Miten mun rakkaan pikku kullan käy jos äiti ei enää jaksa?

Miten maailman rakkaimmalle ja ihanimmalle pojalle käy jos en jaksa enää elää. Oma rakas pieni kullannuppu nukkuu tyytytväisenä ja ite mietin mitä teen. En jaksa enää elää. ei kukaan välitä musta eikä kukaan tuu kaipaamaan. nyt olen rv30 enkä halua et tämä rakas pieni ehtii edes syntymään.. Parempi ettei joudu tähän maailmaan. Mutta itken joka päivä miten mun kohta 2v pojan käy, ei kukaan osaa rakastaa sitä niin paljon kuin mä. pärjäähän se varmasti, tuleehan siitä kunnon poika ja muistaahan se äitiä edes joskus vähän? Mä haluan pois täältä, mut en voi viedä sitä mukanani.. pärjäähän se..?

 

hanki apua?

 

Ihmiset pärjää ja selviää aina.

Eriasia on että pääseekö koskaan yli ja seuraako se hänen mukanaan koko elämän, siitä ei voi tietää.

Toisaalta jos ihmiset pärjää ja selviää aina niin silloin se koskee sinuakin.

 

Ei kai asiat nyt kuitenkaan noin huonosti ole?

 

:hug:

 

Voi rakas ihminen!!! Kyllä asiasi selviävät - hae apua! Neuvolasta, soskusta, kirkosta, ystäviltä, vanhemmilta...! Ihana, kun hait apua edes täältä, mutta näin on vähän vaikea auttaa...

 

NYT menet lähimpään tk:een poika mukanasi ja kerrot miltä sinusta tuntuu. HETI!!

 

:hug: huono ilta vaan. pää pystyyn. kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. menepä nukkumaan pojan viereen. huomenna on jo päivä uus.

 

Onko sulla raskaudenaikainen masennus?? Siihen saa apua, pyydä sitä!

 

Miten maailman rakkaimmalle ja ihanimmalle pojalle käy jos en jaksa enää elää. Oma rakas pieni kullannuppu nukkuu tyytytväisenä ja ite mietin mitä teen. En jaksa enää elää. ei kukaan välitä musta eikä kukaan tuu kaipaamaan. nyt olen rv30 enkä halua et tämä rakas pieni ehtii edes syntymään.. Parempi ettei joudu tähän maailmaan. Mutta itken joka päivä miten mun kohta 2v pojan käy, ei kukaan osaa rakastaa sitä niin paljon kuin mä. pärjäähän se varmasti, tuleehan siitä kunnon poika ja muistaahan se äitiä edes joskus vähän? Mä haluan pois täältä, mut en voi viedä sitä mukanani.. pärjäähän se..?

"eikä kukaan tuu kaipaamaan" no se pikkuinen joka nukkuu tulee kaipaamaan varmasti. Ota pikkuinen kainaloosi ja nukkukaa aamuun ja soita aamulla vaikka neuvolan th:lle ja kerro tilanteesi. Jaksamista.

 

Et sinä voi viedä sun rakkaan kullan äitiä häneltä pois, sehän olisi kauheinta mitä sille voisi koko elämässä tapahtua? Mee nukkumaan ja huomenna menet lääkäriin, tai jos sulla on joku jolle soittaa ja jutella, niin tee se.

 

Huomenna on ihan yhtä huono päivä kuin tänäänkin, se on nähty niin monesti, oliskin vaan paha päivä. Eikä mulla oo niitä ystäviä. Ei kukaan muu kuin oma äiti ja pojan isä oo mulle tänä vuonna soittanu. ei kuopukselle siis ois edes kummia..

 

Kyllä sinä jaksat, ainakin kiusallasi jos et muuten! Jaksat vielä huomiseen aamuun. Älä ajattele yhtään pidemmälle vaan vain aamuun asti! Aamulla otat pienen rakkaan poikasi mukaan ja menet tk:hon ja kerrot sielä ettet enää jaksa, kylllä sielä sua autetaan!

 

:flower: Älä luovuta. Olet kaikkein arvokkain vauvoillesi :flower:
Kerro huolesi ammattilaiselle ja muista että olet arvokas ja ansaitset uuden tilaisuuden hyvään elämään.

 

Huomenna puhelin käteen ja soitat omaan neuvolaasi, jossa kerrot ajatuksesi. Luota minuun, sua kuunnellaan ja susta välitetään ja sulle neuvotaan, miten pääset taas elämään kiinni. Tee se lastesi takia, ja itsesi! Tulee kamala olo, kun ajattelenkin sitä sun pientä kultaa ja mitä ajatuksia sulla nyt on. Sille pienlle sinä olet nyt tärkein tai ainakin olet se, joka huolehtii hänelle turvallisen tulevaisuuden soittamalla huomenna sinne neuvolaan.

 

http://www.mielenterveys-taimi.fi/taimikko/jutut/raskaus_ja_masennus.htm

Kyllä sinä selviät!

 

Missäs kuopuksen isä on? Ei se kuules kummeista ole kiinni, jätät kastamatta tai pyydät seurakunnalta kummit. Soita edes äidillesi, jos et mene nyt heti hoitoon.

