Miten päästä eksän nyksän vihaamisesta yli?

[Miten päästä vapaaksi.]

Tuossa tuo.

Kyseessä avioero jo muutama vuosi sitten. Vihan perustana on se, et eksä ja tää nyksä oli työkamuja. Suhde alkoi vasta eron jälkeen, mut en pääse irti ajatuksesta, että olis ollu jotain heillä jo liittomme aikana. Eksän nyksällä ei lapsia, mulla ja eksällä 4, jotka jäivät minulle. Olen siis kai katkera entinen, joka kokee arjen välillä liian raskaaksi ja vertaa sitä noiden kahden lapsettoman avio-onneen. Olen välillä tosi väsynyt tähän tunteeseen. Haluaisin jo päästä siitä yli, mutta on todella vaikeaa.

Älkää sitten lyökö enempää.

 

[vieras]

en osaa auttaa, mutta älä kiltti käytä sanaa "nyksä", jotenkin niin hirveä.

 

[fd]

Ota olutta ja mieti, sillä se menee.

 

[zxz]

Kylla Sa siita yli paaset, olet jo hyvalla alulla alotuksestasi paatellen.
voihan siihen menna hiukan aikaa ennenkuin se taysin unohtuu, mutta kun vain yritat niinkylla ne negatiiviset tunteet haipyy.

Love zxz.

 

[v]

ei siitä pääsekään yli pitää vaan olla miettimättä asiaa ja keskittyä muuhun. toivotaan että joskus saa takaisin.

 

[v]

ei siitä pääsekään yli pitää vaan olla miettimättä asiaa ja keskittyä muuhun. toivotaan että joskus saa takaisin.

ei siis miestä vaan itselleen enemmän onnea.

 

[jup]

en osaa auttaa, mutta älä kiltti käytä sanaa "nyksä", jotenkin niin hirveä.

oletko nyksä?

 

[Kimalle84]

Se että sinä löytäisit uuden miehen varmaan auttaisi. Mutta joo, aika syvältä ehkä tämäkin ajatus... Ainoa mitä mulle tuli mieleen. Oli vaan pakko kommentoida koska oli ihanaa lukea miten joku tiedostaa "heikkoutensa" ja haluaa päästä tuollaisesta yli. Liian harva ihminen tajuaa että se ylipääseminen helpottaa hemmetisti omaa elämää.

 

[Huspati Huta]

Koita vaan olla ajattelematta asiaa.

 

[NippaNappaAito]

Aika siihen auttaa. Kaipa se uuden puolison vihaaminen on aika normaali tunnetila, kun sitä asiasta jutellessa paljon tulee esiin.

Kaipa se järki lopulta voittaa, kun ei se viha kannakkaan. Tosin kokemuksella en voi mennä sanomaan, mulla ei mitään vihantunteita tullu vaan pelkkää pettymystä. Sekin lähinnä siihen ihmiseen yksilönä liittyen, ei niinkään exän uutena puolisona.

 

[vieras]

mutta miksi vihaisit entisesi nykyistä jos hän ei ole sulle tehnyt mitään tai teidän eronne eteen?

 

[vieras]

en osaa auttaa, mutta älä kiltti käytä sanaa "nyksä", jotenkin niin hirveä.

oletko nyksä?

no jaa, aika moni taitaa olla. ellei ole suhteessa jossa olette toistenne ensirakkaudet ja ensimmäiset seurustelukumppanit
eli joo olen.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Hmm. Etköhän sinä jotenkin pääse yli asiasta, kun tämän aloituksenkin jo teit.. eli olet jo hyvällä tiellä =)

Ehkä kannattaa miettiä asiaa niin että se miehen uusi ei ole (ilmeisestikään) syyllinen tähän eroon ja että olisitte eronneet joka tapauksessa. Jos epäilet että heillä on jotain juttua ollut jo silloin kun olitte vielä naimisissa, niin voit ajatella asiaa niin että siinäpähän saa sitten hyvän miehen itselleen

Enemmän kai sitä voisi olla katkera sille miehelle, jos hän on eroa halunnut ja on jättänyt sinut yksin teidän lasten kanssa. Tosin tällekin asialle voi tehdä jotain, mikäli mies vielä asuu lähettyvillä? Eli enemmän arkeen mukaan auttamaan. Kannattaa pyrkiä neutraaleihin väleihin jos ette vielä ole, koska se kuitenkin helpottaa asioiden hoitoa ja on lapsillekin parempi tilanne.

