Miten "oikean " uskovaisen kuuluu käyttäytyä ja millainen ihminen on "oikea" uskis??

[hei haloo]

ALKUUN:
EN OLE aloittamassa nyt mitään oppikiistaa siitä, mikä uskontokunta on oikea tai väärä, miksi ja miten kukakin joulua viettää tms. syväluotaavaa.

Mutta kun joukossanne on näitä meitä uskovaisia ihmisiä :saint: ja aina välillä tulee sitten ei-uskovaisilta kommentteja kaikenlaisia.. niin kertokaa, ihan vaikka ranskalasilla viivoilla lueteltuna, millainen se oikea, hyvä uskovainen on? Miten kuuluu käyttäytyä? mitä ei saa tehdä? mitä saa tehdä?
Mikä taas on toimintaa, että voidaan vetää johtopäätös että olisi "muka-uskovainen"?

Lentävä lause: uskovaisen omaisuus on yhteistä.

Mitä se teidän mielestänne pitää sisällään? Tarkoittaako se sitä, että nimenomaan uskovainen antaa omistaan vaikka itselläkin on niin tiukkaa, että kolikoita lasketaan? Tarkoittaako se sitä, että uskovainen antaa vaikka viimeisenkin roponsa jollekin, joka sitä enemmän (?) tarvitsee ja sitten itse keittää kotona lapsilleen vetistä EU-kaurapuuroa ja ompelee vaatteeita vanhoista lakanoista, jättää laskunsa ja vuokransa maksamatta, jotta toinen, tarvitsevampi saa??

Kun sukulaiset sitten haukkuu, pilkkaa, ivaa, ei näe mitään hyvää, kuinka monta vuotta sitä pitää kuunnella? Käydä aina vaan kylässä, pitää yhteyttä, vaikka sukulaisilla ei ole mitään hyvää sanottavaa, vaan aina vaan mollattavaa?

Kysyn tätä ihan mielenkiinnosta, kun sukulaisen taholta TAAS törmäsin aiheeseen.
Olen pariin sukulaiseen välit laittanut poikki, kun väsyin olemaan sylkykuppina. Olen sitä ollut aina, lapsesta asti, jokunen vuosi sitten tuli kuppi täyteen. Joten ovat alkaneet pilkata, kun muka uskovainen olen, ja olen unohtanut heidät

Yhteen sukulaiseen pidän yhteyttä harvakseltaan. Nyt kuulin, että hänen mielestään minun olisi pitänyt auttaa taloudellisesti henkilöä,
(Oli sanonut tälle henkilölle "eikö uskovaisen omaisuus ole yhteistä " ) jota tottakai olisin auttanutkin, mutten nyt pysty näillä tuloilla, mutta en ehkä paremmillakaan, koska tiedän, miten hän itse on sössinyt raha-asiansa. Ei näe nälkää eikä lennä asunnostaan, mutta on tiukilla, koska silloin kun on rahaa, syytää kaiken menemään ja on sitten -kerta toisensa jälkeen- ahtaalla.

Niin, että tuossa otsikossa ja alkulauseessa ne kysymykset oli,

Kertokaa nyt, millainen se oikea ja hyvä uskovainen on? Omansa kaiken muille jakava - itse syö pettuleipää ja pukee lapsensa lattialuutuun- ja kaikenlaista kohtelua hyväksyvä, palaten aina takaisin saamaan turpiinsa joko fyyisesta tai vähintäänkin henkisesti? Sen takia, että on ns. uskovainen?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Elää vakaumuksensa mukaisesti. Siinä se.

 

[Rukoilijasirkka]

No, mä en taida olla kovin hyvä uskovainen, mutta se, mimmonen mä itte oon, ei oo mikään pointti, vaan se, kuka ja millainen Jeesus on, se on se juttu.

 

[fanta]

Minä esittäisin vielä lisäkysymyksen: millälailla uskovainen lukee raamattua, jos lukee? Minusta olisi kiintoisaa tietää tämä. Luen itse raamattua ihan alusta loppuun ja mietin, että mitä saa uskovainen siitä "irti", onko jotain lempikohtia, luetaanko raamattua usein tai säännöllisesti.

