Miten pääsen eroon jatkuvasta pelosta että

[mie]

lapsille sattuu jotain?
Onhan se ihan normaalia tietty että pelkää lastensa puolesta, mutta mä pelkään ihan kokoajan. Varsinkin silloin jos en ole itse paikalla varmista ettei vaaratilanteita tulisi.
Jos olen töissä ja mies lasten kanssa kotona niin jatkuvasti mietin että onko mies muistanut sulkea ikuna ettei kuopus vaan kiipeä ja tipu ikkunasta. Tai jos he lähtevät autolla niin pelkään kokoajan että ajavat kolarin, jos mies lähtee lasten kanssa pihalle niin silti kyttää ikkunassa vaaratilanteita ja varsinkin kuopusta ettei karkaisi.....

Nyt viikonloppuna mies on lähdössä reissuun lasten kanssa ja pelkään jo nyt ihan kamalasti mitä kaikkea voi tapahtua. Yritän olla näyttämättä pelkoa enkä miehelle asiasta yleensä puhu, saatan pari kertaa mainita että muista sitten kellukkeet pojalle jos menette uimaan jne, mutta en usko että mies tietää peloistani, lähinnä pyörittelen asioita mielessäni koska en halua loukata miestäni niin että hän luulisi etten luota häneen.

 

[vieras]

Tällaiseen saa varmaan jotain terapiaa.

 

[mammamansikka]

sama täällä :ashamed:
meidän nuorimmainen 3v ja en ole antanut ikinä häntä anopille hoitoon edes pariksi tunniksi,koska asuvat joenrannassa ja heillä on pihassa pihakaivo,jonka lapseni saa auki=(

 

[mie]

Tällaiseen saa varmaan jotain terapiaa.

Varmaan saakin, mutten jotenkin kehtaa.... kun en ole miehellekkään puhunut tästä. Siitä olis tietty hyvä alottaa, mutta en tosiaan halua että mieheni luulen etten luota siihen että hän osaa hoitaa ja vahtia lapsia.
Nytkin soitin vanhimmalle tyttärelle ja pyysin tarkistamaan yhden asian kun en kehdannut miehelle soittaa, olen siis itse töissä ja mies kotona. Muka kysyin jotain muuta asiaa ja sitten tarkistin että onko parvekkeen ovi varmasti kiinni, poika kun on joskus raahaa sinne tavaroita ja yrittää sitten niiden päälle kiivetä ja kurkkia reunan yli. Viimeksi vei leikkimoponsa kun ovi oli auki.

 

[minä]

lapsille sattuu jotain?
Onhan se ihan normaalia tietty että pelkää lastensa puolesta, mutta mä pelkään ihan kokoajan. Varsinkin silloin jos en ole itse paikalla varmista ettei vaaratilanteita tulisi.
Jos olen töissä ja mies lasten kanssa kotona niin jatkuvasti mietin että onko mies muistanut sulkea ikuna ettei kuopus vaan kiipeä ja tipu ikkunasta. Tai jos he lähtevät autolla niin pelkään kokoajan että ajavat kolarin, jos mies lähtee lasten kanssa pihalle niin silti kyttää ikkunassa vaaratilanteita ja varsinkin kuopusta ettei karkaisi.....

Nyt viikonloppuna mies on lähdössä reissuun lasten kanssa ja pelkään jo nyt ihan kamalasti mitä kaikkea voi tapahtua. Yritän olla näyttämättä pelkoa enkä miehelle asiasta yleensä puhu, saatan pari kertaa mainita että muista sitten kellukkeet pojalle jos menette uimaan jne, mutta en usko että mies tietää peloistani, lähinnä pyörittelen asioita mielessäni koska en halua loukata miestäni niin että hän luulisi etten luota häneen.

