Miten päivät kuluu vauvan kanssa?

Miten teillä päivä kuluu kotona yhden lapsen kanssa? Mitä teette?
Mulla on joskus huono omatunto siitä etten kauheesti pidä vauvaa sylissä ja juttele, poitsu viettää aika paljon aikaa sitterissä tai lattialla lelujensa kanssa. Melkein päivittäin käydään vaunuilemassakin, kävelylenkillä tai kaupungilla.

Tuntuu että imettämiseen menee jo niin paljon aikaa että tekee mielellään sit kotitöitä tai kattelee telkkaria tai on tietokoneella sillon kun pystyy...

 

Mä taas ehkä pitäisin enemmänkin lattialla, mutta ei poika viihdy! Sellanen sylikissa.. Poika on siis 5,5 kk, minkäs ikäinen sun lapsi on? Mekin käydään kerran päivässä vaunuilee ja jos hyvä ilma on niin kävelee ihan sylissä pitäen. Muuten vaan leikitään lattialla tai lauleskellaan..odotetaan isiä kotiin =) Eli siis aika pitkiltä tuntuu päivät..

 

Mun poitsu on kohta kolme kuukautta, alkanu justiinsa kauheesti hymyileen ja jutteleen ja kyllä me jonkin verran "jutellaankin". Pitkältä tuntuu meidänkin päivät, ensin odotetaan isiä töistä ja sit odotetaan että isi tulee sisälle moottoripyörää laittamasta...
Sain siskoltani kantoliinankin mutta en ole vielä oiken perehtynyt siihen, sekin olis kiva tapa olla yhdessä mutta kädet vapaina muihin hommiin.

 

Mulla on ollut vähän samanlaisia fiiliksiä.. mutta toisaalta, jos vauva tietää sun olevan läsnä, ei pitäisi olla huono juttu. Itse pidin paljon poikaa sitterissä ja lattialla, mutta näki mut aina siitä. Ja siinä touhatessani sitten juttelin hänelle, että tiesi äidin olevan läsnä vaikka ei sylissä ollutkaan. Nyt on 9kk ja osoittaa kyllä, jos en huomioi tarpeeksi ja pyytää syliin mutta pitkiltähän nuo päivät joskus tuntuu, vaikka vaunuillaan täälläkin joka päivä ja viikottain nähdään ystäviä. Joskus sitten saatan leipoa jotain pakkaseen tms..

 

heh..sama juttu meillä ton odottamisen kanssa! ensin tosiaan odotetaan, että isi tulee kotiin ja sitten et herää (joo raskas ruummiillinen työ niin nukkuu yleensä vielä illalla)! mä oon yrittänyt saada uusia mammaystäviä.. toiveena itellä olis päästä joskus muuttaa entiselle kotipaikkakunnalle, siellä olis kaikkee..noh, unelmoidahan saa aina =)

torstaina päästään jussin viettoon, koitetaan jaksaa =)

 

Meillä tyttö on 1kk ja huomenna tulee 3vk lisää.Sitterissä viettää aikaansa,kun on tyytyväinen vain.Mutta sylitellään myös aika paljon,on myös hirmuinen syli lapsi.Mies on kesälomalla,joten ei ole odotteluja.
Nukutaan,vaihdetaan vaippaa,hyssytellään,höpötellään ja lauleskellaan.Nyt ei olla vaunuilemassa käyty.Koko ajan sataa vettä.Jospa illemmalla pääsisi vaunu lenkille.Alkaa tulemaan mökki höperöksi kohta
Nyt tyttö nukkuu päikkäreitä tuolla.Ja kuuluu kyllä öninää.Varmaan kakkia vääntää

 

Meillä päivät soljuu eteenpäin ihan ok. Nyt kun mies ollu jo vkon lomalla ni huomaa kuinka paljon ihanampaa vauva-arki silloin on. Kun oon yksin ni poikaa kun ei toki saa kellekään hetkeks syliin et ite sais levähtää ni joskus tuntuu uuvuttavalta. Eli esim. sillon ku poika huutaa ja kitisee vaikka neljättä tai viidettä tuntia putkeen..

Mut meil poika on sylissä, sit vaihdetaan vaippaa ja kakatetaan vadille kun vaippa on otettu pois (eli hieman harrastetaan VVV:tä, mut jos huutaa kovin ni sit het annetaan olla ja annetaan kakkia vaippaan jos siltä tuntuu. Mut useimmiten pieni ei kyl tykkää enää kakkia vaippaan, et miltei joka kerta kakka tulee ku vadin ylle mennään).

Sit yleensä vaipan vaihdon jälkeen naureskelee iloisena hoitoalustalla ku on saanu kakan pois painamasta ni sit "jutustellaan". Sit jossain vaihees hermostuu ja otan taas syliin. Vaunulenkeillä käydään kerran pari pvässä. Poika ei kovin kamalasti oo ny viihtyny missään muualla ku sylissä, olalla tai sit tissillä ni eipä oo hirmusti kotitöitä tullu tehtyä ku yksi oon ollu.

