Miten olette selvinneet ensimmäisestä joulusta

[eijaksa]

läheisen kuoltua?
Isäni kuoli kaksi kuukautta sitten yllättäen. Suru on suuri niin itsellä kuin lapsilla asiasta.
Ja isän kuoleman myötä tuli muitakin suruja, esim. äitini joutui muuttamaan kodistaan eli lapsuudenkodistani kun ei yksin enää isossa talossa pärjännyt.
Ja tuleva joulu ahdistaa ja pelottaa, tavallisesti olen jouluihminen joka rakastaa joulua ja sen valmisteluita, nyt ei mitään jaksaisi.
Lasten takia toki valmistelen joulua.

Miten te joilta läheinen kuollut olette selvinneet ensimmäisestä joulusta? Ja jos olette ennen olleet joulua rakastavia niin onko tuo joulumieli palannut tulevina jouluina?

 

[feger harmailemassa]

Mentiin se joulu sumussa. En muista siitä joulusta mitään muuta, kun että sain sellaisen ruutukuosisen viltin joululahjaksi. Kaikki muu on pelkän sumun peitossa.
Meillä siis kuoli äidinäiti, jonka kanssa olin tosi läheinen, asuinkin hänen luonaan yhdessä välissä.

Pari vuotta sitten mieheltä kuoli isä, enkä siitäkään joulusta muista kovinkaan paljoa.

 

[Monen äiti]

Ensimmäinen joulu ei ole riemukas, mutta se voi olla lämmin. Olkaa ystävällisiä toisillenne ja pitäkää rakkaimmat lähellänne. Saa itkeä, olla hiljaa tai nauraa, jos siltä tuntuu. Muistelkaa yhteisiä mukavia hetkiä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Veljeni kuoli juuri, hautaiset on vasta joulun jälkeen. Ei oo joulumieltä. Mutta lasten takia on joulu laitettava.

 

[riiviöiden äiti]

Ensimmäinen joulu veljen kuoltua oli kamala, olin 18 ja vietin aatonaaton yksin yökerhossa, aatoksi menin kuitenkin vanhempien luo kuten tapana oli.
Isän kuoleman jälkeinen joulu meni surullisista merkeissä, äidin kuoleman jälkeinen joulu olin tarkoituksella jo töissä, ettei ehtisi miettiä.
Tämä joulu on itse asiassa ensimmäinen kun kaikkien kuoleman jälkeen en ole töissä, ja jopa odotan joulua, miehen, lasten ja pikkuveljeäni seurassa :heart:

 

[Kokemusta]

Sellaisessa sumussa se meni, mutta samoin minunkin oli joulu laitettava lasten takia. Toi se kyllä itsekin iloa, mutta ikävä oli valtava ja itku kurkussa koko ajan. Nyt on vasta toinen joulu sen jälkeen, mutta nyt on jo mieli parempi. Ajattelen, että tavassa, jolla laittelen joulua, näkyvät äitini perinteet ja niitä vaalin rakkaudella. Poismeno oli odotettavissa, joten se oli ja on helpompi hyväksyä. Jos kuolema olisi tullut yllättäen, mieliala olisi varmasti toinen.

Voimia sinulle!

 

[Toinen tarina]

Mä oli 12v, kun äidin sisko kuoli taparturmaisesti juuri ennen joulua. Joulua vietettiin suvun voimin, kuten ennenkin, mutta kaikki aikuiset vetäytyivät surunsa kanssa ja joulu oli jotenkin pelottava. Mä pelkäsin vuosia jouluja sen jälkeen. Teininä pakenin aina kavereiden luokse heti kun mahdollista ja nuorena aikuisena yritin aina olla matkalla joulun aikaan. Vasta yli 30v omien lasten myötä jouduin rakentamaan uudelleen joulua ja huomasin sen olevankin ihan ok juhla. En tiedä olisiko auttanut se, että surullinen joulu olisi vietetty jossain muualla, eikä yritettykään saada aikaan iloista perinnejoulua, kun se vaan ei ollut mahdollista.

 

[yhden menettänyt]

Hammasta purren...nyt on viides joulumme ilman esikoispoikaa joka nautti joulusta aivan mahdottoman paljon. Ei lahjoista vaan leipomistani herkuista ja yhdessäolosta ilman mitään kiirettä mihinkään.

Itkettää aivan hirveästi aina kun ajattelenkin joulua mutta näiden esikoispojan pikkusisarusten takia on vaan oltava "reipas", en halua viedä heiltä jouluiloa vaikkei minulla sellaista olekkaan sydämessäni.

 

[niiin]

Jotenkin itse olen ajatellut niin että se kuollut läheinen ei olisi halunnut meidän surevan jouluna häntä vaan nauttivan niistä ihmisistä jotka vielä elävät ja ovat läsnä. Ja näin sitten on koitettu tehdä.

Tunteet toki on pinnassa, mutta menetys tuo mukanaan sellaista kontrastia josta voi oppia paljon. Se kuinka onnellinen on että kuitenkin on saannut tulla rakastetuksi ja rakastaa. Kuinka tärkeitä ihmisiä ympärillä on jne. Sellaisia asioita joita ei välttämättä normaalijoulun hälinässä pysähdy edes miettimään....

 

[Kais]

Ei se ensimmäinen joulu ilman rakasta läheistä ole kovin hauska, suru on viellä päällä ja kaipaa poismennyttä ihmistä viellä, vaikka joulua laittaa mielellään.
2 joulu ilman isää ja 1 joulu ilman äitiä, tietyt joululaulut saa herkistymään ja kyyneleet silmiin.