 

[hei haloo]

No, mä en taida olla kovin hyvä uskovainen, mutta se, mimmonen mä itte oon, ei oo mikään pointti, vaan se, kuka ja millainen Jeesus on, se on se juttu.

Eli ihmisenkin täytyy antautua pilkattavaksi?

 

[drakonia]

Mun mielesta uskovainen on sellanen joka on loytany sen oman uskonnon ja toimii niin miten han uskoo. Esim. jos han uskoo ettei telkkaria saa katsoa niin han ei kanssa katso.

Ollakseen uskovainen ei tarvi kuulua mihinkaan, voi olla se "Oma tie". Paaasia etta itse tuntee olevansa uskovainen jos haluaa olla. Oli se uskonto/tie sitte mika tahansa.

 

[drakonia]

Elää vakaumuksensa mukaisesti. Siinä se.

Taa oli hyvin sanottu peesi talle.

 

[Näin]

Ihan oikea uskovainen on suvaitsevainen, ja näkee joka ikisen ihmisen yhtä arvokkaana kuin itsensä näitten muiden uskomuksista ja uskonnosta riippumatta.

 

[Rukoilijasirkka]

No, mä en taida olla kovin hyvä uskovainen, mutta se, mimmonen mä itte oon, ei oo mikään pointti, vaan se, kuka ja millainen Jeesus on, se on se juttu.

Eli ihmisenkin täytyy antautua pilkattavaksi?

Ei, vaan se, että me ei voida olla oikein yhtään mitään, joten on turha kenenkään luulla olevansa joku hyvä uskova tai täyttävänsä jotkut kriteerit. Kun on Jumalan oma, niin se riittää.

 

[terapian tarpeessa]

ALKUUN:
EN OLE aloittamassa nyt mitään oppikiistaa siitä, mikä uskontokunta on oikea tai väärä, miksi ja miten kukakin joulua viettää tms. syväluotaavaa.

Mutta kun joukossanne on näitä meitä uskovaisia ihmisiä :saint: ja aina välillä tulee sitten ei-uskovaisilta kommentteja kaikenlaisia.. niin kertokaa, ihan vaikka ranskalasilla viivoilla lueteltuna, millainen se oikea, hyvä uskovainen on? Miten kuuluu käyttäytyä? mitä ei saa tehdä? mitä saa tehdä?
Mikä taas on toimintaa, että voidaan vetää johtopäätös että olisi "muka-uskovainen"?

Lentävä lause: uskovaisen omaisuus on yhteistä.

Mitä se teidän mielestänne pitää sisällään? Tarkoittaako se sitä, että nimenomaan uskovainen antaa omistaan vaikka itselläkin on niin tiukkaa, että kolikoita lasketaan? Tarkoittaako se sitä, että uskovainen antaa vaikka viimeisenkin roponsa jollekin, joka sitä enemmän (?) tarvitsee ja sitten itse keittää kotona lapsilleen vetistä EU-kaurapuuroa ja ompelee vaatteeita vanhoista lakanoista, jättää laskunsa ja vuokransa maksamatta, jotta toinen, tarvitsevampi saa??

Kun sukulaiset sitten haukkuu, pilkkaa, ivaa, ei näe mitään hyvää, kuinka monta vuotta sitä pitää kuunnella? Käydä aina vaan kylässä, pitää yhteyttä, vaikka sukulaisilla ei ole mitään hyvää sanottavaa, vaan aina vaan mollattavaa?

Kysyn tätä ihan mielenkiinnosta, kun sukulaisen taholta TAAS törmäsin aiheeseen.
Olen pariin sukulaiseen välit laittanut poikki, kun väsyin olemaan sylkykuppina. Olen sitä ollut aina, lapsesta asti, jokunen vuosi sitten tuli kuppi täyteen. Joten ovat alkaneet pilkata, kun muka uskovainen olen, ja olen unohtanut heidät

Yhteen sukulaiseen pidän yhteyttä harvakseltaan. Nyt kuulin, että hänen mielestään minun olisi pitänyt auttaa taloudellisesti henkilöä,
(Oli sanonut tälle henkilölle "eikö uskovaisen omaisuus ole yhteistä " ) jota tottakai olisin auttanutkin, mutten nyt pysty näillä tuloilla, mutta en ehkä paremmillakaan, koska tiedän, miten hän itse on sössinyt raha-asiansa. Ei näe nälkää eikä lennä asunnostaan, mutta on tiukilla, koska silloin kun on rahaa, syytää kaiken menemään ja on sitten -kerta toisensa jälkeen- ahtaalla.

