Miten parisuhteenne muuttunut vauvan myötä?

[miten teillä?]

Miten sinun ja puolisosi välit ovat muuttuneet vauvan tultua taloon? Koetko parisuhteen onnellisemmaksi vai onnettomammaksi nyt kuin ennen vauvaa? Entä itsesi noin muuten?
Mitä odottaisit puolisoltasi enemmän, missä olet pettynyt häneen? Entä onko päinvastoin?

Meillä hihat palaa päivittäin.. Mä olen väsyksissä yövalvomisista ja kotona olosta, räkytän varmasti aivan turhastakin. Olen nalkuttaja, vaikken sitä tahtonut... Mies on mielestäni turhan laiska lapsen suhteen. Odottaa, että minä menen ja hoidan jos vauva kitisee, ei mielellään jaa yöhoitoja tms. Toisaalta vauvan kanssa ollessaan on todella ihana ja tuntuu hyvältä huomata miten rakastaa lasta. Suhde on toisaalta syventynyt, koska olemme enemmän "me" nyt vauvan tultua. Toisaalta koen että mies välillä niin kaukana, hellyys menee vauvaan. Seksiä kumpikaan ei juuri jaksa ajatella, sen minkä teemme on ohi viidessä minuutissa.

 

[ainiinku]

Parisuhde ???
Öh...oon mä ton sanan jossain kuullut...mut mikä se siis on ??
Ei muistu enää mieleen.....

 

[no ei ny noin huonosti kumminkaan]

No ei meillä ehkä ihan noin surkea tilanne ole kuin äskeisellä kirjoittajalla, mutta ei suhde enää niin romanttinen ole kuin mitä se oli joskus.. Täälläkään seksi ei mitään ihmeellistä ole, oikein toivon että se on nopeesti ohi että pääsee nukkumaan tai muihin puuhiin.. ei me kyllä mitään pitkän kaavan sekstailijoita olla kyllä ennen vauvaakaan oltu, mutta nyt toimitukset on entistä lyhyempiä. Vauva on 10 kk.

Kahden keskistä aikaa ei muutenkaan enää niin kauheasti ole, mutta muuten koen että meidän suhde on ihan hyvä. En osaa sanoa, olinko onnellisempi ennen vauvaa, ehkä vähän..

 

[vanhemmuudesta nauttien]

Mua vaivaa, kun ainoa kahdenkeskeinen aika olisi vauvan käytyä iltaunille. Mutta koska vauva nukahtaa kymmeneltä ja herää siitä jo 3-4 tunnin päästä ekalle yösyötölle, on minun luikahdettava samaan aikaan sänkyyn.. Mies harmittelee, enkö voi jäädä hänen kanssaan olohuoneeseen katselemaan leffaa ja juttelemaan. Koen huonoa omaatuntoa, mutta pakko saada unta.. Ei siis yhteistä aikaa, riitoja syntyy jatkuvasti.

 

[sama peli]

Mua vaivaa, kun ainoa kahdenkeskeinen aika olisi vauvan käytyä iltaunille. Mutta koska vauva nukahtaa kymmeneltä ja herää siitä jo 3-4 tunnin päästä ekalle yösyötölle, on minun luikahdettava samaan aikaan sänkyyn.. Mies harmittelee, enkö voi jäädä hänen kanssaan olohuoneeseen katselemaan leffaa ja juttelemaan. Koen huonoa omaatuntoa, mutta pakko saada unta.. Ei siis yhteistä aikaa, riitoja syntyy jatkuvasti.

Sama peli täällä ja lapsi jo 1,5v... Suhde siis huonompi kuin ennen lasta, onnellisuus myös alamäessä vaikka toki lapsi tuo paljon ilonkin hetkiä ja välillä koemme mukavia "meidän perhe"-tapahtumia.

 

[ModestyB]

Mua vaivaa, kun ainoa kahdenkeskeinen aika olisi vauvan käytyä iltaunille. Mutta koska vauva nukahtaa kymmeneltä ja herää siitä jo 3-4 tunnin päästä ekalle yösyötölle, on minun luikahdettava samaan aikaan sänkyyn.. Mies harmittelee, enkö voi jäädä hänen kanssaan olohuoneeseen katselemaan leffaa ja juttelemaan. Koen huonoa omaatuntoa, mutta pakko saada unta.. Ei siis yhteistä aikaa, riitoja syntyy jatkuvasti.

Kun vauva on pieni, voi iltaimetys sohvalla olla sitä yhteistä aikaa, jolloin istutaan vierekkäin, jutellaan ja katsotaan leffaa. Eihän se aina niin rauhallista ole, mutta kuitenkin. Ei kannata odottaa juttelun kanssa sitä, että on täydellinen tilanne, sellaisia tulee kerran vuodessa tahdilla.

Aikaa ja tilanteita pitää alkaa ajatella uudella tavalla, enää ei tosiaan ole sellaisia kahdenkeskisiä aikoja kuin ennen, mutta hyvää parisuhdeaikaa on myös perheaikana eli yhdessä vauvan kanssa.

Seksin suhteen vauvan päiväunet viikonloppuna kannattaa käyttää hyväksi. Samoin myöhemmin aamun lastenohjelmat.

Opetteluahan tämä vaatii ja oivalluksia, että missä juuri meidän arjessa on rauhallisia hetkiä, parisuhdetaskuja, mutta on se lapsi lapselta helpompaa .

 

[...,,,]

Kyllähän täällä kiukutellaan enemmän kuin ennen, ja usein turhasta. Kumpikin on väsynyt jne. Me kyllä harrastamme seksiä, ei toki ole mikään tunnin tuokio useinkaan, mutta kuitenkin molempia(useimmiten) tyydyttävä. Lapsi on monesti herännyt lähes 8 kertaa sen aikana, mutta ei sekään aina haittaa. Välillä kyllä menee halut. Ja tosiaan kaikki lapsen unet käytetään hyväksi ja ollaan yhdessä mikä voidaan.
Minäkin valitan aina, kuinka mies on liian vähän lapsen ja minun kanssani yms. mutta uskon, että tämä vaihe menee ohi.