miten mulle voi käydä näin?

totesin siis tossa sunnuntaina, kun neiti täytti vuoden, etten muistakkaa sen syntymäaikaa...
silloin ku olin vielä raskaana, ja siis yhden lapsen äiti, ihmettelin ja kauhistelin äitejä, jotka ei muistanu välttämättä viikonpäivää jona lapsi on syntyny, saati sit kellon aikaa. luulin että se on niin luonnollista että tällaset säilyy äidin muistissa hamaan ikuisuuteen. siinähän se taas nähtiin. oon nyt kamalan huono äiti. esikon syntymäajan muistan tarkalleen: 19.26, mut milloin se kuopus syntykään? se synty laskettuna aikana, lauantaina, joskus ehkä kahen aikaan ku mietin että jos synnytyksen jälkee menee joku pari tuntia vielä salissa, ja kumminki ehdin osastolle päivälliselle, joka luultavasti tarjoillaan joskus neljän aikoihin? kai? ja sit etin koko päivän ihan paniikissa äitiyskorttia, josta olisin sen tiedon saanu lukea, mut sitähän ei tietenkään löytyny, ekan raskauden aikanen kortti kyllä löyty, mut sen tiedothan osaan jo ulkoa... oikeesti, ku lapsia tulee enemmän, muuttuuko sitä jotenki huonommaksi ja leväperäisemmäksi näissä asioissa?
ei oo välii vaikka ruoat ei oo samaan aikaan, lounaaksihan voi syödä vaikka pasteijoita silloin tällöin, eikä aamupuurokaan kaikessa terveydellisyydessään oo pakollinen. voihan niille syöttää vähän kuivahtaneita ruispaloja ilman voita. tai sit paahtoleipää suklaavoilla. kuhan nyt tulee maha täyteen, ei sitä joka päivä tarvi niin tarkka olla. ruokaa ei oo enää pakko syödä loppuun muutenkaa, ja leipä kädessä saa kuljeskella ympäri kämppää. pienet pissat ei lattialla haitta, likapyykkikorista voi hakea jonku teepaidan millä voi pyyhkästä, kakkojakii on tullu keräiltyä useammat. esikkoa ku tuuletettii, sitä jumppailtii pyyhkeen päällä niin ettei se päässy livistämää minnee, ja näin ollen lirittelemää pitkin lattioita. likaset vaatteetkaa ei kaada maailmaa. mitä sit jos tuttuun kylään mennessä on päivän ruokalista rinnuksissa, siis jopa mulla? eilen kävin kaupassa päälläni vaatteet, jotka oli ihan maalissa. lisäks esikolla on tapana pyykiä nenä mun reisiin, joten saatto olla pikkusen räkääki... ja ehkä vähän ruokaa, pyyhkiytyyhän siinä samalla suukin. kuopus kuolaa hampaiden takia, ja mustan teepaidan olkapäät on aina enemmän vähemmän täynnä vaaleita laikkuja, kuka lie niihinki syleskelly, tai pyyhkiny nenäänsä.

alkaa kuulostaa siltä että ois pieni kurinpalautus paikallaan.. vai mitä?

 

NO joo, voin myöntää, että sellaseks se elämä muuttuu!
Mitä enemmän lapsia on, sitä enemmän huolettomaksi elämä muuttuu!
Itsellä neljä lasta, ja voin kertoa, että mikään ei oo enää niin tarkkaa, kuin oli silloin kuin lapsia oli vain yksi!
Silloin kylvetettiin kellon tarkkuudella tietyin väliajoin, syötiin säännöllisesti aina samaan aikaan, ulkoiltiin niinkuin kuuluukin, jne...!
Mitenkäs on nyt?
NO....sinnepäin!
Ei sitä kerkee....kun pitää olla täs koneella,heh,

!

 

kyllä on ajatukset väkistenkin muuttunut lasten määrän noustessa, ei sitä totta tosiaan ehdi niin paljoa ja samoihin kello aikoihin tehä mitä joskus tehnyt. mutta isommista lapsista jo vähän äidille apua!vanhin 5v ja seuraava 4v. tyttöjä. kyllä pikku hommia niillä välillä teetätän. monesti tykkäävätkin, että saavat tehä "äitin hommia". mut kyllä lasten ravinnon saannista tulee huolehtia. en sentään antaisi lapsille kuivaneita ruisleipiä ILMAN rasvaa. ( vai olikohan jo yli luonnehittu äidin "hajamielisyyttä") ja rajat lapsilla täytyy aina olla. oli niitä sitten 1 tai 10. kyllä passittaisin jo lapset hakemaan räkäpaperia mitä, että kantaisin heidän räkiään paidassa.HYI!ihan oksennus tullee ku aatteleekin. ja samoten pyrin, että kun kodin ulkopuolelle lähdemme niin huolehdin puhtaat kaikille päälle.