Niin, että tuossa otsikossa ja alkulauseessa ne kysymykset oli,

Kertokaa nyt, millainen se oikea ja hyvä uskovainen on? Omansa kaiken muille jakava - itse syö pettuleipää ja pukee lapsensa lattialuutuun- ja kaikenlaista kohtelua hyväksyvä, palaten aina takaisin saamaan turpiinsa joko fyyisesta tai vähintäänkin henkisesti? Sen takia, että on ns. uskovainen?

Jokaiselle oma uskonto ja uskominen on se oikea, ei sille ole välttämättä mitään faktoja, mikä pätee kaikkiin uskovaisiin.

Jokainen uskoo omalla tavalla Jumalaan tai sitten johonkin muuhun suurempaan. Toisten on sitä turha kritisoida, vaikka näin kyllä usein tapahtuu.

Uskovaisuus ei katso sitä, polttakko tupakkaa, juoko alkoholia yms.

Uskovaisuus ei katso sitä, että kävisi esim. kirkossa jumalanpalveluksissa tms.

Toisilla uskoon tuleminen vaikuttaa eri tavoin, kuin toisilla.

Toiset kasvaa uskoon vähitellen ja rupeaa ymmärtämään asian pidemmän ajan kuluessa, kun taas toiset tulee uskoon tuosta vain.

"Uskovaisen omaisuus on yhteistä":En yhdy tuohon lauseeseen joiltain osin.
En minäkään viimeisiä rahojani lahjoittaisi pois.Rahalla kun ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan kohdallani.

Tuohon sukujuttuun en voi kommentoida, koska ei ole kokemusta huonoista väleistä suvun kanssa...

Sukulaisillasi taitaa olla väärä käsitys uskovaisuudesta ja jotenkin sotkevat rahan siihen? Miksiköhän?

 

[hei haloo]

Jokaiselle oma uskonto ja uskominen on se oikea, ei sille ole välttämättä mitään faktoja, mikä pätee kaikkiin uskovaisiin.

Jokainen uskoo omalla tavalla Jumalaan tai sitten johonkin muuhun suurempaan. Toisten on sitä turha kritisoida, vaikka näin kyllä usein tapahtuu.

Uskovaisuus ei katso sitä, polttakko tupakkaa, juoko alkoholia yms.

Uskovaisuus ei katso sitä, että kävisi esim. kirkossa jumalanpalveluksissa tms.

Toisilla uskoon tuleminen vaikuttaa eri tavoin, kuin toisilla.

Toiset kasvaa uskoon vähitellen ja rupeaa ymmärtämään asian pidemmän ajan kuluessa, kun taas toiset tulee uskoon tuosta vain.

"Uskovaisen omaisuus on yhteistä":En yhdy tuohon lauseeseen joiltain osin.
En minäkään viimeisiä rahojani lahjoittaisi pois.Rahalla kun ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan kohdallani.

Tuohon sukujuttuun en voi kommentoida, koska ei ole kokemusta huonoista väleistä suvun kanssa...

Sukulaisillasi taitaa olla väärä käsitys uskovaisuudesta ja jotenkin sotkevat rahan siihen? Miksiköhän?

Minun mielipide on se, että NYT tämä on se lyömäase, siis uskovaisuus. Aiemmin minä olin muuten vain typerä ja surkea ihminen ja huono äiti. Nyt kun kieltäydyn ottamasta vastaan tätä, ja ilmoitan näin että olen arvokas ihminen siinä kuin kuka tahansa ihminen on arvokas, löydetään pilkka uskovaisuudesta: kun en ole tekemisissä, vaikka olen muka uskovainen, kun en anna omastani tälle, joka narisi talouttaan, niin eikös uskovaisen omaisuus ole yhteistä..

