Ä
äiti ja isä
Vieras
Hurja umpikuja
Ensin minä olin kotiäitinä vuosia ja mies kävi töissä. Silloin kaipasin miestäni ( teki joskus myös työmatkoja kauemmas eli oli pidempäänkin pois kuin normaali työpäivän, ja työmatkatkin oli pitkiä joten ihan perustyöpäiväkin venyi helposti 10 tuntisiksi ).
Sitten minä palasin töihin ja mies jäi koti-isäksi. Minulla lyhyt työmatka ja vaihtelevat työajat. Nyt ollaan molemmat kotona näin kesällä.
Mies kaipaisi matkalle ja kaipaisi myös aikaa minun kanssani kahdestaan jossain reissussa. Etelänmatkasta haaveilee mutta vaikka lastenhoitokin olisi järjestetty niin itse en tahtoisi lähteä kahdestaan. En tahtoisi välttämättä ollenkaan mutta jos tahtoisin niin tahtoisin ottaa lapset mukaan. Ollaan kerran oltu kahdestaan ja kerran lasten kanssa lomalla.
Mutta minulla siis on tämä ongelma suurempi. Koska itse kaipaan aikaa omien kavereiden kanssa. Olen innosta piukeana kun saan suunnitella kesäreissua kaverini kanssa ja suunnitella toisen ystävän kanssa illanistujaisia.
Mutta kun ollaan tässä koko ajan kotona nyhväämässä, mies ei käy missään ( ei harrasta mitään, ei tapaa kavereita juuri koskaan jne. ) niin ei vain jotenkin itseäni innosta ajatus kahdestaan lähteä mihinkään. Tahtoisin nähdä muitakin ihmisiä.
Ja mielelläni laittaisin mieheni vaikka viikoksi jonkun kaverinsa kanssa lomalle
Mutta kun kaikilla on jo kesälomasuunnitelmat tehty niin ei kukaan ole näin pikasesti mihinkään lähdössä.
Mutta MITEN saada yhdistettyä omat toiveet ja haaveet niin ettei kummankaan tarvitisi väkisin mitään tehdä? Miten saisin itseni innostumaan ajatuksesta kahdestaan käydä jossain?
Mikä voisi olla hyvä lapsivapaan vietto tapa? Ei tykätä kylpylöistä eikä risteilyistä. Ja sinne etelänlomalle en tahtois :/
Ensin minä olin kotiäitinä vuosia ja mies kävi töissä. Silloin kaipasin miestäni ( teki joskus myös työmatkoja kauemmas eli oli pidempäänkin pois kuin normaali työpäivän, ja työmatkatkin oli pitkiä joten ihan perustyöpäiväkin venyi helposti 10 tuntisiksi ).
Sitten minä palasin töihin ja mies jäi koti-isäksi. Minulla lyhyt työmatka ja vaihtelevat työajat. Nyt ollaan molemmat kotona näin kesällä.
Mies kaipaisi matkalle ja kaipaisi myös aikaa minun kanssani kahdestaan jossain reissussa. Etelänmatkasta haaveilee mutta vaikka lastenhoitokin olisi järjestetty niin itse en tahtoisi lähteä kahdestaan. En tahtoisi välttämättä ollenkaan mutta jos tahtoisin niin tahtoisin ottaa lapset mukaan. Ollaan kerran oltu kahdestaan ja kerran lasten kanssa lomalla.
Mutta minulla siis on tämä ongelma suurempi. Koska itse kaipaan aikaa omien kavereiden kanssa. Olen innosta piukeana kun saan suunnitella kesäreissua kaverini kanssa ja suunnitella toisen ystävän kanssa illanistujaisia.
Mutta kun ollaan tässä koko ajan kotona nyhväämässä, mies ei käy missään ( ei harrasta mitään, ei tapaa kavereita juuri koskaan jne. ) niin ei vain jotenkin itseäni innosta ajatus kahdestaan lähteä mihinkään. Tahtoisin nähdä muitakin ihmisiä.
Ja mielelläni laittaisin mieheni vaikka viikoksi jonkun kaverinsa kanssa lomalle
Mutta MITEN saada yhdistettyä omat toiveet ja haaveet niin ettei kummankaan tarvitisi väkisin mitään tehdä? Miten saisin itseni innostumaan ajatuksesta kahdestaan käydä jossain?
Mikä voisi olla hyvä lapsivapaan vietto tapa? Ei tykätä kylpylöistä eikä risteilyistä. Ja sinne etelänlomalle en tahtois :/