Toggle sidebar

Miten noin 2-vuotias sopeutuu päivähoitoon?Onko liian nuori?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

?

Vieras
Lapsi nyt vuoden, enkä voisi vielä kuvitellakaan vieväni häntä hoitoon. Haluan itse olla paikalla ja hoitamassa lasta päivät. Kuitenkin vähitellen pitäisi saada opinnot loppuun, ja olisi mahdollisuus päästä kärryille opintoihin, kun lapsi on 2v, menisi silloin hoitoon. Toisaalta voidaan järjestellä miehen kanssa asiat niin, että mies jää kotiin hoitamaan lasta vielä tuon 2v jälkeenkin, ainakin vähäksi aikaa (rahatilanteen takia tosin tuo ei kovin pitkään onnistu, ehkä 2,5-vuotiaaksi kyllä). Onko teidän mielestä 2v liian pieni päivähoitoon? Tykkääkö sen ikäinen ikätovereiden seurasta? Mitenköhän sopeutuu hoitoon?
 
Riippuu ihan alpsen persoonasta. Monet sopeutuvat ihan hyvin.
Jos ei suunnitelmia vielä tarvitse lyödä lukkoon niin katsokaa millainen lapsi on lähempänä kahta ikävuottaan ja tehkää päätös sen mukaan.
 
Meillä tyttö oli kuukauden verran hoidossa jo 1-vuotiaana ja tykkäsi tosi paljon. Itse otin pois kun halusin olla vielä kotona mutta tyttöä ei olisi kyllä haitannut yhtään olla päiväkodissa! Tämäkin toki riippuu varmaan paljon lapsesta, tuo onkin aina ollut sellainen joka ei paljon äidin sylissä viihdy
 
riippuu lapsesta. Jotkut tykkää kun on muita lapsia, jotkut tahtoisi olla omien vanhempien kanssa.

Mulla kriteerinä hoitoon menolle ois myös se, että lapsi osaa puhua kunnolla. Et osaa kertoa jos jotain väärää on tapahtunut.
 
Minä kyllä suosittelen miehen kotiinjäämistä. Meillä isän ja lapsen ennestäänkin kiinteä suhde lämpeni entisestään puolen vuoden koti-isyyden myötä. :heart:
 
mä menin töihin kun kuopus oli 2v3kk sopeutuhan se sinne mutta aikaa meni n, 2kk ja senkin jälkeen aina sairastelun tai pidempien poissaolojen jälkee oli vaikee aamusin jäädä kun mun piti lähteä, sopeutumista auttoi kun isoveli oli samassa päiväkodissa eri ryhmässä silti mut aamusin päivystys aikaan kokoontu samaan ryhmään jossa sai olla yhdessä,
 
Minun oli siis palattava koulun penkille, kun poikani oli 2v. Koulua jäljellä vuoden, ja päätin että käyn hoitamassa mokoman pois. Poika sopeutui enemmän kuin hyvin päiväkotiin. Hän pitää ryhmästään ja hoitajistaan. Alkuun oli toki ikävöimistä, mutta niin on vanhemmillakin lapsilla tarhan aloittaessa. Poika ei ole sairastellut ollenkaan (koputtaa puuta) ja muutenkin on mennyt kaikinpuolin kivasti. Ryhmä on pieni (lapsia alle 10) ja hoitajia on kolme. Tarhalla on oma kokki, joka tekee kaiken leivistä jne alkaen itse. En keksi mitään valittamista tarhasta, vaikka aluksi ennen kuin poika tarhassa aloitti, luonnollisesti mietiytti tämä valinta niinkuin jokaista vanhempaa. Poikani puhuu sujuvasti, ja kertoo itse mitä tarhassa on tehnyt :) Ei ole olemassakaan oikeaa tai väärää ratkaisua, on kokeiltava mikä kellekin sopii. Tottakai olisin kaikkein mieluiten jäänyt kotiin lasta hoitamaan, mutta kaikki eivät voi olla "Niina Mikkosia" vaikka kuinka yrittäisi asiaa käännellä ja väännellä. Olen vielä melkoisen nuori, ja tarvitsen koulutuksen myöhempää aikaakin ajatellen. Uskon myös sen olevan lapselle etu, että äidillä on ammatti / töitä kuin että eläisimme tuilla. Aivan varmasti tulen tulevaisuudessa elämään monta kotiäiti vuotta vielä, mutta kotiäitinä jolla on paperit takataskussa :) Tämä ei ole ketään muuta kohtaan arvostelua, vain minun henkilökohtainen näkemykseni omasta elämästäni joten kukaan älköön ottako tätä arvosteluna muiden valinnoista. Älkääkä tekään tuomitko äitejä jotka vievät lapsen hoitoon.
 