Ja siksi, että tietäisin, mitä sitä oikein uskovalta vaaditaan. olisi kiva saada ihan konkreettiset ohjeet, millainen ihmisen tulee olla sen jälkeen kun on tämän tien valinnut.

 

[terapian tarpeessa]

Jokaiselle oma uskonto ja uskominen on se oikea, ei sille ole välttämättä mitään faktoja, mikä pätee kaikkiin uskovaisiin.

Jokainen uskoo omalla tavalla Jumalaan tai sitten johonkin muuhun suurempaan. Toisten on sitä turha kritisoida, vaikka näin kyllä usein tapahtuu.

Uskovaisuus ei katso sitä, polttakko tupakkaa, juoko alkoholia yms.

Uskovaisuus ei katso sitä, että kävisi esim. kirkossa jumalanpalveluksissa tms.

Toisilla uskoon tuleminen vaikuttaa eri tavoin, kuin toisilla.

Toiset kasvaa uskoon vähitellen ja rupeaa ymmärtämään asian pidemmän ajan kuluessa, kun taas toiset tulee uskoon tuosta vain.

"Uskovaisen omaisuus on yhteistä":En yhdy tuohon lauseeseen joiltain osin.
En minäkään viimeisiä rahojani lahjoittaisi pois.Rahalla kun ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan kohdallani.

Tuohon sukujuttuun en voi kommentoida, koska ei ole kokemusta huonoista väleistä suvun kanssa...

Sukulaisillasi taitaa olla väärä käsitys uskovaisuudesta ja jotenkin sotkevat rahan siihen? Miksiköhän?

Minun mielipide on se, että NYT tämä on se lyömäase, siis uskovaisuus. Aiemmin minä olin muuten vain typerä ja surkea ihminen ja huono äiti. Nyt kun kieltäydyn ottamasta vastaan tätä, ja ilmoitan näin että olen arvokas ihminen siinä kuin kuka tahansa ihminen on arvokas, löydetään pilkka uskovaisuudesta: kun en ole tekemisissä, vaikka olen muka uskovainen, kun en anna omastani tälle, joka narisi talouttaan, niin eikös uskovaisen omaisuus ole yhteistä..

Ja siksi, että tietäisin, mitä sitä oikein uskovalta vaaditaan. olisi kiva saada ihan konkreettiset ohjeet, millainen ihmisen tulee olla sen jälkeen kun on tämän tien valinnut.

Sellaisia konkreettisia ohjeita kun ei ole.....

 

[Rukoilijasirkka]

Ja siksi, että tietäisin, mitä sitä oikein uskovalta vaaditaan. olisi kiva saada ihan konkreettiset ohjeet, millainen ihmisen tulee olla sen jälkeen kun on tämän tien valinnut.

Voit sanoa sukulaisillesi, että olet kelpaava ihan omana itsenäsi, eikä uskovaisuus vaadi sinulta mitään. Jos uskot Jeesukseen, niin kerro, että Jeesus tietää millainen olet ja silti huoli sinut, ihme jos et ihmisille kelpaa.

 

[hei haloo]

Ja siksi, että tietäisin, mitä sitä oikein uskovalta vaaditaan. olisi kiva saada ihan konkreettiset ohjeet, millainen ihmisen tulee olla sen jälkeen kun on tämän tien valinnut.

Voit sanoa sukulaisillesi, että olet kelpaava ihan omana itsenäsi, eikä uskovaisuus vaadi sinulta mitään. Jos uskot Jeesukseen, niin kerro, että Jeesus tietää millainen olet ja silti huoli sinut, ihme jos et ihmisille kelpaa.

Niinpä. Näin kait se pitäisi sanoa sitten.
Keväällä sain tekstaria lähisukulaiselta, kännisen v*ttuilua. vastailin asiallisesti ja ilmoitin että ensi kerralla voisi ottaa yhteyttä selvin päin ja ilman kettuilua. Hän vastasi, ettei voisi vähempää kiinnostaa, elä sinä siellä elämääsi.
Ok, se sopii mulle.
Mutta hankkisi itselleen elämän,e ikä ruotisi edelleen siellä mitä minä olen ja mitä en ole.