Eikä se äitipuolena oleminenkaan niin herkkua ole Vaikka olisi sitä vain joka toinen viikonloppu tai miten vaan.

 

[ap]

Se että sinä löytäisit uuden miehen varmaan auttaisi. Mutta joo, aika syvältä ehkä tämäkin ajatus... Ainoa mitä mulle tuli mieleen. Oli vaan pakko kommentoida koska oli ihanaa lukea miten joku tiedostaa "heikkoutensa" ja haluaa päästä tuollaisesta yli. Liian harva ihminen tajuaa että se ylipääseminen helpottaa hemmetisti omaa elämää.

Itseasiassa mulla on uusi mies, mutta se ei auta. Kaikkein hirveintä oli kuulla lapsilta tässä kerran, että tarjoiija oli puhutellut tätä nyksää (käytän tätä helppoa sanaa, ei eksäkään niin kaunis ole) äidiksi, kun olivat olleet syömässä isänpäivälounasta. Siis isänpävälounaalla eksäni, lapseni ja tämä nyksä.

Koitan olla ajattelematta, mutta kun itse olen väsynyt arjen pyöritykseen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen lapsista, en voi olla ajattematta, kuinka he kaksistaan elävät rauhaiseloaan. Viikonloppuisyys ei kuitenkaan ole sama kuin vastuu 24/7.

 

[bona fide]

Minä taas neuvoisin antamaan itselleen luvan vihata oikein kunnolla ja niin paljon kun ikinä pystyy. Lisäksi neuvoisin antamaan itselleen luvan velloa oikein kunnon itsesäälissä, jne. Tämän lisäksi tulisi ehdottomasti kirjoittaa päivittäin omia tuntemuksia ylös eli pitää vaikka kunnon vanhanajan päiväkirjaa. Kannattaisi ehkä kirjoittaa sitä ihan käsin, niin se olisi vielä konkreettisempaa.

Eli avainsana on antaa itselleen lupa kaikkiin niihin negatiivisiin tunteisiin eikä yritä peittää niitä. Useimmilla alkaa tuo syvällä tunteiden suossa rämpinen naurattamaan/kyllästyttämään jo parissa viikossa. Mikäli kuitenkin viha ja katkeruus jatkuu, niin sitten varmaan kannattaisi mennä juttelemaan ihan ammattilaisen kanssa näistä tunteista.

 

[no]

Pitäis keskittyä siihen omaan elämään, ja iloita siitä mitä itsellä on - ei kadehtia sitä, mitä muilla on.
Se on ihan sama onko sun eksällä ja sillä uudella ollut jotain jo ennen teidän eroa, menneet on menneitä, etkä voi niitä muuttaa - sä teet itse itsellesi tulevaisuutta nyt, joten sun kannattaa miettiä millaisen tulevaisuuden haluat ?
Sitten kun sulla on hyvä olo sisällä, niin se näkyy ulospäinkin, ja muutenkin olo on parempi kun keskittyy omiin juttuihinsa ja etenkin niihin hyviin puoliin.

Sulla on neljä lasta, se on joskus rankkaa, tiedän, mullakin on - mutta on niistä iloakin. Ihan tosi paljon - etenkin kun muksut kasvavat tuosta isommiksi. (mun lapset on jo aikuisia).

 

[bona fide]

Koitan olla ajattelematta, mutta kun itse olen väsynyt arjen pyöritykseen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen lapsista, en voi olla ajattematta, kuinka he kaksistaan elävät rauhaiseloaan. Viikonloppuisyys ei kuitenkaan ole sama kuin vastuu 24/7.

