Miten parisuhteenne on muuttunut lapsen syntymän jälkeen?

Heippa, tälläsen kekskustelun pistin sitten aluille. Itse olen vuonna 85 syntynyt ja mieheni 82, meille syntyi tyttö helmikuussa, ja jotenkin minusta tuntuu, että lapsi on muuttanut meitä hurjasti! Kotitöitä mies ei edelleenkään tee, mikä on mielestäni hyvä,koska pidän itse kotitöistä. Mutta suhteen laatu muuttui kovasti, puhumme avoimesti kaikesta, seksi on parempaa siis paljon paljon parempaa. Kumpikin oli jo kyllästynyt siihen rutiiniin seksissä! Hemmottelemme toisiamme iltaisin, mieheni on jopa ostanut rentouttavia öljyjä ja kaikkea ihanaa..
Joskus ihmettelen miten lapsi perheen vanhemmilla ei ole aikaa toisilleen, meillä sitä on ihan riittämiin. Herää kysymys pääsemmekö liian helpolla? Tyttäremme nukahtaa ennen kahdeksaa ja joskus herää vasta joskus aamuyöstä.
Pistäkääpä muutoksia suhteestanne tulemaan!

 

Kyllä meillä lapsi, tai nyt oikeastaan lapset, ovat muuttaneet suhdetta, mutta ei välttämättä huonompaan. Aluksi tietysti ensimmäisen lapsen tulo muutti suhdetta kun parisuhteeseen tulikin yhtäkkiä kolmaskin pyörä, mutta kaiken kaikkiaan lapset ovat lähentäneet meitä. Oma ja varsinkin yhteinen aika on nykyään kortilla, kun kaksi vipeltäjää vie kaiken sen ajan kun ollaan pirteimmillään, harvemmin jaksetaan mitään kummallista enää tehdä kun lapset jo nukkuvat. Mutta seksi on meilläkin parantunut, en tiedä osaanko nyt jotenkin paremmin rentoutua, mutta parempaa se on nyt kuin ennen.

Lapset muuttaa suhdetta joka tapauksessa, meillä ainakin on pitänyt opetella organisointikykyä ja kekseliäisyyttä ajankäytössä, ennen sitä tehtiin mitä milloinkin huvitti suurin piirtein. Lapset tuovat puolisossa myös uusia piirteitä esiin, esim. musta on hauska katsoa miten mies leikkii lasten kanssa ja miten helliä tunteita miehellä on lapsia kohtaan. Ennen kaikkea me ollaan lähennytty, mutta välillä on rankkojakin aikoja varsinkin silloin kun lapset sairastavat paljon, silloin vaaditaan extra annos kärsivällisyyttä. Kyllä lapsiperheen arki on välillä mielestäni aika uuvuttavaa ja ymmärrän tosi hyvin niitä jotka valittavat ajanpuutteesta ja väsymyksestä, mutta silti en kadu pätkääkään lasten hankkimista vaan meille he ovat rikkaus myös parisuhteelle!

 

meillä suhde kääntyi vankkaan alamäkeen jo odotusaikana eikä synnytyksen jälkeen tilanne ole parantunut yhtään, vakavasti olen miettinyt että meidän pitäs erota, mutta on se lopullisen päätöksen teko vaikeaa \|O eli tällä hetkellä jahkailen jatkaa ei jatka päätösten välillä :/

 

meillä myös parisuhde lähti alamäkeä jo raskausaikana, ennen raskautta oltiin oltu yhdessä jo kymmenen vuotta ja sitä ajatteli ettei mikään voi koskaan horjuttaa tätä liittoa, mutta niin on vaan käynyt, että miehen mielestä olen muuttunut rasittavaksi, väsyneeksi naiseksi, joka ei ole koskaan tyytyväinen. Lapsemme ei ole nukkunut kokonaista yötä vielä kertaakaan on nyt 1,3v ja olenhan minä todella väsynyt...kun univelka painaa...ja hoitoapua on saatu vain vähän. Seksi on tosiaan ehkä parempaa kuin ennen, muttei se auta kireään ja huonoon ilmapiiriin kotona. Meillä ei ole aikaa toisillemme se on fakta. Vaikka lastamme molemmat paljon rakastetaankin, parisuhde on kärsinyt paljon.