Tämä sukulainen jonka kanssa olen tekemisissä, on myös tekemisissä tämän em. kettuilijan kanssa ja tämä joka nairisi multa rahaa, on minulle hyvin läheinen, ja tekemisissä em. sukulaisten kanssa. UUUH , inhoan tätä sukulaisten välistä viidakkorumpua, kun yksi sanoo AAA niin se toitotetaan toiselle ja tämä rummuttaa sen kolmennalle joka laittaa savuviestin neljännelle kunnes joku kertoo sen sitten minulle ja koko juttu on muuttunut matkan varrella ja koko homman loppupäätelmä AIKAISEMMIN oli, että minä olen surkea ja mitätön ihminen
mutta NYT se onkin: tommonen muka uskovainen, satukirjaan uskot, etkä ajattele omilla aivoillas.. jne jne

 

[Rukoilijasirkka]

Ja siksi, että tietäisin, mitä sitä oikein uskovalta vaaditaan. olisi kiva saada ihan konkreettiset ohjeet, millainen ihmisen tulee olla sen jälkeen kun on tämän tien valinnut.

Voit sanoa sukulaisillesi, että olet kelpaava ihan omana itsenäsi, eikä uskovaisuus vaadi sinulta mitään. Jos uskot Jeesukseen, niin kerro, että Jeesus tietää millainen olet ja silti huoli sinut, ihme jos et ihmisille kelpaa.

Niinpä. Näin kait se pitäisi sanoa sitten.
Keväällä sain tekstaria lähisukulaiselta, kännisen v*ttuilua. vastailin asiallisesti ja ilmoitin että ensi kerralla voisi ottaa yhteyttä selvin päin ja ilman kettuilua. Hän vastasi, ettei voisi vähempää kiinnostaa, elä sinä siellä elämääsi.
Ok, se sopii mulle.
Mutta hankkisi itselleen elämän,e ikä ruotisi edelleen siellä mitä minä olen ja mitä en ole.

Tämä sukulainen jonka kanssa olen tekemisissä, on myös tekemisissä tämän em. kettuilijan kanssa ja tämä joka nairisi multa rahaa, on minulle hyvin läheinen, ja tekemisissä em. sukulaisten kanssa. UUUH , inhoan tätä sukulaisten välistä viidakkorumpua, kun yksi sanoo AAA niin se toitotetaan toiselle ja tämä rummuttaa sen kolmennalle joka laittaa savuviestin neljännelle kunnes joku kertoo sen sitten minulle ja koko juttu on muuttunut matkan varrella ja koko homman loppupäätelmä AIKAISEMMIN oli, että minä olen surkea ja mitätön ihminen
mutta NYT se onkin: tommonen muka uskovainen, satukirjaan uskot, etkä ajattele omilla aivoillas.. jne jne

Hm. Sanot vaan että se tekee sut onnelliseksi, piste.

 

[Mielikki]

Puhutaanko tässä nyt kristinuskosta???
Kun on olemassa erilaisia uskovaisia.

 

[hei haloo]

Hm. Sanot vaan että se tekee sut onnelliseksi, piste.

Ilmeisesti ongelman ydin onkin tämä. :heart:

 

[hei haloo]

Puhutaanko tässä nyt kristinuskosta???
Kun on olemassa erilaisia uskovaisia.

Juu, nimenomaan.

 

[vieras]

Ned Flanders <3

 

[Rukoilijasirkka]

Hm. Sanot vaan että se tekee sut onnelliseksi, piste.

Ilmeisesti ongelman ydin onkin tämä. :heart:

Niin, sen takia ihmiset haluaakin etsiä susta vikoja, koska se tuntuu liian kipeältä, että olet kelpaava. Monella ei ole semmosta kokemusta, millaista on olla kelpaava.

 

[hei haloo]

Ap. lle. Itse olen uskovainen ja jossain määrin kapitalisti. Minusta Jeesuksen opetukseen kuuluu vapaaehtoisesti omastaan antaminen, ei se, että toisilla on oikeus vaatia. (Pyytää saa kyllä. mMutta ei pakolla)

Juu, tämä kyllä. Omistani annan.

Mutta jos sama ihminen sössii raha-asiansa kerta toisensa jälkeen, ja sitten tulee vinkumaan apua.. esim. rahaa riittää kapakkailtaan tai kaveribileillanviettoon mutta sitten tullaan vinkumaan rahaa housuihin tms.

