Miten opettaisin poikani olemaan "parempi kaveri"?

[äityli]

POika 8v on hnyvin epäsosiaalinen. Jos joku lähestyy, kääntää selkänsä eikä ole huomaavinaan. jos leikkii jonkun kanssa, komentaa, huutaa kovaäänisesti ja vaatii kaikkia leikkimään oman halunsa mukaisesti, itse ei halua esim. pelata mitään peliä, koska ei halua noudattaa muitten sääntöjä ja on huono häviämään, ei ole kuitenkaan kunnianhimoinen, eikä valmis näkemään yhtään vaivaa minkään asian opettelun eteen.

edellämainituista syistä ei siis ole kavereitakaan, suuttuu, jos edes sanon, että menepä juttelemaan, tuolla on kivan näköinen poika tai vastaavaa. tuntuu haluavan seuraa, mutta ei ole oikein empaattinen, ei osaa mennä ryhmään, vaan nurkan takaa kurkkii.
olen jo aika epätoivoinen, poika tuntuu kuitenkin kaipaavan jo ikäistään seuraa, mutta saa jotenkin karkoitettua tehokkaasti kaikki uudetkin lapset.
voisinko minä tehdä jotain?

 

[vieras]

Tuli mieleen asbergerin oireyhtymä... Johon kuuluu tommoset piirteet. Kannattass ehkä jutella koulukuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta, oisko heillä jotain vinkkejä? Mutta noin isolle voisi jo kertoa ihan että tuommoisesta tulee toisille pahamieli ja kavereita saa kun on toisten kaveri ja ottaa myös toiset huomioon. Ja sit kertoa ihan että mitä se toisten huomioon ottaminen on. Voisit myös opettaa pelaamaan eli esim kerran viikossa sanot että voitaisiinkin pelata joku peli, etsitäämpä yhdessä mitä pelataan, sitten kerrot TARKKAAN säännöt ja saot että näitä myös noudatetaan! Ja kerrot myös että joka kerta ei voi voittaa, joskus voi mennä montakin peliä ilman voittoa. Ja missään nimessä ei saa pojalle periksi tai antaa voittaa sen takia että siitä seuraa raivari tms... Ihan siis opettaa pelaamaankin. Ja sit kun se raivari tulee kun toinen voittaa niin muistuttaa että muistakos kun puhuttiin alussa että aina ei voi voittaa, ehkäpä sinun vuoro on ensi kerralla.
Leikkin kannattaa ensin yrittää saada yksi kaveri ja aikuinen seuraa tilannetta ja puuttuu heti kun tulee huutamista ja komentamista. Eli ohjaa voimakkaastikin leikkiä, jolloin myös kaveri otetaan huomioon. Poika jos rupeaa määräämään liikaa leikissä, niin aikuinen keskeyttää leikin ja sanoo että myös toinen täytyy ottaa huomioon, ei voi vaan itse määrätä. Ja neuvoo että kysytäämpä kaverilta miten hän haluaisi leikkiä ja neuvotaan sitten kompromissiin. Voi myös pyytää kaveria kertomaan miltä tuommoinen käytös tuntuu. Kaveri voisi olla myös vähän vanhempi jolle jo etukäteen kertoisi että näin voi käydä, jolloin toisen osapuolenkin on helpompi ymmärtää pojan käytöstä.
Toivottavasti noista vinkeistä oli jotain apuja! Ite ollu eskarissa asberger-pojan avustajana ja näitä samoja kikkoja hänellä käytin, tosin hänellä oli lisäksi ADHD...