Mä vein flikan hoitoon heti kun ne vain päiväkotiin otti. Flikalla ei ollut minkäänlaisia sopeutumis vaikeuksia, enempi niitä taisi olla äidillä :D Vasta joskus 2-2½ vuoden kieppeillä tuli jakso et flikka itki mun perään, mutta nekin kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.

Mä olen aina pitänyt päiväkotia (+muita ryhmätilanteita) tärkeinä lapsen kehityksen kannalta, varsinkin niiden sosiaalisten taitojen kannalta. Oppii pitämään puoliaan ja toimimaan ryhmän jäsenenä, sitähän koko ihmisen elämä on. On pakko tulla toimeen ihmisten kanssa :) Tosin mä en myöskään ole mikään koti-ihminen että jaksasin olla kotosalla 24/7 vaan kaipaan ihan sitä mun omaa juttua.

Nykysin flikka välillä unohtaa antaa lähtiäis halipusut kun on niin kiirus kavereitten luokse =) Mutta kaikki muksut on tosiaan erilaisia niin kuin honey-mama kirjoitti, ja niin on äiditkin. Ja kenenkään ratkaisu ei ole toistaan parempi, vaan vain sille perheelle sopivampi.
 
2vuotta on omien kokemusten mukaan oikein hyvä ikää aloittaa päiväkoti. Meillä kuopus oli syyskuussa 2v2kk, kun päiväkotiin lähti. Ja on sopeutunut oikein loistavasti :) Ei itkemisiä eikä ikävöintiä, kuulemma ryhmään menojätkä ja nauruttajaa.... Isoveljellä, joka oli päiväkotiin alkaessaan vajaa 4v kesti sopeutuminen huomattavasti kauemmin ja myrskysämmin.

Minukin suositus olisi, että jos ei heti tarvitse suunnitelmia lukkoon lyödä, niin katsokaa sitä päiväkodin aloitusajankohta hiukan lähempänä. Meilläkin oli ensimmäinen suunnitelma, että kuopus olis mennyt päiväkotiin 1,5vuotiaana. Kummtakin totesimme siinä vaiheessa, että on aivan liian pieni vielä. Mutta reilun 2v oli meistä jo hyvä ikä :)
 
Mun 2v2kk lähtee kohta hoitoon ja uskon että menee suht sujuvasti. Se on sellanen kaveri joka helposti menee minne vain. Ujostusvaihe on helpottanu ja muutkin käy kun isi/äiti. Taitaa se hankalampi paikka olla mammalle kun pojalle.
 
Meillä tyttö meni perhepäivähoitoon 11,5 kk ikäisenä. Oli tietenkin aivan liian pieni, mutta minkäs teet, kun rahatilanne niin vaati. Kuopus aloitti päiväkodissa 2 vuotiaana. Jos taloudellinen tilanne ja muut seikat olisivat antaneet myöten, niin olisin kyllä ollut lasten kanssa pidempään kotona.

Esikoinen sopeutui paremmin (ehkä nuoremman ikänsä takia). Hän ei koskaan itkenyt hoitoon jäädessä ja oli muutenkin aurinkoinen tyttö. Kuopus taas itki ainakin pari kuukautta hoitoon viedessä. Siitä olin yllättynyt, että 2 v löysi itselleen päiväkodista hyvän kaverin, jonka kanssa hän aina leikkii yhdessä.