Niin miehesi varmaan ei voi olla ajattelematta sitä kuinka hän menettää niin paljon lastensa kasvamisesta, kun ei saa elää sitä arkea heidän kanssaan. Eli ei ole varmaan helppoa hänelläkään, mutta helposti sitä aina ajattelee, että toisella on asiat paremmin. :hug:

 

[Kimalle84]

Se että sinä löytäisit uuden miehen varmaan auttaisi. Mutta joo, aika syvältä ehkä tämäkin ajatus... Ainoa mitä mulle tuli mieleen. Oli vaan pakko kommentoida koska oli ihanaa lukea miten joku tiedostaa "heikkoutensa" ja haluaa päästä tuollaisesta yli. Liian harva ihminen tajuaa että se ylipääseminen helpottaa hemmetisti omaa elämää.

Itseasiassa mulla on uusi mies, mutta se ei auta. Kaikkein hirveintä oli kuulla lapsilta tässä kerran, että tarjoiija oli puhutellut tätä nyksää (käytän tätä helppoa sanaa, ei eksäkään niin kaunis ole) äidiksi, kun olivat olleet syömässä isänpäivälounasta. Siis isänpävälounaalla eksäni, lapseni ja tämä nyksä.

Koitan olla ajattelematta, mutta kun itse olen väsynyt arjen pyöritykseen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen lapsista, en voi olla ajattematta, kuinka he kaksistaan elävät rauhaiseloaan. Viikonloppuisyys ei kuitenkaan ole sama kuin vastuu 24/7.

voi ei

 

[ap]

Pitäis keskittyä siihen omaan elämään, ja iloita siitä mitä itsellä on - ei kadehtia sitä, mitä muilla on.
Se on ihan sama onko sun eksällä ja sillä uudella ollut jotain jo ennen teidän eroa, menneet on menneitä, etkä voi niitä muuttaa - sä teet itse itsellesi tulevaisuutta nyt, joten sun kannattaa miettiä millaisen tulevaisuuden haluat ?
Sitten kun sulla on hyvä olo sisällä, niin se näkyy ulospäinkin, ja muutenkin olo on parempi kun keskittyy omiin juttuihinsa ja etenkin niihin hyviin puoliin.

Sulla on neljä lasta, se on joskus rankkaa, tiedän, mullakin on - mutta on niistä iloakin. Ihan tosi paljon - etenkin kun muksut kasvavat tuosta isommiksi. (mun lapset on jo aikuisia).

Omaan elämään olenkin keskittynyt. Mutta kun se heikko hetki tulee, niin katkeruus nostaa päätään. Miksi minun pitää yksin hoitaa arki, lapset, kestää niiden huudot ja arvostelut? Kun olen ehdottanut eksälle, että voisi ottaa lapsia enemmän heille, on vastaus, että on ahdasta ja ei ehdi ja plaa plaa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Koitan olla ajattelematta, mutta kun itse olen väsynyt arjen pyöritykseen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen lapsista, en voi olla ajattematta, kuinka he kaksistaan elävät rauhaiseloaan. Viikonloppuisyys ei kuitenkaan ole sama kuin vastuu 24/7.

Niin miehesi varmaan ei voi olla ajattelematta sitä kuinka hän menettää niin paljon lastensa kasvamisesta, kun ei saa elää sitä arkea heidän kanssaan. Eli ei ole varmaan helppoa hänelläkään, mutta helposti sitä aina ajattelee, että toisella on asiat paremmin. :hug:

Mietin ihan samaa, että se mies menettää ihan hirveästi kun ei ole arjessa mukana. Ei sillä toisaalta ole sitä vastuuta mikä ap:lla, mutta ei sillä ole sitä tavallista arkea lasten kanssa.. Ikävä voi olla kova isälläkin.

Ap, onnistuuko teillä mitenkään se että mies auttaisi vähän enemmän arkisinkin?

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Omaan elämään olenkin keskittynyt. Mutta kun se heikko hetki tulee, niin katkeruus nostaa päätään. Miksi minun pitää yksin hoitaa arki, lapset, kestää niiden huudot ja arvostelut? Kun olen ehdottanut eksälle, että voisi ottaa lapsia enemmän heille, on vastaus, että on ahdasta ja ei ehdi ja plaa plaa.

