Miten nopeasti teidän lapset on sopeutunu päiväkotiin?

Omani 2v aloitti viikko sitten ja on ollu todella vaikeaa. Aamuisin lapsi jää huutamaan niin, että meinaa oma sydän särkyä. Päivät menee ihan hyvin, mutta nuo aamut on todella raskaita - sekä äidille että lapselle. Lapsi ei millään haluaisi jäädä hoitoon.

 

vähän toista viikkoa meni 1,5 vuotiaalla että viimeinenkin eronyyhkytys jäi pois. Kyllä se siitä kunhan itse lähdet reippaasti etkä jää pitkittämään eroa.

 

Meilläkin 2,5v huusi aamuisin, yli kaksi viikkoa. Se oli hirveää, eikä lohduttanut että tädit sanoivat että se loppuu heti kun äiti lähtee. Onneksi enää on vain yksittäisiä huonoja aamuja.

 

Esikoisella kesti 3 kk ja nuorimmaisella pari viikkoa. Toi 3kk aamuh*vetti oli KAMALAA!!!!! Meinas usko loppua... Lapsi on vaan luonteeltaan sellanen 'himahiiri'. Tykkää viäki ku tulee kotipäiviä (esim sisko kipeä ja jäädäänkin päiväksi kotiin). Nuorimmainen suorastaan kaipaa tarhaan, esim lomilla.

 

2v nyt tokaa viikkoa hoidossa, tänään jäi ihan reippaasti, kuten ihan ekoina päivinä. Tossa välissä se sitten huusikin kurkku suorana joka aamu. Huuto loppuu heti kun laitan oven kiinni.
Voisitko sopia hoitajien kans että viet vaan lapsen sinne, sanot heihei ja lähdet? Hoitajat sitten ottais ukokamppeet pois jne. Mitä kauemmin siellä ovella oot, sen vaikeammaksi menee.

 

Esikoisella noin sekunti. Pk:n ovesta sisään päästyään kipitti katsomaan missä lokerossa lukee hänen nimensä, riisui, laittoi tossut, hihkaisi "heippa sit!" ja meni ryhmän mukaan.

Kuopuksella viikko, kaksi. Sitten ei enää itkeskellyt aamuisin. Tosin aloitti aamuitkut uudestaan noin 6 kk hoidossaolon jälkeen, se kesti muutaman viikon, sitten loppui. Ja oli kyllä kurja tunne, kun piti jättää toinen sinne itkemään, mutta onneksi päivät meni silti hyvin (eli ei itkenyt pitkin päivää, söi hyvin, nukkui hyvin, jne).

Kuopus oli 1 v 9 kk kun meni hoitoon, esikoinen melkein 3 v.

 

Joo siis meidän lapsi jää just kurkku suorana sinne huutamaan, huuto alkaa oikeastaan jo siinä vaiheessa kun ollaan päiväkodin pihalla ja lapsi tajuaa, että hän joutuu menemään sinne. lapsi on kannettava sinne, ei suostu itse kävelemään ollenkaan. Huuto jatkuu sitten kahta kauheampana päiväkodin sisällä.

Viikko vasta kulunut, mutta tää tilanne tuntuu minusta aivan kauhealta. En osannut varautua tällaiseen, koska lapseni on TODELLA sosiaalinen ja reipas. Ei pelkää minkäänlaisia tilanteita. Tai siis näin LUULIN, mutta ilmeisesti lapseni on kuitenkin vielä niin pieni, ettei tuo päiväkodin aloitus ole helppoa. Tosiaan ongelma on vain nämä aamut, päivät menee hyvin. Toivotaan, että ajan kanssa helpottaisi. Voisi tosiaan auttaa, jos vain lähtisin nopeammin aamuisin.

 

sosiaalinen on meidänkin lapsi ollut ihan alusta alkaen se on vaan tosi suuri muutos pienelle kun ei enää niitä päiviä saakaan äidin lähellä olla. Usko vaan, lapsi tottuu kyllä Varsinkin kun pääsee tutuksi muiden lasten kans, ja rutiineihin kiinni niin se helpottaa kovasti. Ja jos ei ala helpottamaan, niin olisko mahdollisuutta vaihtaa vielä joksikin aikaa perhepäivähoitajalle? Pienempi ryhmä ja rauhallisempi ympäristö?

 

Meidän pikkumies istui päiväkodissa ensimmäisen viikon syöttötuolissa, kun pelkäsi niitä kauheitä pieniä otuksia(muita lapsia), jotka tunkivat liian lähelle! Hän ei ollut tottunut muihin lapsiin, kun oli suvun nuorin... Pian hän kuitenkin tottui muihin lapsiin ja tykkäsi hoidosta. On nyt jo koululainen ja kavereita riittää!

 

aamuja todellakin helpottaa se, että äiti (tai isä) lähtee nopeaan pois..pikasesti vain heiheit ja halit. Yleensä aina jos äiti jää siihen pitemmäksi aikaa ja koittaa lasta rauhoitella, niin sen vain pahentaa asiaa. Meidän pk:ssa muutama vanhempi vain tuo lapsen ovesta sisään ja pikanen hali ja heippa..me "tädit" sitten riisumme lapsen jne.., mutta kannattaa kokeilla mikä teillä toimisi parhaiten, kaikki lapset ovat erilaisia. Ja niin se myös on, että kun se äiti on lähtenyt, niin lapsella ei ole enään mitään hätää ja päivä sujuu loistavasti Tosin on meillä ollut pari sellaistakin tapausta, että lapsi on itkenyt jopa pari kuukautta lähes koko päivän, nämä olleet pieniä n.vuoden ikäisiä ja herkkäluontoisia... Mutta jokatapauksessa se helpottaa ajan myötä, toisilla lapsilla menee siihen kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa, mutta kaikki sopeutuu jokatapauksessa

 

Omani 2v aloitti viikko sitten ja on ollu todella vaikeaa. Aamuisin lapsi jää huutamaan niin, että meinaa oma sydän särkyä. Päivät menee ihan hyvin, mutta nuo aamut on todella raskaita - sekä äidille että lapselle. Lapsi ei millään haluaisi jäädä hoitoon.

Olitko tutustumassa yhdessä lapsesi kanssa? Jos niin miten pitkään? Ja mitä se tutustuminen silloin piti sisällään?

 

meillä 2vuotiaalla ollu ihan hirveetä, ei sopeudu.mutta on kyllä vuorohoidossa, siinä on omat varjopuolensa sopeutumisenkin kannalta.ONneksi jään äitiyslomalle toukokuussa ja saan ottaa pienen pois kärsimästä.