Hoidon aloituksen ajoittamista kannattaa miettiä siinä mielessä, että se osuisi syksyyn, koska silloin on suurin mahdollisuus saada se hoitopaikka, jota hakee. Kesken kauden aloittaneet joutuvat sinne, missä on tilaa.
 
Työskentelen päiväkodissa pienten ryhmässä ja kyllä suurin osa lapsista sopeutuu hoitoon hyvin ja kohtuu lyhyessäkin ajassa, vaikka alkuun olisikin niitä itkuisia aamuja niin vanhempien lähdettyä leikit, kaverit ja muu touhu vie mennessään.

Itse en alle 2 vuotiasta hoitoon laittaisi, mutta jos pitäisi sanoa joku hytä ikä aloittaa hoito niin ei sellaista yleispätevää määritelmää ole, parhaiten vanhemmat itse lapsensa tuntee. Jos on ammattitaitoiset ja empatiakykyiset hoitajat niin yksi vuotiaskin voi hyvin päivähoidossa, vaikka sitten kotona onkin ehkä tavallista tiivimmin kiinni vanhemmissaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Meillä tyttö meni perhepäivähoitoon 11,5 kk ikäisenä. Oli tietenkin aivan liian pieni, mutta minkäs teet, kun rahatilanne niin vaati. Kuopus aloitti päiväkodissa 2 vuotiaana. Jos taloudellinen tilanne ja muut seikat olisivat antaneet myöten, niin olisin kyllä ollut lasten kanssa pidempään kotona.

Esikoinen sopeutui paremmin (ehkä nuoremman ikänsä takia). Hän ei koskaan itkenyt hoitoon jäädessä ja oli muutenkin aurinkoinen tyttö. Kuopus taas itki ainakin pari kuukautta hoitoon viedessä. Siitä olin yllättynyt, että 2 v löysi itselleen päiväkodista hyvän kaverin, jonka kanssa hän aina leikkii yhdessä.

Hoidon aloituksen ajoittamista kannattaa miettiä siinä mielessä, että se osuisi syksyyn, koska silloin on suurin mahdollisuus saada se hoitopaikka, jota hakee. Kesken kauden aloittaneet joutuvat sinne, missä on tilaa.
Click to expand...

Niimpä. Mulle tuli työ puskista viikon varotusajalla ja pakko oli saada lapsi hoitoon mahd pian. Onneksi saatiin paikka kävelymatkan päästä eikä tuolta toiselta puolen pitäjää. Paljon helpottaa kun auto ei ole ainoa kuskausväline ja minä ainoa kuskaaja. Nyt vaan isäja poika tutustelemaan tulevaan hoitopaikkaan kun mie lähen duuniin. Ja pinnat päivähoitoimmeisille että meni sujuvasti tuo paikansaanti.
 
Minä ja siskoni olemme molemmat menneet osapäiväisinä päiväkotiin 6kk ikäisinä, ja jo ennen sitä hoidossa isovanhemmilla päivät, ja ihan normaaleja aikuisia meistä on tullut. Ei mitään ongelmia tai traumoja lapsuudesta.
Koen ihan hyväksi sen että lapsi oppii jo nuorena olemaan muidenkin kanssa kuin vain äidin.
Nykyajan äidit eivät itsekkäästi halua edes isän hoitavan vauvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Lapsi nyt vuoden, enkä voisi vielä kuvitellakaan vieväni häntä hoitoon. Haluan itse olla paikalla ja hoitamassa lasta päivät. Kuitenkin vähitellen pitäisi saada opinnot loppuun, ja olisi mahdollisuus päästä kärryille opintoihin, kun lapsi on 2v, menisi silloin hoitoon. Toisaalta voidaan järjestellä miehen kanssa asiat niin, että mies jää kotiin hoitamaan lasta vielä tuon 2v jälkeenkin, ainakin vähäksi aikaa (rahatilanteen takia tosin tuo ei kovin pitkään onnistu, ehkä 2,5-vuotiaaksi kyllä). Onko teidän mielestä 2v liian pieni päivähoitoon? Tykkääkö sen ikäinen ikätovereiden seurasta? Mitenköhän sopeutuu hoitoon?
Click to expand...