Ja juttelen toki pojalle joka välissä aina jotakin. Eli sillo ku vaippaa vaihdan, puen, riisun tai muuta ni aina mie oon jotain höpöttämässä Ja kun poika on iloisella tuulella ni sillo saa monen monta hymyä ja paljon naurua ja naurun kiljahduksia tulemaan ku juttelen ja lepertelen =)

Miehen työ niin epäsäännöllisen epäsäännöllinen, et ei juuri ootella isiä kottiin. Jos vaavi huutaa monta tuntia putkeen ni sillo ootan ku kuuta nousevaa, et mies tulis ja pääsis ite levähtää ees hetkeks. Mut likipitäen noin meil päivät menee Poika nyt siis reilu 2kk, pian 2,5kk

 

Itse yritän täällä just luoda päivä- ja iltarutiineita 4 kk vauvalle. Ollaan tosi paljon kahdestaan, onneksi meillä on aina itketty vähän, oikeastaan vain jos on yliväsynyt, niin että jos keskityn siihen, että tyttö pääsee tarpeeksi aikaisin nukkumaan, niin ei itke lainkaan. Koska viime aikoina on kuitenkin ruvettu itkemään melkein aina ennen nukkumaan menoa ja pari kertaa on oikein huudettukin kurkku suorana, niin tosiaan yritän keksiä jotain rutiineja, joiden avulla tytön saisi nukkumaan myös illalla ihan rauhallisena. 15 minsan itku ei varmaan ole edes kauhean paljon, mutta itseä rassaa kyllä sekin.

Mutta noin yleensä ottaen lähdetään kantoliina/kantoreppukävelylle n. 1 h heräämisen jälkeen, viime aikoina olen yrittänyt totuttaa myös vaunuihin. Kantoliina on musta tosi ihana keksintö, saa läheisyyttä vauvan kanssa ja samalla on kädet vapaat laittaa ruokaa ja vaikka imuroida, imurointi tuntuu rauhoittavan myös vauvaa, jos on levoton.

Leikkimatolla on viihtynyt myös aina aika hyvin, kun on pari lelua siinä seurana, minä kyllä juttelen paljon ja käyn välillä myös kutittelemassa ja pusuttelemassa, tyttö onkin aina ollut varsin hyväntuulinen tapaus.
Yleensä kerran päivässä myös katsellaan kuvakirjaa, kovaa kirjaa itse jo kääntelee sivuja, pehmeitä kirjoja sen sijaan yritetään tunkea suuhun

Sitten iltapäiväunien jälkeen taas kävelylle. Kävelyista vauva tykkää kaikkein eniten, varsinkin kun koko kylä (asumme lapsirakkaassa Italiassa) tulee aina ihastelemaan ja tytö vastaa hymyillen ja kikatellen kohteliaisuuksiin.
Sitten yöpuulle mennäänkin jo klo 19 maissa, niin itselle jää pari tuntia omaa aikaa. Herää joka tapauksessa klo 7-8 maissa, oli mennyt nukkumaan sitten klo 19 tai klo 22.

Päivällä oon kyllä typyssä varmaan liikaakin kiinni, mutta oon tosiaan tottunut jutskaamaan ja leikkimään tosi paljon, yritän kyllä opettaa myös itsenäiseen viihtymiseen, ja tosiaan leikkimatolla aika hyvin viihtyykin varsinkin kun oon samassa huoneessa.

 

Siis sitä ei kannata murehtia, jos tuntuu ettei tee riittävästi juttuja vauvan kanssa - jos vauva tyytyväisenä köllöttelee lattialla katsellen äidin touhuja, niin kaikki on hyvin.

Kyllä sen sitten huomaa, jos lapsi on tyytymätön tilanteeseen. Toiset lapset on rauhallisempia ja viihtyvät hyvin itsekseen, toiset taas eivät halua hetkeksikään jäädä yksin.

Ja ihan varmasti jossain vaiheessa vauva/taapero alkaa vaatia enemmän äidin huomiota ja äitiä mukaan leikkeihin eikä äiti saa hetken rauhaa muutenkuin iltaisin lapsen nukahdettua...

Eli mun neuvoni on, että jos vain vauva viihtyy, niin antakaa köllötellä lattialla tai sitterissä paikassa, josta näkee äidin ja pystyy seurailemaan äidin puuhia ja jutelkaa samalla siinä esim. ruokaa laittaessa, että mitä teette niin samalla tulee vähän vuorovaikutustakin. Ei tarvi mitään sen kummempaa - kunhan lapsi saa olla arjhen touhuissa läsnä.

 

Siis sitä ei kannata murehtia, jos tuntuu ettei tee riittävästi juttuja vauvan kanssa - jos vauva tyytyväisenä köllöttelee lattialla katsellen äidin touhuja, niin kaikki on hyvin.

Kyllä sen sitten huomaa, jos lapsi on tyytymätön tilanteeseen. Toiset lapset on rauhallisempia ja viihtyvät hyvin itsekseen, toiset taas eivät halua hetkeksikään jäädä yksin.