Ai se onkin tuommonen tyyppi :/

 

[ap]

Koitan olla ajattelematta, mutta kun itse olen väsynyt arjen pyöritykseen ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen lapsista, en voi olla ajattematta, kuinka he kaksistaan elävät rauhaiseloaan. Viikonloppuisyys ei kuitenkaan ole sama kuin vastuu 24/7.

Niin miehesi varmaan ei voi olla ajattelematta sitä kuinka hän menettää niin paljon lastensa kasvamisesta, kun ei saa elää sitä arkea heidän kanssaan. Eli ei ole varmaan helppoa hänelläkään, mutta helposti sitä aina ajattelee, että toisella on asiat paremmin. :hug:

Mietin ihan samaa, että se mies menettää ihan hirveästi kun ei ole arjessa mukana. Ei sillä toisaalta ole sitä vastuuta mikä ap:lla, mutta ei sillä ole sitä tavallista arkea lasten kanssa.. Ikävä voi olla kova isälläkin.

Ap, onnistuuko teillä mitenkään se että mies auttaisi vähän enemmän arkisinkin?

Ei onnistu. Joskus ottaa yhdeksi yöksi arkena. En edes muista, milloin viimeksi. Lapset on toisaalta jo isoja eli haluavat itse päättää, milloin menevät isälleen. Enemmän tässä on kuitenkin kyse siitä, että vihantunteet ovat niin voimakkaat tuota nyksää kohtaan. Lapseton nainen, joka elää lasteni isän kanssa sitä elämää, josta joskus eksäni kanssa haaveilimme. Eksä selvästi toteuttaa hänen kanssaan niitä asioita, joista me aikanaan puhuimme eli mitä teemme, kun lapset ovat isoja.

 

[nuk]

Aika siihen auttaa. Minullekin oli aikoinaan kuin piikki lihassa. Anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja katkeruutta silloin kun ne on pinnalla. Kirjoita vaikka exalle tai naiselle tulikiven katkuinen kirje ja pura kaikki siihen. Ala tietenkaan missaan nimessa laheta sita. Se kirje on sinulle. Pista talteen ja lue joskus ja huomaat kuinka pikkuhiljaa se nostattaa vahemman kipeita tunteita ja joskus, kiirehtimatta, se alkaa hymyilyttamaan. Silloin olet paassyt yli ja olet sen verran vahvempi. Kylla siita yli paasee, lupaan sen.

 

[ap]

Aika siihen auttaa. Minullekin oli aikoinaan kuin piikki lihassa. Anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja katkeruutta silloin kun ne on pinnalla. Kirjoita vaikka exalle tai naiselle tulikiven katkuinen kirje ja pura kaikki siihen. Ala tietenkaan missaan nimessa laheta sita. Se kirje on sinulle. Pista talteen ja lue joskus ja huomaat kuinka pikkuhiljaa se nostattaa vahemman kipeita tunteita ja joskus, kiirehtimatta, se alkaa hymyilyttamaan. Silloin olet paassyt yli ja olet sen verran vahvempi. Kylla siita yli paasee, lupaan sen.

Tuo kirje voisi olla hyvä juttu. Päiväkirja ei aina auta, vaikka sitä kirjoitankin. Kirjeessähän voisi tosiaan haukkua ja syyllistää oikein kunnolla, kun ei olisi seuraamuksia.

Aikanaan pari vuotta sitten muuten haukuin tämän nyksän oikein kunnolla livenä. Olin nähnyt painajaisia siihen asti hänestä. Loppuivat siihen.

 

[vieras]

Voimia!!!! nauti siitä sun uudesta miehestä ja yritä keskittyä tähän hetkeen.Mä itsekkin ole elänyt liiaksi menneissä.eilen taas syyllisitin miestä mennesitä ja mies sanoi että hän on oppinut menneistä,eikä elä menneisyydessä vaan tulevaisuudessa.käski mun tehdä samoin.
Se mikä nyt merkkaa on tulevaisuus.