 

\

kyllä on ajatukset väkistenkin muuttunut lasten määrän noustessa, ei sitä totta tosiaan ehdi niin paljoa ja samoihin kello aikoihin tehä mitä joskus tehnyt. mutta isommista lapsista jo vähän äidille apua!vanhin 5v ja seuraava 4v. tyttöjä. kyllä pikku hommia niillä välillä teetätän. monesti tykkäävätkin, että saavat tehä "äitin hommia". mut kyllä lasten ravinnon saannista tulee huolehtia. en sentään antaisi lapsille kuivaneita ruisleipiä ILMAN rasvaa. ( vai olikohan jo yli luonnehittu äidin "hajamielisyyttä") ja rajat lapsilla täytyy aina olla. oli niitä sitten 1 tai 10. kyllä passittaisin jo lapset hakemaan räkäpaperia mitä, että kantaisin heidän räkiään paidassa.HYI!ihan oksennus tullee ku aatteleekin. ja samoten pyrin, että kun kodin ulkopuolelle lähdemme niin huolehdin puhtaat kaikille päälle.

kuivat ruisleivät on joo vähän liioteltuja, mut siis pointti oli että välillä ne ei saa aamupuuroa ollenkaan, vaan teen niille leipiä samalla ku syön itse. tosta räkäjutusta, eiks sulla oo koskaan ollu esim. vauva pukluja olkapäällä? tai ku oot röyhtäyttäny vauvaa, se väkisinkin kuolaa, pitääkö paita vaihtaa siis joka kerta? entä jos on kylässä eikä oo varapaitaa, niinku mulle usein käy?
ja miten sitä sanoo vuoden vanhalle, joka ei ees osaa kävellä, että hae räkäpaperia ja pyyhi nenäs.. sille kaksvuotiaalle ku sanoo, se hakee paperia metritolkulla. tai sit koko rullan, mut suorana!!
sitä paitsi sitä ei edes huomaa ku se käy reidestä halaamassa, tai sit nuorempi seisoo roikkuen puntissa kiinni, kun ne pyöräyttää molemmat naamansa siinä ja suu on pyyhitty. näitä varten on pesukone.

saas nähä mitä tulee kun nää kaks villikkoa saa vielä pikkuveikan tai -siskon...

 

kuulostaa jokseenkin tutulta mut kyllä mä silti huolehin et jos kylään tai muuten vaan "ihmisten ilmoille" lähetään niin silloin on ainaki pyrkimys et olis kaikki puhtaissa vaatteissa.kotona asia onkin sit ihan eri.
mul on 4lasta ja täytyy se myöntää et ekan kanssa oli suht takkaa mut hulluksihan sitä tulis jos yrittäis neljän kans pitää yhtä tarkkaa rytmiä.meillä ainaki syödään silloin ku syödään eikä oo mitään tarkkaa aikaa. =) nälässä ei silti lapsia pidetä eikä itteäkään.
monesti ei yhen lapsen äidit voi tajuta tätä meiän menoa mut mulle tää on ihan normaalia ja ajattelenkin kun yhen lapsen äiti kauhistelee jotain meiän juttuu et "ehkäpä sinäkin joskus tajuat jos sulle enempi lapsia tulee..."

 

Meillä kyllä 2 vuotias syö leipänsä pääsääntöisesti ilman rasvaa ja yleensä se on ruisleipää, joskus vähän kuivaakin. Hyvää on ja tenava syö halulla. Pääruoka se ei ole, mutta lisuke tai joku semmonen matkaeväs.. esim. ollaan kesälomalla ja syönnit on vähän mitä sattuu niin eväspussista ruisleivän pala kouraan, tenava istuu kärryissä ja syö monta leipäpalaa ja juo pillimaitoa päälle.....

 

\

Meillä kyllä 2 vuotias syö leipänsä pääsääntöisesti ilman rasvaa ja yleensä se on ruisleipää, joskus vähän kuivaakin. Hyvää on ja tenava syö halulla. Pääruoka se ei ole, mutta lisuke tai joku semmonen matkaeväs.. esim. ollaan kesälomalla ja syönnit on vähän mitä sattuu niin eväspussista ruisleivän pala kouraan, tenava istuu kärryissä ja syö monta leipäpalaa ja juo pillimaitoa päälle.....

meidän 2v osaa vaatia voita ja juustoa ku muillaki on, mut nuorempi tykkäis eniten ihan korpuista livistä. tosin ei ruokana vaan raaputtaa hampaitaan niihin. saman ajaa raaka porkkana jääkaapista... tulipahan todettua purulelut turhiksi
ja pakko myöntää nyt samaan menoon sekin, että eilen ku oli synttärit ja hirvee määrä porukkaa kylässä, ni muksut veti päivälliseksi muiden herkkujen lomassa vaan pari lihapasteijaa..... :ashamed:

 

Kyllä on helppoa olla täydellinen kun on yksi lapsi! Muistaa kaiken ja valvoo kaiken ja ehtii kaiken. Ja voi vain kauhulla katsoa toisten lasten sisarkateudesta ja siitä huomion jakamisesta johtuvaa nahistelua...

Olet hyvä äiti.

 

\

Kyllä on helppoa olla täydellinen kun on yksi lapsi! Muistaa kaiken ja valvoo kaiken ja ehtii kaiken. Ja voi vain kauhulla katsoa toisten lasten sisarkateudesta ja siitä huomion jakamisesta johtuvaa nahistelua...