Ja ihan varmasti jossain vaiheessa vauva/taapero alkaa vaatia enemmän äidin huomiota ja äitiä mukaan leikkeihin eikä äiti saa hetken rauhaa muutenkuin iltaisin lapsen nukahdettua...

Eli mun neuvoni on, että jos vain vauva viihtyy, niin antakaa köllötellä lattialla tai sitterissä paikassa, josta näkee äidin ja pystyy seurailemaan äidin puuhia ja jutelkaa samalla siinä esim. ruokaa laittaessa, että mitä teette niin samalla tulee vähän vuorovaikutustakin. Ei tarvi mitään sen kummempaa - kunhan lapsi saa olla arjhen touhuissa läsnä.

Ei asiaa vois paljon paremmin ilmasta!!

Kyllä lapsi ilmasee, jos ei asiat luonaa hänen haluamallaan tavalla! Turha siittä on huonoa omaatuntoa kantaa, jos lapsi viihtyy lattialla tai ittekseen millon missäkin, kyllä terve lapsi omansa osaa vaatia....

Itselläni on kolme lasta ja kaikki olleet aivan erilaisia ja viimeistään nyt kolmannen kohdalla osaan kunnolla relata ja nauttia, jos lapsi viihtyy ittekseenkin jossain eikä aina tarvii kantaa....esikoinen oli vauva-aikana perushelppo, viihtyi jonkun aikaa aina omissa oloissaankin, mut määrätietosesti osoitti myös sen, jos ei homma ollu mieluista. Kakkosta kannoin kirjaimellisesti varsinkin ekat pari kuukautta vain sylissä, suihkuunkaan en päässyt ilman, että poika ei huutanu kaukalossa tai sitterissä. Hirveetä! Nyt kakkosen ollessa 1,5-vuotias on homma alkanu luistaa eikä enää ole maailmanloppu, jos jotain tapahtuu tai en heti ehdi ottaa syliin ja niin päin pois. Kolmonen on vasta vajaa kolmekuinen, mutta tähän mennessä ollu superhelppo tapaus, viihtyy melkein järjestään siinä missä on ja asennossa missä on, nukahtaa ittekseen, syö hyvin, tykkää seurustella niin lattialla ku sylissäkin, kattelee kaukalosta muitten toimia sillon, ku niin vaaditaan ja niin edelleen....

Jokainen lapsi on yksilö ja teki asiat sitten niin tai näin, huonon omantunnon poteminen taitaa kuulua jokaisen äidin luontoon.....mutta ah, niin turhaan!! Kyllä minäkin yhden lapsen kanssa joskus tylsistyin ja kaikki oli samanlaista päivästä toiseen ja teki mieli tehdä sitä ja tätä joskus, mut nyt kolmen kanssa siihen ei ole aikaa, vaikka kuinka haluaisi joskus tylsistyä ja tehdä sitä ja tätä :heart:

 

Imetätkin kerran vielä, saa vauva läheisyyttä siinä. Että älä huoli! Ja mikäs siinä jos vauva viihtyy noinkin! Nauti. :heart:

 

Imetätkin kerran vielä, saa vauva läheisyyttä siinä. Että älä huoli! Ja mikäs siinä jos vauva viihtyy noinkin! Nauti. :heart:

Samaa olin sanomassa, nauti Se aika koittaa vielä, jolloin et saa tehdä mitään yksin, ja tulet kaipaamaan näitä hetkittäisiä vapaa-ajan ongelmia

ps. tällä en tarkoittanut että vauva on este vapaa-ajan vietolle, vaan ole iloinen että sulla on ns. omatoiminen pikkukiitäjä, auttaa paljon lastakin kun on sen verran itseluottamusta, että pärjää hetkellisesti ilman äidin 100% läsnäoloa metrin etäisyydellä

 

Kovin tutulta kuulostaa monien arki. Isän kotiin odottelua jne. (tänäänkin iskä tuli kotiin töistä vasta ysin jälkeen illalla, eli ei nähnyt tyttö isää ollenkaan tänään...)

Meillä kanssa parin tunnin päästä heräämisestä lähdetään vaunuileen ja sitten päikkäreiden väleillä katsellaan ja kosketellaan leluja ja kirjoja, sekä sylitellään. Aika paljon on vauva (4 kk) minussa kiinni. Alkaa itku heti kun lmenen vessaankin... Omat syömiset täytyy hoitaa päiväunien aikana ja välillä ne on tosi lyhyitä hetkiä. Vaunulenkin aikana kun ei oikein pysty syömään . Sitovaa on, mutta ihanaa se yhdessäolo kuitenkin on. Kyllä mäkin yrittäisin jotain touhuta muutakin, jos vain onnistuis. Ehkä sitten kun tyttö osaa istua...

Tietty vois aamuisin nousta ennen tyttöä, mutta olen niin kovin aamu-uninen, että usein herätään samaan aikaan. Ja illalla tyttö menee klo 21 nukkumaan, itse sitten jaksaa maks. 1,5-2h vielä valvoa... Nyt siis jo nukkumaanmenoaika minullakin!