Tai on hyvä taloudellinen tilanne ja ostaa sitä ja tätä, ja muistutan, että ole tarkka nyt, vaikka kesätöissä oletkin., kun syksyllä on kuitenkin taas tiukempaa; älä elä tiliäsi nollille vaan jätä pahanpäivän varalle jonkun verran... niin ei, kaikki menee ja sitten syksyllä itketään kun rahat ei riitäkään... ja kun muistutan kesästä, vastataan, että joo, mutta silloin mulla oli rahaa, mistä mä voin tietää että nyt tulee näin tiukkaa..

 

[Mielikki]

Puhutaanko tässä nyt kristinuskosta???
Kun on olemassa erilaisia uskovaisia.

Juu, nimenomaan.

OK!Mää oon pakana,mutta käsittääkseni raamatusta ne käyttäytymis-säännöt tai ohjeet löytyvät ja jokasen sydämestä.
Mutta voin antaa esimerkin perhetutuista,jotka saavat joskus meikäläisenkin (oon äärimmäisen suvaitsevainen)niskakarvat pystyyn:Kolme pientä lasta,mies päässyt jokunen vuosi sitten linnasta(narkkari)koko perhe on uskossa ja tekevät sen selväksi vaikkapa hesburgerissa "kieliä puhumalla" ym.vastaavaa,miten sen sanoisi:ulkokultaisuutta.Todellisuus taas on toinen mies odottaa vankilatuomiota hoidossa ja tämä nk.uhri eli perheenäiti käy töissä ja syyllistämällä saa tuttuja hoitaan lapsiaan(alle kouluikäsiä,jotka tarhassa) ja jatkuvasti lainaamassa rahaa kristillisyyteen vedoten,pyytämässä autokyytiä tmv.Silti neljän seinän sisällä huutaa lapsilleen kokoajan,vaatii äärimmäistä puhtautta lapsiltaan,on huutanut ristiinnaulitsevansa lapsensa seinään koska äiti on väsynyt jne.jne.
Toi on meikäläisestä muka-uskovaisuutta.Hänestä teki lastensuojeluilmoituksen tässä jokinaika sitten LÄÄKÄRI,kun vastaanotolla tämä äiti oli käynyt käsiksi omaan poikaansa,mutta sossussa juttu kääntykin miehen syyksi....Silti tämä tuttava pitää meidän perhettä huonona,kun pakania ollaan ja yrittää käännyttää! :headwall:
Toinen tuttavaperhe taas,jotka myös kristinuskossa hyväksyvät meidän pakanuuden,kuten mekin heidän kristinuskon,he eivät luule olevansa "parempia"kuin me tai käännyttää vaan me pystymme keskustelemaan asioista ilman sitä uskonto-lässytystä(olkoon kyse mistä tahansa uskosta siis)Olemme olleet ystäviä 15v ja he ovat olleet kristittyjä ja me pakania koko tuon ajan..............mielestäni he ovat todellakin Kristittyjä! =)

 

[Phoebsi]

Ap. lle. Itse olen uskovainen ja jossain määrin kapitalisti. Minusta Jeesuksen opetukseen kuuluu vapaaehtoisesti omastaan antaminen, ei se, että toisilla on oikeus vaatia. (Pyytää saa kyllä. mMutta ei pakolla)

Näinpä juuri. Mikä haloo siitäkin nousi, kun vakuutusyhtiö vaatii Porvoon kirkonpolttajalta muutamaa miljoonaa. Keskusteluissa kirkkoa vaadittiin antamaan anteeksi ja armahtamaan, ja seurakuntalaisia maksamaan itse aiheituneet vahingot. Se tuntui vähän oudolta.

 

[hei haloo]

Ap. lle. Itse olen uskovainen ja jossain määrin kapitalisti. Minusta Jeesuksen opetukseen kuuluu vapaaehtoisesti omastaan antaminen, ei se, että toisilla on oikeus vaatia. (Pyytää saa kyllä. mMutta ei pakolla)

Juu, tämä kyllä. Omistani annan.

