Miten minä saan iskostettua miehen ja sukulaisten päähän, että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen

Vieras
lapselle ei tarvi antaa ruoka-aikojen välillä mitään välipaloja, varsinkaan kakkua, pullaa, keksejä tai sokeria!!

Mies eli lapsen isä siis antaa joka kerta kun itse ottaa pullaa kahville lapselle myös, ihan sama onko ruoka-aika 10 minuutin päästä (ei sitten oikein se ruoka maistu) tai sitten sipsejä tai muuta hyvää. Samaa tekee äitini, antaa sokeria kun itse ottaa sitä kahville yms.

Ja minä en tykkää! Pelkään lapsen hampaiden puolesta ja painon puolesta, kun itselläni on ongelmia kummankin kanssa!

Miten minä voin saada heidät ymmärtämään, että ei hirveästi syömisiä ruoka-aikojen väliin? Puhe ei tunnu auttavan...
 
Selkeä EI ja jos se ei auta niin ette mene paikalle tai itse vahdit ja otat tarvittaessa pois vahnempiesi kädestä ennen lapsen käteen laittamista. Pari kertaa hermostuvat mutta jos et anna periksi niin oppivat kyllä :)
 
Kun se menee välillä ihan niin, että lapsi kerjää sokeria äidiltäni. Minä kiellän ja mummi toteaa, että äiti kielsi ei tule. Lapsi edelleen kerjää sokeria ja mummi sitten "no jos ihan pienen palasen".

Ja kun tuo lapsi alkaa oppia siihen jo, että vaikka äiti kieltäis niin muut silti antaa niitä herkkuja...
 
meillä ei auta edes selkeä ei. miehen vanhemmat ymmärtää mutta miehen mummu ei.
mutta en pidä sitä niin vakavana,ei me siellä kuitenkaan jokapäivä olla.
sokeria nyt ne ei tarjoo,mutta keksiä ja jädee ym.
yleensä en sitten kotio ostakkaan mitään. joulusta nyt on jääny,ja niitä annan sillontällön.
mun vanhemmat taas ei anna jos kiellän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kun se menee välillä ihan niin, että lapsi kerjää sokeria äidiltäni. Minä kiellän ja mummi toteaa, että äiti kielsi ei tule. Lapsi edelleen kerjää sokeria ja mummi sitten "no jos ihan pienen palasen".

Ja kun tuo lapsi alkaa oppia siihen jo, että vaikka äiti kieltäis niin muut silti antaa niitä herkkuja...

sokeri on kyl aika paha. koita puhua niille että antaa vaikka keksin eikä ikinä sokeria. jos kompromissin saisit aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nättitähti:
meillä ei auta edes selkeä ei. miehen vanhemmat ymmärtää mutta miehen mummu ei.
mutta en pidä sitä niin vakavana,ei me siellä kuitenkaan jokapäivä olla.
sokeria nyt ne ei tarjoo,mutta keksiä ja jädee ym.
yleensä en sitten kotio ostakkaan mitään. joulusta nyt on jääny,ja niitä annan sillontällön.
mun vanhemmat taas ei anna jos kiellän.

No meillä on se ongelma tässä, että hetken aikaa asutaan äitini luona. Ollaan kuukausi tässä oltu ja vielä maaliskuuhun asti ollaa joten kylästelyä ei voi välttää. Että meillä tuo alkaa olla jokapäiväistä, etenkin kun joululta on jääny jos mitä kakkua ja torttua ja piparia...
 
Puhuttelu.

Älä anna mummin tehdä SINUSTA syntipukkia, että "mielelläni antaisin mutta Äiti kielsi.." vaan käske mummin sanoa että "Nyt ei ole herkkuhetki"

Minun mieheni isovanhemmat lupaavat lapsille (2v ja 3v) vievänsä heitä huvipuistoon ja veneretkelle ja sitten vasta kun lapset ovat innoissaan että jee, huomenna mennään.--- niin tulevat kysymään. Sitten minusta tulee tylsä ilonpilaaja ja kaikille tulee paha mieli, kun joudun sanomaan että ei sovi tai että lapset ovat liian pieniä vanhusten kanssa koko päiväksi veneeseen.

Minä aloin aina mennessämme tiedottaa kuuluvalla äänellä että meillä on karkkipäivä lauantaina, ja että tänään ei ole pullapäivä, ei sipsipäivä, ei jäätelöpäivä, ei karkkipäivä, ei suklaapäivä eikä mitään muitakaan sokeriherkkuja saa antaa lapselle. Ymmärsitkö? Ei herkkuja eikä sokeria. Vain ruokaa ruoka-aikana.
Se tepsi pari viikkoa.
 
Hanki esitteitä joissa kerrotaan lasten ravintosuosituksista ja herkkuhetkistä. Kerran viikossa herkkupäivä jolloin mehut ja namit, silloinkin mielellään xylitolikarkkeja. Pidä kiinni siitä että lapsen vanhemmat määräävät lapsesta.
 
Ei auttanut meilläkään mikään joten annoin anopille periksi, saavat mummulassa syödä pullaakin nii paljon ku mummu tarjoaa. Huippuna se laitto pieneen teemotilliseen 8sokeripalaa lapselle. Puolustuksena sanon että mulla paikkakunnan kovasuisin naisihminen anoppina
 

Yhteistyössä