Miten pitää reagoida, kun lapsi sanoo haluavansa kuolla?

Onko aiemmin puhunut tuollaisia tai käyttäytynyt jotenkin poikkeavasti? Voihan olla, että testaa miten reagoit? Tai on kuullut jostain jonkun puhuneen vastaavia ja hakee huomiota miten reagoidaan. Selvä on, että otat puheet vakavasti ja seurailet tilannetta. Tosiaan ikä, kouluasiat, kaverisuhteet, perhetilanne ym. vaikuttavat lapsiin ja vointiin. Älä itse nyt ainakaan panikoi, vaan ole turvallinen aikuinen johon lapsi voi turvata ja luottaa. Ammatti-ihmisiin sitten vaan yhteyttä, jos vähänkin epäröit lapsen vointia!

Ei ole sanonut noin aikaisemmin, mutta ottaa asioita aina kovin raskaasti ja soimaa helposti itseään vaikka kuinka yritetään tsempata.

Ahaa. No siinä tapauksessa olisi ollut hyvä että apua olisitte neuvolasta saaneet :/ Se toisaalta vaan on toisen luonto ottaa asioita raskaammin kuin toisten. Ja onhan se vakava asia jos sisar on sairaana. Ootteko puhuneet voiko sisko kuolla. Sitä kai se takaa ajaa. Ja ettei se sisko siihen hänen tönimiseen kuole. Ja miten ikävä teillä tulis jos ei olisi kumpaakaan. Vakeita asioita.

 

No kerro sille, kuinka tärkeä se on sinulle. Eihän teillä ole tapana puhua itsensä tappamisesta, kun jokin menee pieleen?

Ei ole, ei. Lapsella on ollut rankkaa, siskonsa oli vakavasti sairas. Mutta ollaan parhaamme yritetty huomioida tätä toista lasta ja säästää heitä huolelta. Pyysimme neuvolasta keskusteluapua lapselle aikaisemmin, mutta ei saatu

Eli olitte itse jo aiemmin huolissanne lapsesta ja pyysitte apua? Nyt luulisi apua heltiävän.

 

Kannattaisi kysellä miksi ja mitä tapahtunut?
Terveisin: se joka yritti tappaa itsensä jo ekalla luokalla.

Kyselin ja kyselin, mutta ei suostunut puhumaan. Sitten lopulta itkien kertoi, että se harmittaa kun satutti tänään pikkusiskoaan ajattelemattomuuksissaan. Mutta hänelle ei siis suututtu siitä tapahtuneesta, en tiedä miksi tuo pieni ottaa niin vakavissaan aina kaiken ja syyttää itseään niin raskaasti

Anna aikaa ja kerro ettei ole mitään sellaista asiaa mitä ei voisi äidille kertoa, että mikään ei ole niin paha asia että äiti hylkäisi tms. (pelko hylkäämisestä voi olla hyvin todellinen )
Voi olla että tuo "satutin pikkusiskoa" tuli hätätarinana kun ei oikeeta syytä halua/pysty kertoa. Toisaalta luin että sisko on ollut vakavasti sairas.. olisiko kuullut teidän puhuvan siitä huolestuneesti? tai kuullut teidän puhuvan kuolemasta jotain? pelkää että sisko voi kuolla?

Ei olut tarkoitus pelästyttää tuolla aikaisemmalla kirjoituksellani, minulla ei ollut ketään joka olisi kysellyt asioista ja olin joutunut kokemaan ihan liikaa.
Käsitys kuolemasta oli tuolloin ekalla luokalla vielä sellainen että se ei olisi lopullinen tila vaan että voisin tulla takaisin.
:hug:

 

Ikä on 5 vuotta

Menin nyt itse vähän shokkiin, en tiedä kuinka tosissaan mun pitää tämä ottaa

No hei, tuon ikäinen on semmosessa kehitysvaiheessa, jossa alkaa pohtia kuolemaan liittyviä asioita. Ja ehkä ilmaisee ajoittaista pahaa oloaan puhumalla kuolemasta. Esikoisen kanssa hermstuin totaalisesti noista jutuista, mutta keskimmäisen kanssa olen ottanut ihan rauhallisesti ja vaikkapa kertonut mitä tarkottaa olla kuollut ja että meille tulis kauhee suru jos häntä ei enää olisi.
Että jäitä hattuun vaan, elä ainakaan ala hysterisoitumaan, ne on vaan puheita. Eikä vielä vaadi mitään kasvatusneuvolaa tai psykiatria.....
Voithan kysyä neuvolasta miten toimia, jos mieltäsi oikein kovasti painaa.

 

Sano sille et "kyllä kaikki vielä järjestyy. mä rakastan sua silti" tai jotakin tollasta, psykologit on MUN mielestä ihan hyödyttömiä koska siellä vaan jutellaan ja jutellaan ja annetaan jotakin masennus lääkkeitä. Ei lapsi edes kuuntelisi psykologia... mullekki se anto niitä sellasii masennus lääkkeitä... en muista minkä nimiset lääkkeet oli mut ei auttanu... piristi vaan vähän mut olin silti masentunu ja häippäsin psykologilta. luuletteko te urpot oikeesti et tommonen 5 vuotias lapsi kuuntelis jotain tuntematonta henkilöä (eli psykologia) ? Sun lapses tarvitsee mahdollisiman paljon rakkautta ja huomiota. viettäkää enemmän aikaa yhdessä ja käykää vaikka jossaki eläinpuistossa

 

En halua pelottaa mutta kannattaa ottaa hyvin vakavasti.

Itse olen 25 vuotias nainen joka on sairaslomalla masennuksen takia.
Halusin jo pienenä kuolla pois 5 vuotiaana, teiniässä ja nyt. Minulla on aina ollut tunne ettei elämä ole minua varten.