Mutta jos sama ihminen sössii raha-asiansa kerta toisensa jälkeen, ja sitten tulee vinkumaan apua.. esim. rahaa riittää kapakkailtaan tai kaveribileillanviettoon mutta sitten tullaan vinkumaan rahaa housuihin tms.

Tai on hyvä taloudellinen tilanne ja ostaa sitä ja tätä, ja muistutan, että ole tarkka nyt, vaikka kesätöissä oletkin., kun syksyllä on kuitenkin taas tiukempaa; älä elä tiliäsi nollille vaan jätä pahanpäivän varalle jonkun verran... niin ei, kaikki menee ja sitten syksyllä itketään kun rahat ei riitäkään... ja kun muistutan kesästä, vastataan, että joo, mutta silloin mulla oli rahaa, mistä mä voin tietää että nyt tulee näin tiukkaa..

Joo, haluan tähdentää, että kantani kertomasi perusteella on: Älä anna heille.

Juu. En niin. Omakin taloudellinen tilanne on aika tiukka, kun kodinhoidonuella olen . Ongelma on, että tämä "tuhlaajapoika" on hyvin hyvin läheinen ihminen minulle ja tavallaan minä olisin se, jonka ns. kuuluu auttaa, ja lisäpainolastia tuo se, että olen uskossa.

 

[hei haloo]

OK!Mää oon pakana,mutta käsittääkseni raamatusta ne käyttäytymis-säännöt tai ohjeet löytyvät ja jokasen sydämestä.
Mutta voin antaa esimerkin perhetutuista,jotka saavat joskus meikäläisenkin (oon äärimmäisen suvaitsevainen)niskakarvat pystyyn:Kolme pientä lasta,mies päässyt jokunen vuosi sitten linnasta(narkkari)koko perhe on uskossa ja tekevät sen selväksi vaikkapa hesburgerissa "kieliä puhumalla" ym.vastaavaa,miten sen sanoisi:ulkokultaisuutta.Todellisuus taas on toinen mies odottaa vankilatuomiota hoidossa ja tämä nk.uhri eli perheenäiti käy töissä ja syyllistämällä saa tuttuja hoitaan lapsiaan(alle kouluikäsiä,jotka tarhassa) ja jatkuvasti lainaamassa rahaa kristillisyyteen vedoten,pyytämässä autokyytiä tmv.Silti neljän seinän sisällä huutaa lapsilleen kokoajan,vaatii äärimmäistä puhtautta lapsiltaan,on huutanut ristiinnaulitsevansa lapsensa seinään koska äiti on väsynyt jne.jne.
Toi on meikäläisestä muka-uskovaisuutta.Hänestä teki lastensuojeluilmoituksen tässä jokinaika sitten LÄÄKÄRI,kun vastaanotolla tämä äiti oli käynyt käsiksi omaan poikaansa,mutta sossussa juttu kääntykin miehen syyksi....Silti tämä tuttava pitää meidän perhettä huonona,kun pakania ollaan ja yrittää käännyttää! :headwall:
Toinen tuttavaperhe taas,jotka myös kristinuskossa hyväksyvät meidän pakanuuden,kuten mekin heidän kristinuskon,he eivät luule olevansa "parempia"kuin me tai käännyttää vaan me pystymme keskustelemaan asioista ilman sitä uskonto-lässytystä(olkoon kyse mistä tahansa uskosta siis)Olemme olleet ystäviä 15v ja he ovat olleet kristittyjä ja me pakania koko tuon ajan..............mielestäni he ovat todellakin Kristittyjä! =)

Minä taas näkisin tuossa ensimmäisessä mainitsemassasi perheessä ja naisessa yksinäisen, uupuneen, väsyneen äidin, ehkä vähän rikkinäisenkin ihmisen, joka pitää kilpenään uskovaisuutta, Kristinuskoaan, kun hänellä ei muutakaan (enää?) ole. Hän tarvitsisi apua ja tukea, mutta sen vastaanottaminen vaatisi myöntämistä, että ei jaksa yksin, eikä jaksa uskostaan huolimatta. Ystäviä myös, mutta hän torjuu heidät omalla käytöksellään, koska ehkä pelkää torjutuksi tulemista tai on tullut torjutuksi.