Miten pääsee eroon tunteistaan? En pääse "yli" :(

[vieras]

Eräs mies elämässäni.. Olemme tunteneet teini-iästä asti, ikäeroa seitsemän vuotta, aina hieman erilaisissa elämäntilanteissa. Se on niiiiin pitkä juttu, mutta kuopukseni on hänen biologinen lapsensa, tosin ei tunnustettu. Tällä hetkellä olen parisuhteessa, mutta en vieläkään ole päässyt tuosta miehestä kokonaan irti.

Tunnen niin paljon ja se raastaa mitä luultavimmin tunne on molemminpuoleinen, katseet kertovat, samoin ne sanat jotka aina jäävät sanomatta. Miten tästä pääsee eroon?

 

[vieras]

Kokemuksella voin sanoa, että et mitenkään. Tunteet voi ajan myötä haalistua, mutta tulevat kyllä helposti pintaan uudestaan.

 

[vieras ap]

Kokemuksella voin sanoa, että et mitenkään. Tunteet voi ajan myötä haalistua, mutta tulevat kyllä helposti pintaan uudestaan.

Onko sulla ollut samanlainen tilanne? Onko ratkennut jotenkin? Oletko kenties "sortunut"?

 

[miksi]

miksi sitten erositte?

 

[vieras ap]

miksi sitten erositte?

Ei olla koskaan oltu yhdessä, juuri näiden elämäntilanteiden vuoksi. Olemme olleet vuorotellen varattuja tai muuten vain huonossa elämäntilanteessa seurustelua silmälläpitäen, välillä asuttiin useita vuosia eri kaupungeissa.

 

[M Y R K K Y]

Sun pitää kertoa tunteistas.Ehkä se haalistaa ne,tällä hetkellä saat maalattua päässäsi mahtavan illuusion tuosta miehestä.

Mulla sama juttu joskus ollut.
Mutta vain puhumalla rehellisesti voit päästä eteenpäin,vie se tie sitten minne tahansa.

Pitää olla tunteissaan rehellinen.Jokaiselle.

 

[vieras ap]

Sun pitää kertoa tunteistas.Ehkä se haalistaa ne,tällä hetkellä saat maalattua päässäsi mahtavan illuusion tuosta miehestä.

Mulla sama juttu joskus ollut.
Mutta vain puhumalla rehellisesti voit päästä eteenpäin,vie se tie sitten minne tahansa.

Pitää olla tunteissaan rehellinen.Jokaiselle.

Kenelle minun pitäis näistä tunteista kertoa? Miesystävälle en kerro, kun mitään ns. todellista ei ole tapahtunut, tämä ns. toinen mies tietää osan - ja aavistaa varmaan loput. En usko että tulemme koskaan seurustelemaan, siksi tahtoisinkin päästä eroon koko tunteista.

 

[M Y R K K Y]

Puhut tän miehen kanssa kehen tunteita.Se voi olla että sen jälkeen ei enää samalla tavoin hehku.
Ja miesystävälle voit sanoa että selvittelette vanhoja asioita.
Kyllä jotain pitää sanoa hällekin,mutta ei kaikkea tarvitse sanoa.

 

[LisaMarie]

Kyllä mä olen katan kanssa samaa mieltä. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla tunteet hoidetaan.
Jos nykyinen suhteesi on hyvä ja koet olevasi miehesi kansa turvassa, niin kyllä hänenkin pitää kestää, että sinulla on ollut elämää ennen häntä. Hänhän tietääkin sen, kun kerran lapsikin on. JOten hänellekin vaan puhut attä sisällä myllertää vanhat keskeneräiset asiat.
Puhumattomuudella tosiaan vaalit ja suojelet noita tunteita. Nostat ne vähän kuin jalustalle ja niissä on kielletyhedelmän viehätystä ja vaikka mitä, mutta kun puhut niistä asiana asioiden joukossa, sellaisiksi ne muuttuvatkin!

 

[sama vieras]

Kokemuksella voin sanoa, että et mitenkään. Tunteet voi ajan myötä haalistua, mutta tulevat kyllä helposti pintaan uudestaan.