Olet hyvä äiti.

Ja mulla ei taida nyt tällä hetkellä olla mitään hajua ajasta tai viikonpäivästä, jolloin mun lapset syntyi. (Yöllähän he molemmat syntyi)

Ja silti ne on mun elämä, ja tärkeämpää kuin mikään muu mun elämässä.

 

Juu, niinhän se on . Multa ei ainakaan kannata kysyä kolmosen ja nelosen vauva-ajoista yhtään mitään, painot, pituudet ja kellonajat pitää miettiä tarkkaan, hyvä kun päivät sentään muistaa .

 

\

Kyllä on helppoa olla täydellinen kun on yksi lapsi! Muistaa kaiken ja valvoo kaiken ja ehtii kaiken. Ja voi vain kauhulla katsoa toisten lasten sisarkateudesta ja siitä huomion jakamisesta johtuvaa nahistelua...

Olet hyvä äiti.

mä muistan vielä harvinaisen hyvin sen ajan, ku esikko oli ainoana! mulla ei tosin sinänsä ollu mitään harhakuvia siitä miten lapsia kasvatetaan, mikä on mahdoliista ja mikä ei. onhan meitäki neljä lasta ollu lapsuudenkodissa, pari hoitolasta siihen lisäksi.

voi nyt naureskella jälkeen päin niitä hienoja periaatteita ja ihanteita mitä silloin oli, ku ei ollu ku yks pieni lapsi vahdittavana. onhan ne ihanteet vieläki, kun ois voimia vielä niitä toteuttaakin....
täytyy nostaa hattua suurperheen äideille, mä en meinaa selvitytä näistä kahdesta riiviöstäkään! ja silti kolmannesta haaveilen... ja neljännestä, mut sitä ei kerrota mun miehelle!

 

Mä voin kyllä kertoa ettei sil lasten lukumäärällä ole mitään merkitystä siihen muistaako heidän syntymäaikansa vai ei.Ne joko muistaa tai sit ei.Mä itse kyllä muistan,kaikkien kolmen,enkä tajua kuinka joku voi unohtaa niinkin oleellisen asia.Ja kyllä sen kämpänkin saa pysymään ihan yhtä siistinä riippumatta lasten lukumäärästä.Laiskuushan siinä on kyseessä jos toisin pääsee käymään,ei mikään muu.Koska sillä että kerääkö lelukoppaan 10 vai 30kpl leluja,ei ole mitään merkitystä.Sma kaiken muun kohdalla.Järjestelykysymyksiä kaikki,toisilta vaan puuttuu se kyky...

 

\

Mä voin kyllä kertoa ettei sil lasten lukumäärällä ole mitään merkitystä siihen muistaako heidän syntymäaikansa vai ei.Ne joko muistaa tai sit ei.Mä itse kyllä muistan,kaikkien kolmen,enkä tajua kuinka joku voi unohtaa niinkin oleellisen asia.Ja kyllä sen kämpänkin saa pysymään ihan yhtä siistinä riippumatta lasten lukumäärästä.Laiskuushan siinä on kyseessä jos toisin pääsee käymään,ei mikään muu.Koska sillä että kerääkö lelukoppaan 10 vai 30kpl leluja,ei ole mitään merkitystä.Sma kaiken muun kohdalla.Järjestelykysymyksiä kaikki,toisilta vaan puuttuu se kyky...

aivan. mä pyöritän astista kerran päivässä, pesen ja viikkaan pari koneellista pyykkiä päivässä, pyyhin pölyt kerran viikossa, pyyhin pöydän ja keittiön tasot aina sen jälkeen ku siinä on syöty jotain tai tehty ruokaa, kerään lelut aina ennen päikkäreitä ja illalla ennen nukkumaan menoa, imuroin vähintään kerran päivässä koko alakerran, yleensä kaksi.

voitko kertoa miks tää talo ei kertakaikkiaan pysy mun mittapuulla siistinä?

nii, ja mä en tajua miten lasten syntymäajat minuutilleen on niin oleellisia, mitä silläkin tiedolla tekee? kuhan nyt muistaa päivämäärän oikein että tietää edes milloin synttäreitä vietetään. nimpparipäivämäärästä mulla ei oo mitään hajua!

ainiin, ja lattiatki pesen kerran viikossa, ruokapöydän alta useammin.

 

\

NO joo, voin myöntää, että sellaseks se elämä muuttuu!
Mitä enemmän lapsia on, sitä enemmän huolettomaksi elämä muuttuu!
Itsellä neljä lasta, ja voin kertoa, että mikään ei oo enää niin tarkkaa, kuin oli silloin kuin lapsia oli vain yksi!
Silloin kylvetettiin kellon tarkkuudella tietyin väliajoin, syötiin säännöllisesti aina samaan aikaan, ulkoiltiin niinkuin kuuluukin, jne...!
Mitenkäs on nyt?
NO....sinnepäin!
Ei sitä kerkee....kun pitää olla täs koneella,heh,

!


Mulla kans 4 ja oon huomannut saman ilmiön (en oo kännissä)