Mulla oli tossa vuosi sitten se tilanne että 1v ois joutunu hoitoon rahatilnateen takia. Ajatus oli aivan hirveä vielä ja lapsi liian pieni. Onneksi saatiin jotenkin kitkuttua vielä ja nyt tuo vähän yli 2v on jo eritapaus kun vuosisitten. Mut kullakin on se tilanne mikä on ja ymmärrän jos joutuu laittamaan pienen hoitoon saadakseen rahaa elämiseen. On se kiva että pystyy taas ostamaan ilman että joutuu aina miettimään joka sentin ja missä kuussa voi ostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adgeros:
Minä ja siskoni olemme molemmat menneet osapäiväisinä päiväkotiin 6kk ikäisinä, ja jo ennen sitä hoidossa isovanhemmilla päivät, ja ihan normaaleja aikuisia meistä on tullut. Ei mitään ongelmia tai traumoja lapsuudesta.
Koen ihan hyväksi sen että lapsi oppii jo nuorena olemaan muidenkin kanssa kuin vain äidin.
Nykyajan äidit eivät itsekkäästi halua edes isän hoitavan vauvaa.
Click to expand...

On hyvä oppia. Mutta näen suuren eron siinä pannaanko vauva tarhaan vai onko kotona joskus joku mummu tms hoitamassa. On tuotakin muksua hoitanu muutkin kun me vauvana, mutta siis päivähoitoon...
 
Mitä pienempi lapsi sitä avuttomampi, sitä enemmän tarvitsee jatkuvaa tukea ja apua tutulta ja turvalliselta aikuiselta. Pikemmin kuin ajatella ikää ehkä kannattaisi yrittää miettiä missä lapsesi parasta apua saisi. Perhepäivähoidon puitteet usein takaavat alle kolmevuotiaalle tavallisesti turvallisemmat puitteet. On myös päiväkoteja jossa omahoitaja-käytäntö ja jossa lapsen ja äidin tukea erityisesti pyritään toteuttamaan. Alle kolmevuotiaalle on päiväkodin aloitus aina iso asia koska ovat vielä niin avuttomia, siksi hyvällä aloituksella on suuri merkitya. Sinulle olisi varmaan apua käydä blogilla: autalastakasvamaan@blogspot.com:"Taapero päivähoidossa". Jossa pohditaan perusteellisesti päivähoidon aloitusta, mitä tärkeä tietää ja miten lasta yhdessä hoitajien kanssa auttaa.
 
Lapset ovat kovin erilaisia.

Omani on (inhoan sanaa reipas; se ei ole jotain mitä taapero voi valita) ulospäinsuuntautnut ja aloin noin 1v ikäisenä huomaamaan, että kaipasi muiden lasten seuraa.

Päiväkotiin mentiin 1v4kk ja se oli hyvä ikä. Harjoiteltiin ensin yhdessä. Minulla oli vaikeampaa kuin lapsella. Kun ensi kertaa jätin lapsen tunniksi niin minä olin se, joka itki kovasti heti kun sain oven kiinni.

Mutta: Lapsi alusta alkaen viihtyi kovasti. Tömistelee innoissaan jalkoja jo ovella ja juoksee käsien pesulle. Sieltä riemusta kiljuen halimaan kavereita. Lapseni myös ilmoittaa jos on hätä ja menee itse tädin syliin.

Jos minulla olisi lapsi, joka jää joka aamu itkemään sanoisin varmaan, että 2v on liian pieni. Mutta lapsi, joka jää iloisena leikkimään ja on iloinen haettaessa on helpompi jättää.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa