Miten oppis olla välittämättä toisten (äitini)sanomisista?

[vieras]

Mun äidillä on inhottava tapa olla sanomassa vähä joka asiasta ja se päästelee välillä niin tyhmiä kommentteja, että oikein hävettää. Miten oppisin etten välittäis hänen sanomisistaan, päästäisin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun minulla tahtoo jäädä kaikki päähän pyörimään ja murehdin jo etukäteen kun hän on tulossa meille kylään. Olemme aika paljon muutenkin erilaisia keskenämme. Ja inhoan sitä kun hän on aika kova juoruamaan ja puhuu ihmisistä selän takana, haukkuu paljon mm. isääni jonka kyllä tiedän tehneeni paljon vääryyttä ja itsekin varmaan katkera olisin äitini asemassa mutta en jaksa joka kerta kuunnella sitä samaa. Lisäksi hän on mustasukkainen minusta/perheestäni, huomaan hänen äänestään käyttäytymisestään jos ollaan enemmän tekemisissä miehen vanhempien kanssa.
En kumminkaan halua pistää välejä poikki äitiini sillä on hänessä hyvääkin ja tyttäreni on hänelle kaikki kaikessa ja hän ottaa tyttöni hoitoon koska vaan jos kysyn ja muutenkin rakastaa häntä yli kaiken. Ja kyllä hän meillekin osaa olla "hyvä" ja kyselee jatkuvasti miten me pärjätään kun rahallisesti ollaan tiukoilla ja kyselee myös miten jakselen kun olen raskaana. Tosin välillä ressaan myös hänen rahan käytöstään, hän pelailee paljon ja myös hänellä on rahat useasti loppu. Mutta lähes aina tilipäivänään kysyy kyllä meiltä mitä tarvitaan, mutta sitten saa loppukuusta kuulla hänen valitustaan köyhyydestä/kurjuudesta.
Kiitos jos joku jaksoi edes lukea, tänään on taas aamu jolloin pohdin tätä meidän suhdetta äitini kanssa. Mutta siis pointti oli, että miten tosiaan osaisin päästää toisesta korvasta ulos vaan hänen sanomisensa?

 

[Salama McQueen]

1. Ota etäisyyttä

2. Älä ota "lahjuksia" vastaan, vaan pyrkikää pärjäämään omillanne, vaikka tiukkaa olisikin (ei ongelmia "kiitollisuudenvelasta" )

3. Päätät, että teidän elämä on teidän elämää ja äidin elämä on äidin elämää

Kuulostaa siltä, että äitisi haluaa sinua pitää pihdeissään (on mustasukkainen, ilkeä, omistautuva) ja sellaisen narsistisen ihmisen tunnusmerkki on juuri tuollainen, että on välillä hyvä ja sitten taas iskee päin kasvoja, haluaa pitää otteessaan ja kun on välillä hyvä, saa uhrinsa tuntemaan itsensä huonoksi, koska on välillä hyväkin.

Tiedän kokemuksesta tuon tilanteen ja olen siitä onnistunut repimään itseni ihan hyvin irti, mutta varjona se kulkee lopun elämää ylläni.

Laitahan googleen "narsistin uhrien tuki" ja lue ajatuksia sieltä keskustelupalstalta. En sano, että äitisi ON narsisti, kuulostaa vain jotkut piirteet narsistiselta.

 

[oma elämä]

Toi kuulosti todella tutulta, mutta toisena osapuolena ei ole mun äiti vaan anoppi.

Hyvä ohje todellakin on, että ottaa etäisyyttä. Toimii varmasti. Itse olin siinä pisteessä, että mietin anopin sanomisia ja jännitin kovasti anopin vierailuja. Lopulta sain jo lieviä paniikkikohtauksia.

"Lahjuksiakin" on yritetty meille tuputtaa, mutta haluaisimme selviytyä ihan omillamme ja olemme siitä sanoneetkin.

Itse en ole pystynyt kaikkea ohittamaan, vaan vieläkin jään väkisin miettimään mitä hän tarkoittaa sanomisillaan, mutta toivottavasti tämä ajan kanssa helpottaa.

 

[vieras]

Meillä on ollut pakko ottaa etäisyyttä kummankin vanhempiin, puuttuisivat niin mielellään meidän elämään ja päätöksiin. Kuitenkin se oma perhe ja sen hyvinvointi on tärkein.

 

[meitsi]

Täällä yksi jolla on todella vaike äitisuhde. Kiitos Salama Mc Queenille osuvista ajatuksista. Auttavat varmasti minua pääsemään omasta "ahdingostani".

 

[vieras]

Kiitos vastauksista ja Salama McQueenille erityisesti, täytyy googlettaa noita narsistin uhrin tuki juttuja. Ehkä olis viisasta ottaa etäisyyttä vähän äitiini, mutta miten sen teen kun hän soittaa joka ilta, näemme noin pari kertaa kuussa. Hän pahottaa mielensä jos en vastaa puheluihin ja jos hänelle suoraan sanoisin että haluan etäisyyttä niin saatan kuvitella, että hän vois masentua pahasti siitä.
Ja niinkuin kerroin hänessä on myös hyvääkin, monet minun kaverit sanovat että minun pitäisi olla onnellinen kun on äiti joka välittää lapsenlapsestaan noin paljon ja aina on valmis hoitamaan kun monilla ei näin ole. En tiedä mitä tehdä asian suhteen, ehkä olis paras kun osaisin olla välittämättä hänen sanomisistaan, mustasukkaisuudestaan yms. Ahdistaa vaan tämä tilanne.