Miten oppisin näkemään itseni oikeankokoisena??

[pläski?]

Huoh. Kävin alennusmyynneissä tänään. Ja taas minua vaivaa tämä sama ilmiö, mikä on monta kertaa ennenkin vaivannut.
Olen aina ollut ylipainoinen, ehkä jopa välillä on voinut kutsua lihavaksikin. Olen 163cm pitkä ja painavimmillani painoin n.90kg ja käytin vaatekokoa 44.

Tällä hetkellä painan noin 63-64kg ja vaatteet joita tänäänkin kokeilin, olivat kokoa XS-S/36. Miksi ihmeessä minä silti näen peilistä itseni vielä samankokoisena kuin ennen? Tunnen itseni lihavaksi ja olen hysteerinen siitä etten vaan liho takaisin. Haluaisin nauttia siitä että olen laihtunut, mutta miten se onnistuu kun näytän omasta mieelstäni lihavalta edelleen? :O Olenko ihan sekopää?

 

[:D]

Eiköhän se siitä pikku hiljaa.. voi olla vaikea tottua uuteen kokoonsa. Onnea hienosta pudotuksesta!

 

[mistä anoreksia tulee]

kai siinä joku virhemekanismi on

ei saa halveksia itteään, se on rumempaa ku mikään pläski

 

["tipsukka"]

Huoh. Kävin alennusmyynneissä tänään. Ja taas minua vaivaa tämä sama ilmiö, mikä on monta kertaa ennenkin vaivannut.
Olen aina ollut ylipainoinen, ehkä jopa välillä on voinut kutsua lihavaksikin. Olen 163cm pitkä ja painavimmillani painoin n.90kg ja käytin vaatekokoa 44.

Tällä hetkellä painan noin 63-64kg ja vaatteet joita tänäänkin kokeilin, olivat kokoa XS-S/36. Miksi ihmeessä minä silti näen peilistä itseni vielä samankokoisena kuin ennen? Tunnen itseni lihavaksi ja olen hysteerinen siitä etten vaan liho takaisin. Haluaisin nauttia siitä että olen laihtunut, mutta miten se onnistuu kun näytän omasta mieelstäni lihavalta edelleen? :O Olenko ihan sekopää?

Mulla on kaveri, joka ihan aikuisena(4-kymppisenä) sairastui pahaan anoreksiaan ja aika surkeaa kateltavaa, kun äiti-ihminen painaa 40kiloa ja pituutta 163 cm.Ja sitä hänkin selitti, ettei "näe itseään oikein", vaan koko ajan kuvittelee olevansa isompi kuin onkaan.. hän on aina ollut tosi hoikka muutenkin, mutta nyt ryöpsähtänyt koko homma ihan lapasesta, ja on pitkällä sairiksella+käy terapiassa ja vertaisryhmässä, mutta mikään ei tunnu auttavan, kun ei sinne hänen päänsä sisään kukaan pääse.Sitä vain halusin sanoa, että ole varovainen ja kuuntele järkesi ääntä, tai muiden järjen ääntä, ettet noin kauheaan tilanteeseen joudu!

 

["Miuku"]

Pyydä, että joku piirtää kehostasi ääriviivat suurelle paperille luonnollisessa koossa. On helpompi hahmottaa kokoaan ikäänkuin kehonsa ulkopuolelta katsellen.

 

["jojo"]

Otata itsestäsi muutamia valokuvia (eikä sitten mitään liian isoa telttaa ylle) ja vertaa vanhoihin kuviin.

 

[pläski?]

Kiitos vastauksista. Olen miettinyt tuota syömishäiriömahdollisuuttakin kyllä. Erosin vähän yli vuosi sitten suhteesta, jossa sain kuulla koko ajan olevani lihava ja ruma ym. Vaikka sen suhteen aikana laihduin tuon parikymmentä kiloa. Luulen että se ehkä vaikuttaa vieläkin. Minulla on kauhea kammo lihomiseen. Välillä on kausia jolloin syön vain noin 1000-1300 kaloria päivässä, koska en halua lihoa. Välillä on sitten taas parempi olla, enkä ole niin hysteerinen. Tosi inhottavaa ja outoa En koskaan kokenut tällaista kun olin lihavampi. :/

 

[etkö arvosta itseäsi?]

voisko olla niin, että olet antanu ittes ruveta uskomaan, että sitte on parempi olla kun laihdut, ja nyt kun totuus paljastuu (eli että olet edelleen sama ihminen ahdistuksineen), niin jotenkin alat uskoa, että vika on siinä että et ole tarpeeksi laiha vieläkään? Eli syömishäiriö on lähellä.

Olet antanu toisen ihmisen nakella omat ahdistuksensa niskaasi ja kannoit ristisi nöyrästi. Miksi ihmeessä annoit miehen tehdä niin?

 

[vieras 2]

käynyt puhumassa millään asiantuntijalla keskustelemassa syömisestäsi? Voisiko se olla myös käsittelemätön, loppunut suhteesi. On varmaan ollut kurjaa kuunneltavaa suhteen toisen osapuolen nimittely. Kenellä meistä on oikeutta sanoa toisen ulkomuodosta yhtään mitään??, Olet ihan mahtavan kokoinen, tuohon paino on ihanteellinen. Tyttäreni sairastui anoreksiaan 10 vuotta sitten, seurasi bulimia ja pitkä masennus, edelleen sairaalahoidossa. Nyt ei saa terapiaa, vaikka tarvitsisi. Toivon sinulle sitä, että voisit päästää irti ja saada uuden suhteen, jossa ulkomuoto on vähiten määräävä seikka. Hyvää uutta vuotta!

 

[pläski?]

voisko olla niin, että olet antanu ittes ruveta uskomaan, että sitte on parempi olla kun laihdut, ja nyt kun totuus paljastuu (eli että olet edelleen sama ihminen ahdistuksineen), niin jotenkin alat uskoa, että vika on siinä että et ole tarpeeksi laiha vieläkään? Eli syömishäiriö on lähellä.

Olet antanu toisen ihmisen nakella omat ahdistuksensa niskaasi ja kannoit ristisi nöyrästi. Miksi ihmeessä annoit miehen tehdä niin?

Tuota samaa kysmystä olen kysynyt itseltäni uudelleen ja uudelleen. Tuntuu että olin ihan eri ihminen silloin. Heikko.
Ja en kai ole vahva vieläkään kun olen näin huolissani ulkoisista asioista. Haluaisin niin kovasti olla tyytyväinen ulkonäkööni! Mutta silti peilistä näkyy paksut reidet, leveä takapuoli, pömppömaha jne Strategiset mittani olivat ennen 104-89-121. Nyt ne ovat 89-65-93. Näen nuo luvut ja näen sen kuinka paljon ne ovat pienentyneet, mutta peilin edessä kohtaan taas saman naisen joka olin ennen. Ihan sairasta

 

[pläski?]

käynyt puhumassa millään asiantuntijalla keskustelemassa syömisestäsi? Voisiko se olla myös käsittelemätön, loppunut suhteesi. On varmaan ollut kurjaa kuunneltavaa suhteen toisen osapuolen nimittely. Kenellä meistä on oikeutta sanoa toisen ulkomuodosta yhtään mitään??, Olet ihan mahtavan kokoinen, tuohon paino on ihanteellinen. Tyttäreni sairastui anoreksiaan 10 vuotta sitten, seurasi bulimia ja pitkä masennus, edelleen sairaalahoidossa. Nyt ei saa terapiaa, vaikka tarvitsisi. Toivon sinulle sitä, että voisit päästää irti ja saada uuden suhteen, jossa ulkomuoto on vähiten määräävä seikka. Hyvää uutta vuotta!

Olet luultavasti oikeassa. Suhde oli erittäin väkivaltainen henkisesti ja välillä fyysisestikin. Kaukana rakkaudesta. Ja ehkä se jollain tasolla piinaa minua vieläkin.
Olen käynyt juttelemassa muista asioista ammttiauttajan kanssa, mutta tätä asiaa en ole koskaan ottanut puheeksi. En ole jotenkin osannut. Mutta ehkä se voisi tosiaan olla paikallaan nyt kuitenkin..
Kiitos vastauksesta ja hyvää uutta vuotta sinullekin!

 

[aijai]

eiköhän se ole ahdistuksenhallintakeino, että löytää jostain kätevän aiheen johon sitoo pahan olon. Eli kun tuijottaa peiliä vihamielin, sillä hetkellä sisäinen tunne löytää sopivan vihollisen ja olo tuntuu asianmukaiselta. Mutta jos et mieti ulkonäköä, joudut ahdistuksen avomerelle ilman airoja, karttaa ja kompassia. Ei siellä kukaan viihdy.

Eli ne elämän varsinaiset ahdistuksenaiheet pitäisi uskaltaa ottaa käsittelyyn.