Miten muilla jotka olisivat toivoneet koulun aloitukseen lykkäystä, lähti koulu sujumaan?

Olisimme halunneet lapsellemme paikkaa starttiluokalta tai eskarin kertausta mutta lapsi aloittaa elokuussa tavallisella luokalla erityisellä tuella. Koska ei ole kaupungissa 10 eniten tukea tarvitsevan joukossa.

Mitä lähemmäksi koulun aloitus tulee sitä enemmän tilanne kauhistuttaa.
Ensinnäkin millä lapsi osaa lähteä ajallaan kouluun kun kellon opettelu on kirkumista, ”en haluu en haluu” ja lattialla pyörimistä. Ei meillä vanhemmilla ole mahdollisuutta soittaa töistä ja pasittaa lasta ajoissa kouluun. Aamukerhoja ei säästösyistä enää järjästetä. Lisäksi adhd tekee sen ettei lapsen omantoiminnanohjaus toimi ainakaan vielä niin, että kykenisi esim pukemaan kaikki vaatteet päälleen niin, että häntä vain kehoittaisi pukemaan. Hänen ”ihan kohta” saattaa olla useampi tunti kun uppoutuu johonkin asiaan kun pitäisi tehdä jotain muuta.

Sitten tämä lapsen yksin kotona oleminen. Millä ihmeellä hän pysyy hengissä? Monet kerrat on kielletty kaapeissa tai parvekkeen kaiteella kiipeily mutta niissähän keikutaan ja kiipeillään kun ”unohtui”, kaikki tavarat menevät vielä suuhun ja jos hän ulkoilee yksin/ kaverin kanssa soittaa vähän väliä kun on jumissa jossain eikä pääse itse pois.
Sitten siellä koulussa oleminen. Lapsella on ollut tähän asti henkilökohtainen avustaja päiväkodissa mutta kouluun ei sellaista saa koska resurssit lasketaan eritavalla ja 7 vuotiaita saa olla se 21 kpl yhden opettajan vastuulla. Ainakin eskarissa lapsi pyöri tuolien alla ja kiipeili kirjahyllyissä, karkasi sukkasillaan ulos jne sellaisissa ryhmätilanteissa missä olisi pitänyt istua paikoillaan ellei ollut resursseja jollain aikuisella pitää sylissä.

Sanokaa nyt joku, että hermoilen ihan turhaan, lapsi osaa toimia järkevästi ja omatoimisesti kun on pakko. Tuntuu, että lapsi on kehityksessä valovuoden päässä muista saman ikäisistä. Moni 4 vuotiaskin toimii omatoimisemmin ilman jatkuvaa muistuttelua ja osaa olla ”järkevämpi” eli ei ole holtitonta kiipeilyä ja kaiken pureskelemista ja pienten tavaroiden laittamista suuhun. Osaavat kävellä kaupassa ja liikenteessä eli joka paikkaan ei kuljeta juosten, pomppien ja kiipeillen. Pelottaa niin pitusti, että koulun aloituksesta tulee täysi katastrofi emmekä selviä siitä.

 

Entä jos ottaisit kouluun yhteyttä ja kertoisit heille tilanteen ihan avoimesti ja omat pelkosi?

 

Olen ollut puhelimitse yhteydessä kaupungin erityisopetuksen koordinaattoriin ja rehtoriin. Teamsin kautta pidettiin keskustelu eskarin opettajan, tulevan luokan opettajan ja koulun erityisopettajan kanssa. Heidän mielipiteensä oli se, että stressaan turhaan ja lapset kehittyvät kesän aikana ennen koulun aloitusta huimasti. Kenelläkään ei ollut mitään varasuunnitelmaa jos homma ei toimi vaan pitää lähteä siitä, että asiat sujuvat hyvin. Aamutoimintaa tai avustajaa luokkaan ei ole mahdollista järjöstää koska ei ole rahaa. Opettaja oli vasta valmistunut yltiöoptimisti joka vain hoki, että hänellä on paljon kivoja leikkejä ja muita toiminnallisia suunnitelmia opetuksen järjästämiseen ettei lasten tarvitse istua aina koko päivää paikoillaan. Ohitti huoleni ja lapsen haasteet sillä, että heille tulee kiva koulun aloitus yhdessä.

Tuntuu ettei kukaan ota huoltani tosissaan vaikka eivät ole nähneet lasta kertaakaan ja kaikkien ammattilaisten lausunnoissa jotka on heille toimitettu luettavaksi mainitaan, että lapsi tarvitsee pienluokka paikan.

 

Kunhan käy hyppimässä muutaman auton päällä koulun parkkipaikalla ja rupeaa piksämään jotain toista oppilasta, niin saa äkkiä siirron erityiskouluun. Niin ainakin kävi esikoisen entiselle eskariryhmäläiselle, joka kokeili oikeaa koulunkäyntiä aikoinaan.

Tarvitsette varmaan jonkin laitteen, millä voi toistaa äänitettyjä puheviestejä ajastetusti. Ja harjoittelette toimia säännöllisesti nyt ennen koulun alkua päivittäin. Suosittelen pitämään lomaa/tekemään lyhennettyä työaikaa https://www.kela.fi/osittainen-hoitoraha /käyttämällä liukuvaa työaikaa, jos on vain mahdollista.