Mä peesaan sua, "ihana" huomata että on muitakin. Meillä kyllä mies tietää peloistani, ainakin osittain. Muuten NIIIN tuttua tekstiä. Vanhempien lasten kohdalla jostain syystä pelko on jo helpottamassa tosin

 

[ihmetteliä]

Tällaiseen saa varmaan jotain terapiaa.

päinvastoin. terapiaa suosittelisin niille jotka eivät pelkää lastensa puolesta, eli jos on niin huono äiti että ei ymmärrä että lapsille voi tapahtua jotain tai jos ei vaan välitä niin kannattaa hakea apua..

se on aivan normaalia pelätä lapsen puolesta eikä asialle tarvitse tehdä mitään kunhan ei ala hirveästi kuitenkaan rajoittamaan sitä lapsen elämää sillä pelolla. eli päästä lapsesi miehen minne haluaa tai hoitoon muillekin. voihan sitä aina ihan muuten vaan muistuttaa hoitajaa niistä vaaroista. ne saattavat leimata sinut ylihuolehtijaksi mutta se on jokaisen äidin oikeus käytä sitä!

 

[ihmetteliä]

vahingossa lainasin vähän liikaa mutta varmasti tajusitte ettei ole sama lähettäjä

 

[mie]

Tällaiseen saa varmaan jotain terapiaa.

päinvastoin. terapiaa suosittelisin niille jotka eivät pelkää lastensa puolesta, eli jos on niin huono äiti että ei ymmärrä että lapsille voi tapahtua jotain tai jos ei vaan välitä niin kannattaa hakea apua..

se on aivan normaalia pelätä lapsen puolesta eikä asialle tarvitse tehdä mitään kunhan ei ala hirveästi kuitenkaan rajoittamaan sitä lapsen elämää sillä pelolla. eli päästä lapsesi miehen minne haluaa tai hoitoon muillekin. voihan sitä aina ihan muuten vaan muistuttaa hoitajaa niistä vaaroista. ne saattavat leimata sinut ylihuolehtijaksi mutta se on jokaisen äidin oikeus käytä sitä!

En mä usko että tää mun huolehtiminen muita kauheasti häiritsee, lähinnä haluaisin helpotusta omaan ahdistukseeni, sillä jos en ole lasten luona on huoli niin suuri että ahistaa tosi paljon enkä pysty rentoutumaan. Tunne on kuin joku istuis rinnan päällä eikä saa kunnolla happea.

 

[mä]

mulla on hieman samanlaista, ei ehkä noin paljon kuin sinulla mutta kuitenkin on.
huomaatko, että pelkäisit enemmän ollessasi väsynyt tai stressaantunut? minulla ainakin heti vaikuttaa väsymys ja stressi, alan silloin tosi helposti pelkäämään liikaa kaikkia vaaroja mitä lapsilleni voi sattua.
olen puhunut tästä mieheni kanssa ja se auttaa minua. hän myös huomaa, milloin mulla alkaa menemään huolehtiminen yli ja muistuttaa minua siitä.

 

[ihmetteliä]

itse yleensä yritän ajatella jotain muuta. eli heti kun tulee mieleen joku asia jota lapsille voisi tapahtua niin tietoisesti lopeta sen ajatteleminen ja sano itselles monta kerta että mitään ei tapahdu. se vaatii aikaa mutta en ainakaan itse enään koe ahdistuvani siitä vain yritän olla miettimättä asiaa. se on ainoa tapa millä ahdistuksen saa lopetettua koska kukaan ei voi tulla sinulle sanomaan että mitään ei tule tapahtumaan koska ei sitä koskaan tiedä. mutta ei se ajatteleminen ainakaan auta. jos jotain on sattuakseen niin se voi sattua vaikka sitä asiaa on varottu. niin se pitää vain itsellensä uskotella että se on turhaa se liiallinen huolehtiminen itsellesi ainakin..

 

[hg]

Minä pelkään myös, mutta enemmän pelkään, että joutuu hyväksikäytetyksi tai kiusatuksi. Jostakin syystä pelkoni kohdistuvat noin. Muissa asioissa pelkään kohtuudella.

 

[VanillaVanilla]

kannattaa varoa ettei tukehduta lapsia ylihuolehtimalla heistä ja estä myöhemmin näin heitä ystävystymästä muihin ihmisiin ym se voi olla aika ahdistavaa. mutta mä kyllä kertoisin miehelle ja sanoisin et luotan kyllä häneen mutta ahdistaa tommoset ajatukset. Ehkä mies sitten lupaa että parvekkeen ovi on varmasti aina kiinni ym :hug: