuudelta!

Nyt se voi olla viisi vuotta. Viiden vuoden päästä mies toivoo vielä paria vuotta lapsettomana. Niiden jälkeen pitää tuumailla vielä hetki. Sitten mies suostuu, yritätte ja yritätte, vielä kerran yritätte. Vuosien yrittäminen ei tuota tulosta ja jäät lapsettomaksi.

Näinkin voi käydä.

 

["Minna"]

Olennainen tieto on se, minkä ikäisiä miehesi kanssa olette. Tilanne on ihan eri 22- tai 32-vuotiailla. Mutta siihen asiaan ei ikä vaikuta, että kavereillasi ei ole osaa eikä arpaa sun huonoon mieleesi. Se johtuu vain sinusta itsestäsi ja miehestäsi, joten älä pura sitä sivullisiin.