Miten olette selvinneet erosta?

[Ero edessä]

Mieheni haluaisi erota. Hän on ilmeisesti suunnitellut sitä jo kauemmin. Nyt sanoi, ettei ole koskaan rakastanutkaan, velvollisuudentunteesta vain meni mun kanssa naimisiin. Lasten takia ajattelin kauan haluavani yrittää, mutta mies on niin h-n vaikea tyyppi. Silti ero tuntuu vaikealta, tapella huoltajuudesta sitten ja kaikesta. Ainoastaan taloudellinen puoli saattaisi kohentua, jos saisin elareita ja paremmin lapsilisää palkan lisäksi, mies kun ei ole pahemmin nytkään perheen kuluihin osallistunut. Harmi, etten ollut selvännäkijä aikoinani. Antaako mennä vaan? Mutta silti tuntuu, ettei tästä selviä...

 

[..]

Mä selvisin erosta todella hyvin. Uutta matoa vaan koukkuun.

 

["vieras"]

Paremmin pärjäät yksin kuin tuollaisen tyypin kanssa.Trust me!

 

[jep.]

Ensin se tuntuu vaikealta, mutta alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Ihminen on siitä konstikas, että se kyllä tottuu uusiin kuvioihin. Omasta erostani on puoli vuotta aikaa ja voin sanoa, että entisestäni on enää lämmin muisto vain. Nyt minulle ei kyllä kelpaisi mies kirveelläkään. Öuh, parempi olla yksin