Onko sulla ollut samanlainen tilanne? Onko ratkennut jotenkin? Oletko kenties "sortunut"?

Kyseinen mies on minua muutaman vuoden nuorempi ja olemme tunteneet toisemme lapsista saakka. Meidän välillämme on aina ollut vahva vetovoima mutta yhtä kertaa lukuunottamatta mitään fyysistä ei ole tapahtunut. Juuri siitä syystä, koska mies on minua nuorempi. En halunnut teininä olla "pikkupojan" kanssa. Aloin sitten 17-vuotiaana seurustella nykyisen mieheni kanssa ja tällä toisella miehellä oli omat sekoilunsa (yksi lapsi mm.). Tunteet on vasta hiljattain tunnustettu molemmin puolin, en sitä ennen tiennyt hänen tunteistaan. En kuitenkaan halua rikkoa omaa perhettäni. Emme voi olla missään tekemisissä toistemme kanssa, koska tunteet kasvavat liian suuriksi. Yritän unohtaa, mutten ole siinä koskaan täysin onnistunut. Vaikea tilanne. Nykyinen mieheni ei tiedä noista tunteista, enkä aio hänelle kertoakaan, koska en aio tilanteelle mitään tehdä.

 

[milli]

Kyllä mä olen katan kanssa samaa mieltä. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla tunteet hoidetaan.
Jos nykyinen suhteesi on hyvä ja koet olevasi miehesi kansa turvassa, niin kyllä hänenkin pitää kestää, että sinulla on ollut elämää ennen häntä. Hänhän tietääkin sen, kun kerran lapsikin on. JOten hänellekin vaan puhut attä sisällä myllertää vanhat keskeneräiset asiat.
Puhumattomuudella tosiaan vaalit ja suojelet noita tunteita. Nostat ne vähän kuin jalustalle ja niissä on kielletyhedelmän viehätystä ja vaikka mitä, mutta kun puhut niistä asiana asioiden joukossa, sellaisiksi ne muuttuvatkin!

Ihan samaa mieltä. Ja tosiaan saatat huomata, että puhumalla asia arkipäiväistyy etkä enää tunnekaan niin vahvasti jännitystä ja halua olla hänen kanssaan. Tai jos tunnet, niin sitten olisi ehkä syytä kokeilla sitä yhteiseloa.

Ja kyllä, tiedän, ettei se ole helppoa. Itsekin olen tavannut useampia ihastuttavia miehiä, mutta valita voi vain yhden... Loppujen kanssa on yleensä auttanut alaston rehellisyys ja aika. Kun toista oppii tuntemaan ja näkee myös ne vähemmän kauniit puolet, haalistaa se kipinää kummasti. Ja jos ei haalista, niin sitten olisi ehkä tosiaan syytä harkita kumppanin vaihtoa.

 

[M Y R K K Y]

Kokemuksella voin sanoa, että et mitenkään. Tunteet voi ajan myötä haalistua, mutta tulevat kyllä helposti pintaan uudestaan.

Onko sulla ollut samanlainen tilanne? Onko ratkennut jotenkin? Oletko kenties "sortunut"?

Kyseinen mies on minua muutaman vuoden nuorempi ja olemme tunteneet toisemme lapsista saakka. Meidän välillämme on aina ollut vahva vetovoima mutta yhtä kertaa lukuunottamatta mitään fyysistä ei ole tapahtunut. Juuri siitä syystä, koska mies on minua nuorempi. En halunnut teininä olla "pikkupojan" kanssa. Aloin sitten 17-vuotiaana seurustella nykyisen mieheni kanssa ja tällä toisella miehellä oli omat sekoilunsa (yksi lapsi mm.). Tunteet on vasta hiljattain tunnustettu molemmin puolin, en sitä ennen tiennyt hänen tunteistaan. En kuitenkaan halua rikkoa omaa perhettäni. Emme voi olla missään tekemisissä toistemme kanssa, koska tunteet kasvavat liian suuriksi. Yritän unohtaa, mutten ole siinä koskaan täysin onnistunut. Vaikea tilanne. Nykyinen mieheni ei tiedä noista tunteista, enkä aio hänelle kertoakaan, koska en aio tilanteelle mitään tehdä.

