Miten pitää lippu korkealla? Miten te muut lapsettomuudesta kärsivät teette sen?

[Suruaika alkaa?]

Olemme nyt yrittäneet (vasta) 1,5 vuotta vauvaa, enkä ole raskautunut vielä kertaakaan. Viimeksi olin aivan satavarma että olen raskaana, kuukautiset viikon myöhässä, ihan hillitön määrä eri oireita ym., mutta en uskaltanut tehdä testiä ennen kuin viikko olisi täysin kulunut umpeen menkkojen alkamispäivästä (negoja tehneenä halusin olla varma, että on luotettava nega). Ja sitten alkoivat menkat.

Facebook on ihan täynnä vauvauutisia koko ajan, valehtematta joka toisen statuksen aiheena on "Meillä odotetaan", "Lapsiperheen elämää" tai "Ristiäiset/ vauvakuvia" tmvs. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta kun asiaa, mutta näin se on vaikeaa.

Olen toki onnellinen muiden puolesta – esimerkiksi vanhemman siskoni, jonka kanssa aloimme yrittämään yhtä aikaa ja nyt hän on raskaana,minä en, mutta tuntuu aina vaan vaikeammalta, kun itselle ei koskaan tule niitä uutisia.

Miten te muut vauvaa yrittävät ja aina vaan epäonnistuvat pidätte lippua korkealla? En haluaisi vaipua epätoivoon.

Niin ja meillä siis clomit olleet apuna 3 kuukautta, minulla pco. Nyt varmaankin nostamme clomiannostusta 2 päivässä, nyt ollut vain 1 per päivä.

 

["Äiti-ihminen"]

Clomit auttavat todella usein. Itselläni oli/on PCO ja tuollahan nuo Clomivauvat porskuttaa, murkkuja molemmat. Molempien kohdalla taisin syödä puoli vuotta ja sitä ennen yritystä Terolutin turvin 1,5 v. Teillekin tulee vielä lapsi/lapsia, älä luovu toivosta, tänään on hyvä päivä olla elossa! Kaikki ajallaan!! Halauksia ja tukea täältä ruudun toiselta puolen!!

 

["Vieras"]

Ei se ihmisarvo ole kiinni lapsista.

 

[kana]

Ihan hyvä "ennuste" on kai monella pco(s)laisella

Itselle pcos ja lapsettomuus ei tulleet sinänsä yllätyksenä, oli aina ollut sellainen tunne. Kaikenlaista ajatusta ja tunnetta on ollut. Välillä olin sitä mieltä, että en oikeasti haluakkaan lapsia ja että hyvä, etten ole raskaana. Tuo oli varmaan joku oman mielen puolustuskeino niitä muita tunteita vastaan.

Mutta joo, kyllä tästä selvitään, yritystä takana on siis nyt kohta 3 vuotta.

Ja olen ottanut tavaksi kaikille vauvan utelijoille kertoa, että en voi saada lapsia todennäköisesti ilman hoitoja. On loppuneet kyselyt

 

["vieras"]

Meillä 3 vuotta lapsettomuutta takana ennenkuin 2. IVF-hoidosta tärppäsi. Minäkin ehdein monet itkut itkeä ja ajattelin loppuelämämme ilman lapsia. Meitä auttoi miehemme kanssa ajatus siitä, että elämämme on muilta osin hyvää, rakastamme toisiamme ja olemme terveitä. Arki pyöri vallan lapsettomuus mielessä. Jotenkin sitä ajatteli, että arki ja se oikea elämä alkaa vasta sitten kun saadaan lapsi. Kun tuosta ajatuksesta päästiin eroon, mieli keveni ja raskauduin. Voimia sinulle ja iloista mieltä kaikesta huolimatta!

 

["Hhh"]

Hakeutukaa hoitoihin jollei tärppää. Turha odottaa ensin vuosia. Ystäväni yrittivät viisi vuotta kevyemmin keinoin kunnes ekasta keinohedelmöityksestä syntyi vauva.

Odotellessa, älä pode syyllisyyttä jos toisten vauvauutiset tuntuvat pahalta. Se on ihan ok, kun et ääneen heille mesoa. Ystävälle voit harmiksesta sanoakin.

 

["mami"]

[QUOTE="Hhh";28899143]Hakeutukaa hoitoihin jollei tärppää. Turha odottaa ensin vuosia. Ystäväni yrittivät viisi vuotta kevyemmin keinoin kunnes ekasta keinohedelmöityksestä syntyi vauva.

Odotellessa, älä pode syyllisyyttä jos toisten vauvauutiset tuntuvat pahalta. Se on ihan ok, kun et ääneen heille mesoa. Ystävälle voit harmiksesta sanoakin.[/QUOTE]

Hehän ovat hoidoissa.

