Miten olla parempi äiti?

[mmm]

tää ei ehkä oo oikea paikka kysyä, mutta kysyn silti.
Miten pystyisin olla parempi äiti? Tiuskin usein, hermostun helposti ja koti on aina hävityksen helv....

en tahtoisi olla tälläinen, tahtoisin olla iloinen ihminen, niinkuin ennen lapsia, sillä erotuksella että nyt on lapsia.

esikoiseni on jo sen verran iso että varmasti muistaa joka ikisen hermon menetykseni..
Sitä en todellakaan tahtoisi.
Tuntuu etten osaa rakastaa lapsiani, pystyn aivan helposti antaa heidän itkeä ja mennä itse pois, jälkeenpäin tulee paha olo.

Anteeksi purkautuminen, ei vaan ole ketään kelle puhua.

 

[Sssalla]

pyydäppä jotain numeroa tai keskusteluaikaa, lähde siitä liikkeelle.

 

[4lapsen äiti]

tää ei ehkä oo oikea paikka kysyä, mutta kysyn silti.
Miten pystyisin olla parempi äiti? Tiuskin usein, hermostun helposti ja koti on aina hävityksen helv....

en tahtoisi olla tälläinen, tahtoisin olla iloinen ihminen, niinkuin ennen lapsia, sillä erotuksella että nyt on lapsia.

esikoiseni on jo sen verran iso että varmasti muistaa joka ikisen hermon menetykseni..
Sitä en todellakaan tahtoisi.
Tuntuu etten osaa rakastaa lapsiani, pystyn aivan helposti antaa heidän itkeä ja mennä itse pois, jälkeenpäin tulee paha olo.

Anteeksi purkautuminen, ei vaan ole ketään kelle puhua.

juttele lapsille tuntemuksistasi, he voi nähdä asiaa eritavalla. Mulle auttaa kiukkuhetkellä se, että kuvittelen että nyt just kuvataan mun tapaani toimia lasten kanssa, tyyliin miten toimin...ja se perinteinen hetken tauko auttaa aina (siis laske vaikka sataan) Kyllä ihminen muuttuu kun tulee äidiksi, se entinen iloisuus ja leppoisuus vähän muuttuu kun ihan oikeasti pitää koko ajan huolehtia vaikka miten monesta asiasta.
Mä nautin kun olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan, esim, käyn kävelemässä, jutellaan siinä kaikkea.
Tota en tajua että pystyt antaa heidän itkeä ja mennä pois? Kuulostaa aika pelottavalta...

 

[mmm]

tää ei ehkä oo oikea paikka kysyä, mutta kysyn silti.
Miten pystyisin olla parempi äiti? Tiuskin usein, hermostun helposti ja koti on aina hävityksen helv....

en tahtoisi olla tälläinen, tahtoisin olla iloinen ihminen, niinkuin ennen lapsia, sillä erotuksella että nyt on lapsia.

esikoiseni on jo sen verran iso että varmasti muistaa joka ikisen hermon menetykseni..
Sitä en todellakaan tahtoisi.
Tuntuu etten osaa rakastaa lapsiani, pystyn aivan helposti antaa heidän itkeä ja mennä itse pois, jälkeenpäin tulee paha olo.

Anteeksi purkautuminen, ei vaan ole ketään kelle puhua.

juttele lapsille tuntemuksistasi, he voi nähdä asiaa eritavalla. Mulle auttaa kiukkuhetkellä se, että kuvittelen että nyt just kuvataan mun tapaani toimia lasten kanssa, tyyliin miten toimin...ja se perinteinen hetken tauko auttaa aina (siis laske vaikka sataan) Kyllä ihminen muuttuu kun tulee äidiksi, se entinen iloisuus ja leppoisuus vähän muuttuu kun ihan oikeasti pitää koko ajan huolehtia vaikka miten monesta asiasta.
Mä nautin kun olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan, esim, käyn kävelemässä, jutellaan siinä kaikkea.
Tota en tajua että pystyt antaa heidän itkeä ja mennä pois? Kuulostaa aika pelottavalta...

sitähän se lapsille varmaan onkin, se ehkä hieman kertoo siitä, miten lapsista välitän tai en välitä

 

[viksi]

tää ei ehkä oo oikea paikka kysyä, mutta kysyn silti.
Miten pystyisin olla parempi äiti? Tiuskin usein, hermostun helposti ja koti on aina hävityksen helv....

en tahtoisi olla tälläinen, tahtoisin olla iloinen ihminen, niinkuin ennen lapsia, sillä erotuksella että nyt on lapsia.

esikoiseni on jo sen verran iso että varmasti muistaa joka ikisen hermon menetykseni..
Sitä en todellakaan tahtoisi.
Tuntuu etten osaa rakastaa lapsiani, pystyn aivan helposti antaa heidän itkeä ja mennä itse pois, jälkeenpäin tulee paha olo.

Anteeksi purkautuminen, ei vaan ole ketään kelle puhua.

Tota en tajua että pystyt antaa heidän itkeä ja mennä pois? Kuulostaa aika pelottavalta...

sitähän se lapsille varmaan onkin, se ehkä hieman kertoo siitä, miten lapsista välitän tai en välitä

Höpsistä, se on ihan luonnollinen reaktio vanhemmalta, että aina ei jaksa esim uhmiksen kiukkuraivareita ottaa vastaan ja haluaa mennä toiseen huoneeseen. Kyllä meilläkin on pinna välillä niin lopussa kun on 3,5 v kaksoset joilla kova tahtoikä päällä.

Äitiys verottaa voimia ja kyllä minäkin tunnistan tuon, että en ole niin iloinen, rento ja energinen kuin ennen lapsia. Ei sille mitään voi, tämä pikkulapsielämä on rankkaa.

Jos omat vaoimat tuntuvat ihan loppuvan ja pelkäät satuttavasti lapsiasi tai laiminlyöväsi heitä jotenkin muuten, kannattaa soittaa vaikka MLL:n vanhempainpuhelimeen ja puhua. Puhuminen yleensä auttaa, kunhan kuulija on täysipäinen ja ymmärtää aiheen.

Voimia!