Miten miehet osallistuu odotukseen?

[G]

Haluaisin saada todellisempaa kuvaa miten miehet oikeasti osallistuu odotukseen, vai osallistuuko ollenkaan? Miten Teillä onko mies vatsalle höpöttävä, kaikesta kiinnostunut ja jalkoja hierova tuleva isukki vai rajoittuuko kiinnostus siihen että vaunut mahtuu autoon ja sitten odotetaan että nyytti on sylissä?

 

["shihtzu"]

Exä oli ekasta raskaudesta onnessaan, mutta ei osannut kuitenkaan osallistua siihen raskauteen mitenkään. Itse ajattelin niin, että hänelle se asia konkretisoitui vasta kun lapsi syntyi.
No tän toisen odotukseen ei ole sitten osallistunut sitäkään vertaa, ainoastaan on rakenneultrassa ollut mukana ja lähtee nyt synnytystapa-arvioon mukaan, muuten ei asia kiinnosta yhtään. Tosin ollaan nyt oltu jo erossa nelisen kuukautta.

 

["Mindy81"]

No meillä ainakin mies on juuri sellainen masulle höpöttävä huolehtija, joka kantaa kaupasta minulle kaikkea hyvää ja leikittää esikoista että saan nukkua päiväunia. Synnytykseenkin on tulossa mukaan vaikken ole edes pyytänyt.
Meillä siis ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa, minulla on ennestään yksi lapsi.

 

["Mii"]

Meillä menossa rv20, ensimmäinen lapsi kyseessä ja vielä yllätys-sellainen. Mies on oma-aloitteisesti tahtonut tähän mennessä neuvolakäynneille mukaan, on ollut siellä aktiivinen kyselijä ja miettinyt etukäteen asioita joita ottaa esille (liittyen mm. harrastuksiimme). Huolehtii siitä mitä ja miten usein syön, ei anna minun tankata autoa jos on itse mukana (ettei tarvitse bensahöyryjä haistella) ja sen sellaista "osallistumista". Tykkää kokeilla kädellä mahaa josko siellä liikettä tuntisi, vaikka muuten päällisin puolin on kuin viilipytty ja suhtautuu raskauteen aika miesmäisen asiallisesti että "kyllä se sieltä aikanaan tulee ja luonto hoitaa nämä jutut".

 

[Esikoistaan odottava]

Kyllä meillä tukee ja hoivaa kaikin keinoin. Ei nyt ryntää vierelle joka kerta kun nousen tai röyhtäisen eikä hänen tarvitsekaan joka päivä minua taputella jotta tiedän että hän on siinä ja tulee aina olemaan. On upea katsoa toisen silmiin ja huomata kuinka ylpeä hän on minusta ja meistä. En usko että on mitään mitä toivoisin hänen tekevän toisin.

 

["Gee"]

Meillä on kanssa sellaista huolehtijasorttia, molempien esikoinen tuloillaan ja mies tekee ruoat, kantaa painavat ruokakassit, hieroo jalkapohjia ja on käynyt kanssani kaikki neuvolat ja ultrat. Synnytystä ei jättäisi väliin mistään hinnasta. Mutta hän on muutoinkin erityisen lapsirakas ja tunteellinen, joten oman esikoisen saaminen on tosi iso juttu, johon haluaa osallistua täysillä. Mahaa tulee siliteltyä ja onpa juttelun ohella jopa laulanut vauvalle jonkun kerran. Varustehankintojen hintavertailut ja selville ottaminen on kyllä jäänyt minulle, kun se multa kätevästi käy työpäivien lomassa, mutta muuten kyllä osallistuu kaikkeen.

 

[har mi]

Mulla on neljä muksua ja muistaakseni en sanottavammin osallistunut odotukseen. Kuuntelin kyllä loputtoman määrän tarinoita odotuksen omituisuuksista ja synnytyksistä, vähintäänkin toisella korvalla ja olin mukana ihmettelemässä vaunuja ym. tavaroita. Vaimo kuitenkin hoiti kaikki käytännön asiat.

Esikoista odotettaessa olin mukana synnytysvalmennuksessa ja jonkun kerran olen ollut mukana ultrassa.

 

[meah]

Meillä on 4 lasta.
Mies ei koskaan juurikaan ole ollut sen kummemmin "odotuksessa mukana".

Kyllä se vielä esikoisen ja tokankin kanssa oli jonkun ekan neuvolakäynnin ja ultrat mukana. Kolmannesta taisi olla 4D-ultrassa, neljännestä ei enää siinäkään, koska jonkun piti katsoa isompia.

On se toki hieronut selkää tai jalkoja jos olen pyytänyt, hakenut kaupasta jotain mitä olen halunnut (pyytämällä), mutta niinhän se tekee muutenkin, olin raskaana tai en.

Ja mun mielestä näin on ollut vallan hyvä.

Mulla olisi itsellä hajonnut pää moneen kertaan, jos se olisi lässyttänyt mahalle, hössöttänyt ja häärännyt ja jotenkin paaponut mua. Olen ollut raskaana(kin) ihan terve, aikuinen ihminen, joka kykenee itse huolehtimaan asioista, ja toisaalta pyytämään apua sitä tarvitessaan.

 

[toinen näkökulma]

Meillä mies osallistui täysillä odotukseen. Vatsalle ei höpöttänyt, mutta kävi minun tukena neuvolassa, aina, kun töiltään pääsi, hieroi (ja niin hieroo edelleen, vaikka tuosta synnytyksestä tuli just eilen täyteen 4 vuotta), piti mua hyvänä, kuunteli mun huolia ja huolehti minusta, lopetti alkoholinkäytön, ei siis juonut edes juhlissa, kun en minäkään voinut ja halusi tuolla tavalla tukea minua. Kaikin puolin mukava odotus oli, mielelläni tulen hänelle uudestaankin raskaaksi, sitten kun sen aika on.