Miten olette järjestäneet kotiasiat ja lastenhoidon yms, jos kotona oleva on masentunut, ja toinen käy töissä?

Mulla on nyt ilmeisesti vakava masennus, tai kuulemma hyvin paljon siltä nyt vaikuttaa. Olen kotona hoitamassa kolmea lasta. Mies käy töissä, pitkiä ja epäsäännöllisiä päiviä.

Miten teillä on tällaiset tilanteet järjestetty? Kun toisaalta nähdään kyllä, että mulla ei ihan täysin pysy hanskassa nyt kokonaisuus, kun olen niin ahdistunut ja poikki. Olen ihan hermoraunio ja kotoa on kaaos. Lapset ruokin, puhdasta päällä jne, mutta olo on hyvin apaattinen ja ahdistunut ja väsynyt.

 

Perhetyöntekijään yhteyttä.

 

Mahdollista saada myös kotiapua, siivouksen muodossa. Näin ainakin meillä oli.

 

Ei ole masennuksesta kokemusta, mutta fyysisesti sairaudesta on ja samoja ongelmia siitä seuraa. Kotiapu, perhetyöntekijä, osa-aikainen päivähoito. oman sairauden hoito kuntoon, keskusteluapua.

 

Mä yritin hakea mielenterveystoimistosta apua, kun avioliitto purkautui miehen väkivaltaiseen purkaukseen ja raiskasikin minut. Jäin kahden pienen lapsen kanssa ja elin miehen koston pelossa. Mielenterveystoimistosta sanoivat, että MENNEISYYDEN ihmissuhdeongelmat eivät kuulu heille. Kuljeskelin aika usein lähellä kiskoja, keräten rohkeutta hypätä. Sain sitten neuvolan kautta perhetyöntekijän, joka kerran viikossa tuli meille pariksi tunniksi. Omalekurilta sain mielialalääkkeet. Lapsia en saanut tarhaan, vaikka yritin. Itsekseni oli selvittävä. Meni pari vuotta ja olo parani jotenkin ja sain asioita kuntoon.

 

Me ei saada muuta, kuin perhetyöntekijä, joka ei siis ole esimerkiksi lasten kanssa tai tee kotona mitään, vaan se juttelee mulle. En saa esim ketään tänne meille, että voisin käydä juttelemassa mt-toimistossa. Perhetyöntekijä ei ole kuitenkaan psykologi tai psykiatri, enkä mä voi mun ahdistusta muutenkaan tietty siinä jutella, kun lapset on koko ajan läsnä.

 

Voisitko pyytää lastensuojelun kautta lapsille esim. päiväkotipaikkaa?

 

Parasta on aina kertoa asioiden todellinen laita. Meillä yksi lapsi ja hän hoidossa. Mulla jää aikaa kuntoutumiseen päivällä mikä on tarpeeseen. Nykyään joutuu kuulemaan ettei ihmiset saa apua vasta, kun on itsariaikeita. Siihen ei kannata päästää tilannetta. Oma apu ainut: Ei ole taittu asuinalueesi mtt:ssä ymmärtää työntekijä perustehtäväänsä.

 

Voisitko pyytää lastensuojelun kautta lapsille esim. päiväkotipaikkaa?

No mutta se tarkoittais sitten sitä, että oltais lastensuojelun asiakkaita, eikä siihen myllyyn ole kiinnostusta lähteä, pelottaa ihan liikaa. Lapset hoidan, siivoankin mutta sotkua on kuitenkin. Olen vaan henkisesti niin loppu, että illat menee itkiessä ja ihan normaalitoiminnot tuntuu ylivoimaisilta. Joka päivä on sama voimanponnistus, että laitan lapsille ruoat, vien ulos, pesen pyykit, järjesten kotona, nukutan, vaihdan vaipat jne.

 

Päiväkotiasiaa on kysytty, jonoa on noin 4 kuukautta.

 

Päivähoito joinakin päivinä viikossa olisi varmaan enemmän kuin paikallaan.

 

Miksei kotiapua saa?

 

Lääkäriltä lääkitys, lapset hoitoon ja alat hoitamaan itseäsi. Sitten kun olet tarpeeksi terve (siihen voi mennä aikaa ) niin et enää jää kotiin vaan menet töihin jossa jotain muutakin kun siivoamista ja lastenhoitoa.

 

Monen kunnan talous ei kestä huostaanottoja, jotka ois pitäny tehdä aikaa sitten. Sosiaalityön tarkoitus on vahvistaa perheen selvitymistä kriisistä ensin kaikin mahdollisin käytettävissä olevin avohuollon tukitoimin, kuten päivähoitopaikan järjestäminen, perhetyöntekijä, toimeentulotuki ym. Rohkeasti apua hakemaan.

 

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Mies matkatyössä, noin 5vrk/kk koona. Sukulaiset kaukana. Minä masennuin syvästi.
Eikä mitään apua mistään!!
Ei saa kotiapua, ei lastenhoitoapua, ei mitään. Lääkettä ja kerta viikkoon mtt-.hoitajan kanssa juttelua, joka sekin niin, että lapsia mukana, kun ei ollut hoitajaa.
Ilmeisesti tässä maassa pitää tehdä joko itseleen tai lapsilleen joakin, ennenkuin saa apua, ja silloin se apu on jo todellakin liian myöhäistä!!

-minä selvisin jotenkuten, en tiedä kuinka, mutta 4 vuotta minun elämästäni katosi..

 

Nosto. On se kumma kun apua ei saa vaikka haluaa. Se on kulunut fraasi, että hae apua..