 

Huomenna on ihan yhtä huono päivä kuin tänäänkin, se on nähty niin monesti, oliskin vaan paha päivä. Eikä mulla oo niitä ystäviä. Ei kukaan muu kuin oma äiti ja pojan isä oo mulle tänä vuonna soittanu. ei kuopukselle siis ois edes kummia..

Soita äidillesi nyt, vai voinko hän tulla luoksesi? Entä lapsesi isä, oisko hänestä apua. Kyllä sä selviit, huomenna haet ja saat apua ja kaikki kääntyy pikkuhiljaa paremmaksi. Voisin tulla vaikka kummiksi tulevalle lapsellesi jos tietäsin kuka olet....

 

LOPETA TUO! Sä tiedät miten sille käy, juuri niinkuin kuvittelet. Aiotko tehdä jotain noin pahaa lapsellesi että tekisit itsellesi jotain? Hanki apua jos rakastat lastasi. Heti huomenna.

 

Jos vaan mahdollista, niin soita äitisi paikalle. Nyt. Apua on saatavilla ja sinä tarvitset sitä.

 

:hug: Mä en sitten tajua ihmisiä jotka laittaa omat tunnetilat toisten (omien lastensa) edelle. Sun tuskat/ huonot päivät loppuis siihen, mutta mieti kuinka monta päivää lapsesi tulisi ilman sinua elämään, miettimään missä olet, miettimään rakastitko häntä, miettimään miksi teit niin... Ei sä et ite jää tänne ikävöimään, kaipaamaan! Sun omat tuskat loppuu, aiheuttaen sille rakastamallesi pienelle pojalle surua, ikävää, kaipuuta, tuskaa, syylisyydentunnetta ja kaikkein kamalinta onkin, että sinä et häntä ole enää sitten lohduttamassa.

Hae oikeasti apua vaikka neuvolasta! Olet varmasti loisto äiti, kaikki ovat joskus väsyneitä, ei siinä ole mitään väärää... :flower: :hug:

 

Soita heti äidillesi tai tilaa taksi ja lähde pojan kanssa lähimpiään päivystävään terveyskeskukseen/sairaalaan. Itsemurha on yleisin odottavien äitien kuolinsyy eli et ole ainoa jolla on tuollaisia tuntemuksia raskauden aikana ja ne saattavat johtua vaikka raskaushormoneista. Nyt ei kannata luovuttaa vaan katsoa elämää vähän pidemmälle. Tekemällä itsellesi pahaa, aiheuttaisit elinikäisen tuskan pojallesi, äidillesi ja varmaan monelle muullekin ihmiselle

 

:hug:

Se on totta, että kukaan ei voi lastasi rakastaa niin kuin sinä rakastat. Kukaan ei voi korvata hänelle äitiä. Hae kiltti apua itsellesi! Tee ihan mitä muuta vaan, mutta älä vie itseltäsi elämää ja pojaltasi äitiä. Soita neuvolaan, soita äidillesi, kerro miehellesi, rekkaudu ja etsi ystäviä tältä palstalta tai vaikkapa kaupungin kadulta. Et voi hävitä mitään elämällä ja kokeilemalla! Miksi et halua elää? Oletko ahdistunut vai masentunut vai onko sinulle tapahtunut jotain pahaa?

 

voisin tulla ystäväksesi jos tietäisin kuka olet... nyt meet tk :n heti ja kerrot miltä tuntuu... poikaasi ei kukaan rakasta niinkuin sinä..

 

Kuten tiedät, ei se huominenkaan päivä välttämättä mitään pelasta tai muuta. MUTTA kun haet apua, asioilla on mahdollisuus muuttua! Siis riippumatta sun jaksamisesta. Sen tiedän omasta kokemuksesta (synnytyksen jälkeinen masennus) josta merkit oli nähtävillä jo raskausaikana. Sun tarvii ainoastaan laittaa asia eteenpäin eli ottaa yhteys vaikka sinne terveyskeskukseen. Ne ohjaa sun asian eteenpäin eikä sillon tarvi itsestä löytyä voimavaroja kun niitä ei yksinkertaisesti välttämättä ole. Itse sain apua juuri oikealla hetkellä ennen kun asiat meni kaaokseksi ja vaikken jaksanut mitään itse muuttaa, asiat alkoi lutviintua ja nyt elämä on kohdillaan.

Kaikki ei ratkea hetkessä, mutta sä tarvit nyt voimia ja toivoa tähän hetkeen ja eritoten sun lapsesi tarvii sitä, että teidän tilanne kohenee. Ei sun tarvi jaksaa miettiä pidemmälle, mutta nyt itses ja lastes takia otat johonkin yhteyttä (hyviä tahoja täällä on jo neuvottukin). Tekemällä itselles jotain myöskään sun syntymätön vauvasi ei koskaan saa mahdollisuutta kokeilla omia siipiään. Ne kantaa kyllä, samoin omasi! Paljon voimia ja tsemppiä tähän hetkeen!