Miten perhepäivähoito onnistunut kotonaolon jälkeen?

[äityli]

Hei! Meidän tyttö aloittamassa perhepäivähoidossa 2 vuoden kotonaolon jälkeen. Ei ole juurikaan tottunut olemaan muiden kuin vanhempien hoidossa. Reipas, mutta temperamenttinen tyttö, joten en tuon viihtyvyyden puolesta olekaan huolissani. Varsinkin kun on ainoa lapsi niin muiden lasten seura tekee vain hyvää! Mutta, mutta.. Miten olette itse vanhempina pystyneet luottamaan tuohon täysin tuntemattomaan hoitajaan ja hänen metodeihinsa? Onhan meilläkin tuo harjoittelu ja tutustuminen käynnistymässä mutta mihin asioihin pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota, mitä pitäisi osata vaatia jne.? Tälläkin hoitajalla 2 omaa lasta, joista vanhempi pitää saattaa esikouluun, nuorempi on 4-vuotias. Sen päälle tulevat kolme hoitolasta, 2 parivuotiasta ja yksi puolitoista vuotias. Tämänkin palvelun meidän tytölle kunta ostaa yksityiseltä perhepäivähoitajalta. Onko kaikilla perhepäivähoitajilla tosiaan näin monta lasta hoidettavanaan vai voisinko vaatia esim. pienempää lapsimäärää/toista hoitopaikkaa? Kunta ilmoitti että kaikki päiväkotihoitopaikat on täynnä ja ainoastaan perhepäivähoitopaikka on tarjolla. Yöunethan tässä menee...Minusta lapsen hoitopaikan pitäisi olla sellainen että sinne voi lapsensa hyvällä mielellä jättää. Onko muillakin vanhemmilla tällaisia tuntemuksia? Jos olisi taloud. mahdollista niin varmasti jatkaisin kotonaoloa vielä ainakin vuoden, mutta mutta..

 

[Kaisla]

Käsittääkseni yhdellä hoitajalla saa olla 4,5 lasta kerrallaan. Eli esikoululainen vastaa puolikasta. Aika hurjalta kyllä kuulostaa lasten iät, varsinkin jos nämä kaikki kolme pientä ovat vielä vaipoissa. Voi olla hoitajan jaksaminen koetuksella.

Omalla perhepäivähoitajallamme oli kaksi 1-vuotiasta ja yksi 5-vuotias hoitolapsi, mutta hän ei suostunut ottamaan enää kolmatta vaippaikäistä (vajaat 2-vuotias) hoitoon omaan jaksamiseensa ja lasten hyvinvointiin vedoten, mikä oli mielestäni kaikkien kannalta hyvä asia. Liika on liikaa yhdelle ihmiselle. Kannattaa nostaa asiasta meteli, sillä meidänkin tapauksessa väitettiin, että kaikki paikat ovat täynnä, mutta lopulta kuitenkin 2-vuotiaalle löytyi paikka muualta.

Hoitotädin kanssa tehdään hoitosopimus. Siinä vaiheessa sinun on avattava suusi ja tehtävä täysin selväksi, miten haluat lastasi kohdeltavan ja hoidettavan. Kaikki kirjataan ylös. Siinä vaiheessa, kun lapsi jo puhuu, voit kysellä häneltä päivien sujumisesta. Kyllä lapsi kertoo, jos jotain epäilyttävää tapahtuu, esim. joka päivä syödään pelkkää makaronia ja ketsuppia tai ollaan pelkästään ulkona.

Oma lapseni aloitti hoitouransa 2 viikkoa vaille 1-vuotiaana, mikä on ihanteellinen ikä hoidon aloittamiseen. Vanhemmilla lapsilla on enemmän sopeutumisvaikeuksia. Meillä kävi hyvä tuuri hoitopaikan suhteen. Perhepäivähoitaja on todella mukava ja lapsirakas ihminen. Hän tekee monipuolista ja maistuvaa ruokaa lapsille. Oma lapseni on viihtynyt hoidossa hienosti heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Ei ole kertaakaan jäänyt itkemään äidin perään.

 

[Lina]

Tuo ryhmäkoko on ihan lainmukainen. Pieniä on tosin aika paljon. Meilläkin on perhepäivähoitajalla yksi vuoden ikäinen, yksi kaksivuotias (oma poikani) ja kaksi kolmevuotiasta + hoitajan oma poika, joka on ekaluokkalainen. Hyvin ovat selvinneet. Mutta ei hoitaja viime keväänä ollut oikein iloinen kun kuuli, että hoitoon tuleva uusi lapsi on vielä pienempi kuin oma poikani (=kolme vaippaikäistä).

Tuosta iästä sen verran, että poikani oli puolitoistavuotias aloittaessaan hoidon. Itkua riitti ja lapsi oli väsynyt vähän väliä. Kesän hän oli kotona (minulla on pitkä loma) ja kesän jälkeen meni samaan paikkaan takaisin. Pelkäsin, että noinkohan hoitoon jääminen taas on yhtä raskasta. Kesän aikana lapsi kuitenkin kasvoi, oppi puhumaan ja "eikkimään" enemmän, kotona oli jopa tylsää äidin kanssa. Nyt syksyllä hoitoon sitten onkin ollut tosi mukavaa mennä. Olen siis sitä mieltä, että parivuotiaalle hoitopaikka voi olla tosi kiva juttu, puolitoistavuotiaalle se ei vielä sitä ollut.. Mutta tässäkin lapset ovat tietysti yksilöitä.

Niin ja kaikista asioista kannattaa jutella hoitajan kanssa avoimesti, myös niistä hankalista (jos tuntuu, että joku mättää). Sillä tavalla hoitosuhteesta muodostuu hyvä ja luottamuksellinen. Minäkin pelkäsi etukäteen sitä, miten uskallan luottaa hoitajaan. Yhtenäkään päivänä en ole ollut huolissani hoidon aloittamisen jälkeen.

Tsemppiä!