No ,sitten ei mulla ainakaan ole mitään konstia tuohon tunteeseen.Saat mielessäs hekumoida tunteillasi ja rakentaa pilvilinnoja tuohon tunteeseen perustuen.Ja näitä varmasti teet!!

Ainoa toimiva konsti on tuo puhuminen.
Miten puhuminen rikkoisi perheesi?Eikö jo tuo että tunnet vahvasti ole loukkaus miestäs kohtaan?Se on henkistä pettämistä.Tuskin pitäisit jos miehelläsi olisi joku eksä jota edelleen ajattelisi...

Mutta jos et aio tehdä tilanteelle mitään,sittenhän vaan tunnet mitä tunnet.
EI ihminen ole kone,josta vois sammuttaa tietyt tunteet/toiminnot.

 

[LisaMarie]

Kokemuksella voin sanoa, että et mitenkään. Tunteet voi ajan myötä haalistua, mutta tulevat kyllä helposti pintaan uudestaan.

Onko sulla ollut samanlainen tilanne? Onko ratkennut jotenkin? Oletko kenties "sortunut"?

Mä olen ollu hyvin ihastunu mieheni parhaaseen ystävään ja asia on kyllä nykyään ihan avoimesti kaikkien osapuolien tiedossa, eikä aiheuta mitään herneitä nenässä, juuri siksi, kun asiasta on puhuttu. Itseasiassa olemme oikein hyviä ystäviä kaikki edelleen.

 

[LisaMarie]

alaston rehellisyys ja aika. Kun toista oppii tuntemaan ja näkee myös ne vähemmän kauniit puolet, haalistaa se kipinää kummasti.

Ja se rehellisyys nimenomaan itselle! Monesti sitä valehtelee tunteistaan itselleenkin, rakentaa jonkun ihme tarinan, jota koittaa sinnikkäästi elää.
Rehellisyydellä voi tosiaan löytyä sekin, että koko ihastuminen on ihastumista johonkin haavekuvaan tai ajatukseen siitä, että on ihastunut. Ensirakkaudet on hyvin usein tämmöisiä "olen rakastunut ajatukseen että olen rakastunut" juttuja!KOhde voisi olla yhtä hyvin kuka tahansa, koska todellinen ihastuksen kohde on se tunne, ei henkilö.

 

[sama vieras]

No ,sitten ei mulla ainakaan ole mitään konstia tuohon tunteeseen.Saat mielessäs hekumoida tunteillasi ja rakentaa pilvilinnoja tuohon tunteeseen perustuen.Ja näitä varmasti teet!!

Ainoa toimiva konsti on tuo puhuminen.
Miten puhuminen rikkoisi perheesi?Eikö jo tuo että tunnet vahvasti ole loukkaus miestäs kohtaan?Se on henkistä pettämistä.Tuskin pitäisit jos miehelläsi olisi joku eksä jota edelleen ajattelisi...

Mutta jos et aio tehdä tilanteelle mitään,sittenhän vaan tunnet mitä tunnet.
EI ihminen ole kone,josta vois sammuttaa tietyt tunteet/toiminnot.

Kun nimenomaan olen puhunut tuon toisen miehen kanssa, hän haluaisi olla kanssani muttei rikkoa perhettäni. Itse olen samaa mieltä. Vai tarkoititko että pitäisi oman miehen kanssa puhua? Niin, henkistä pettämistä, en vain mahda tunteilleni mitään. Enkä rakenna mitään pilvilinnoja, tiedän tuon miehen huonot puolet ja luulen osaavani arvioida mitä suhteen kompastuskivet olisivat. Hänessä on sellaisia huonoja puolia mitä nykyisessä miehessäni ei ole, mutta vastaavasti myös sellaisia hyviä puolia. Rakastan kuitenkin miestäni enkä aio häntä (fyysisesti) pettää enkä jättää. Näiden tunteiden kanssa on vaan elettävä.