Meillä hieman samanlainen tarina. Vauvaa yritettiin monta vuotta, kunnes aloitin clomit. Muutama kierto yhdellä pillerillä ja sitten nostettiin puoleentoista. Sanoin lääkärille että en ala kalliita pillereitä pilkkomaam joten nappasin kaksi ja silloin tärppäsi nyt tuo vauva täyttää vuoden.

Nautimme myös kahdenkeskisestä ajasta paljon. Rasittavinta oli ympäristön suhtautuminen lapsettomuuteen. Saimme kuulla joko latteuksia siitä miten kannattaa nauttia kun ei ole lapsia, tai sitten huonosti peiteltyä säälinsekaisia höpötyksiä. Jotkut ihmiset eivät halunneet olla tekemisissäkään, ilmeisesti ihmisarvomme oli lapsista kiinni. Nyt kun on lapsi, seura kiinnostaa kummasti mutta juna meni jo

Sanon samaa kuin joku aiempi, eli älä pode huonoa omaatuntoa negatiivisista fiiliksistä! Ne ovat inhimillisiä, ja niitä vastaan tappelu on ihan mahdotonta. Älä kuitenkaan jää rypemään, vaan nauti elämästä ja pitäkää toivoa yllä lapsen suhteen. Tsemppiä <3

 

["vieras"]

Koittakaa nyt hyväksyä tilanne,että lasta ei tule. Älkää ainakaan mihinkään hoitoihin menkö.
Ei kaikkia naisia ole tarkoitettu lisääntymään. Elämän voi elää muutenkin.
Ymmärrän sun surun,mutta sinä et ole tämän pallon ainoa asukas.

 

["vieras"]

Itse en koskaan kärsinyt varsinaisesti lapsettomuudesta. Esikoista tehtiin yli vuosi ennen kun tärppäsi, seuraavaa ei edes yritetty itse tehdä vaan adoptoitiin. Toki tähän kului vuosia mutta kun tiesin että tuo mahdollisuus on olemassa niin en koskaan ollut epätoivoinen asian suhteen. Kannattaa avoimesti puhua asiasta ystäville jne että muutkin ymmärtävät paremmin miltä teistä mahdollisesti tuntuu.

 

[heipp]

Meillä lapsettomuutta takana yli 6v. Monenlaista ajatusta on ehtinyt olla tuona aikana, välillä päätettiin ettei edes yritetä ajatuksen tasollakaan, välillä ajateltiin jopa että älä sitten onnistu, ei me edes haluta lapsia! Mun terveydentila esti hoidot aiemmin, ja myöhemmin selvisi, että vikaa olikin enemmän miehessä, toki mullakin asian suhteen omat haasteensa. Tuon miehen dignoosin jälkeen oltiin jo heittää hanskat tiskiin, mutta päätettiin, että yritetäänhän nyt kuitenkin ne hoidotkin, eipä niiltä paljoa odotettu, kun tilanne oli niin mutkallinen. Jättimäinen yllätys pamahti, ekasta hoitokierroksesta lähti vauva kasvamaan, nyt elellään jo loppuraskautta! Tunteet on ehtineet tehdä sen sata kuperkeikkaa, tämänhän piti olla toivotonta ja mahdotonta..

Sulle ap, sekä muillekin samassa tilanteessa oleville rutkasti voimia ja jaksamista. Kyllä se vielä onnistuu!

 

[M32]

Eivät kaikki lapsettomat kärsi lapsettomuudesta, eikä lasten saaminen ole mikään edellytys rikkaalle, onnelliselle elämälle. Kannattaa miettiä, kumpuaako oma onnettomuus todella siitä, ettei ole lapsia, vai siitä, ettei saa jotakin, mitä oikein kovasti haluaa. Tämä jälkimmäinen ongelma on nimittäin tietyssä mielessä helpompi ongelma ratkaista.

 

[-StrawBerry-]

mulla kans pcos ja lopulta kahden vuoden yrittämisen jälkeen raskauduin koeputkihedelmöityksellä. musta tuntuu että mä en kyllä onnistunut silloin pitämään sitä lippua korkeella vaikka kuinka yritin. se vaan oli niin rankkaa kuunnella muiden hyviä uutisia

 

["vieras"]

Jos olisin ap, ehdottomasti laittaisin samantien adoptio paperit vetämään. Toki yrittäisin koeputkihedelmöitystä mutta en jättäis sen varaan. Adoptio prosessi on pitkä joten se kannattaa aloittaa mahdollisimman pian!