 

[M Y R K K Y]

alaston rehellisyys ja aika. Kun toista oppii tuntemaan ja näkee myös ne vähemmän kauniit puolet, haalistaa se kipinää kummasti.

Ja se rehellisyys nimenomaan itselle! Monesti sitä valehtelee tunteistaan itselleenkin, rakentaa jonkun ihme tarinan, jota koittaa sinnikkäästi elää.
Rehellisyydellä voi tosiaan löytyä sekin, että koko ihastuminen on ihastumista johonkin haavekuvaan tai ajatukseen siitä, että on ihastunut. Ensirakkaudet on hyvin usein tämmöisiä "olen rakastunut ajatukseen että olen rakastunut" juttuja!KOhde voisi olla yhtä hyvin kuka tahansa, koska todellinen ihastuksen kohde on se tunne, ei henkilö.

Nimenomaan.
Ja ap on vielä teininä ollut ihastunut tähän hurmuriin.
Tieninä kaikki oli mahtavampaa!!
Mä en näe muuta tietä kuin puhuminen.
Se jo voi vaikuttaa hyvinkin.

Ja vaikka toinen olis kaameen ihastunut,silti sun omat tunteet voi muuttua.
Ei se välttämättä riko teidän perhettä.Ja must tuo on vaan hiljaista rikkomista tuo sun tunnetilas.

 

[vieras ap]

Nimenomaan.
Ja ap on vielä teininä ollut ihastunut tähän hurmuriin.
Tieninä kaikki oli mahtavampaa!!
Mä en näe muuta tietä kuin puhuminen.
Se jo voi vaikuttaa hyvinkin.

Ja vaikka toinen olis kaameen ihastunut,silti sun omat tunteet voi muuttua.
Ei se välttämättä riko teidän perhettä.Ja must tuo on vaan hiljaista rikkomista tuo sun tunnetilas.

Ap jatkaa hieman omaa tarinaansa.. Tavattiin ensimmäistä kertaa kun olin 14. Mitään ei välillämme tapahtunut, ennen kuin lähes petin omaa silloista miestäni, esikoiseni isää tämän miehen kanssa, vuosien kuluttua ensitapaamisestamme. Sen jälkeen näimme harvakseltaan, toisinaan meni puoli vuotta-vuosi ja aina se tunne oli sama.. sitten muutin tälle paikkakunnalle ja näimme sattumalta hänen työpaikallaan.

Voi sitä myllerryksen määrää! Olin ehtinyt mennä naimisiin, hän ei halunnut rikkoa mitään, vaikka puhuimmekin. Pyysi minua luokseen kahville ja eräänä heikkona hetkenä menin.. Siinä vaiheessa avioliittoni oli hajoamassa aviomiehen jatkuviin sivusuhteisiin, mutta ennen kaikkea siihen että emme rakastaneet toisiamme. Olimme ja elimme kuin sisarukset. Tämä ns. toinen mies ei halunnut parisuhdetta ennen kuin olisimme mieheni kanssa virallisesti eronneet.

Sitten hän alkoi tapailla erästä naista, me mieheni kanssa erosimme. Myllerrys eli minussa koko ajan, vaikka tiesinkin että meistä ei tulisi mitään, elämämme on liian erilaista vieläkin. Se tunne! Se on siellä koko ajan. Näen sen myös hänestä.

Nyt elän parisuhteessa, mutta edelleen kaipaan tuota miestä. Olemme viettäneet erikoisia, ihania, kamalia hetkiä yhdessä. Se repii, raastaa, hajottaa ja antaa kuitenkin niin paljon.. tiedän tarkalleen hänen huonot puolensa, mutta jostain syystä silti.. Niin. Joka kerta kun näemme, sydäntäni vihlaisee.

Ei tätä pysty kokonaan edes selittämään, huomaan kuinka tyhjiä sanat ovat. Nykyistä miesystävääni en halua loukata, meillä on hyvä suhde ja enimmäkseen pystyn olemaan ajattelematta tuota toista miestä. Näimme perjantaina taas ja siitähän se ajatus sitten lähti.. Voi ei

Pitäisi varmaan vaihtaa paikkakuntaa